Värjäys: Purppurakotilot

[Muricidae]

[englanti whelks, shells · saksa Schnecke · ranska rocher, murex · latina conchylium]

Tällä sivulla on yleistietoa useista eri purppurakotiloista, joista on lisätietoa niiden omilla sivuilla. Purppurakotilot kuuluvat piikkikotiloiden sukuun.

Suurimmat kotilolajit ovat noin 8 cm pitkiä.

Vaippaontelon purppurarauhasen erite aluksi väritöntä värin esiastetta, mutta se muuttuu valon vaikutuksesta sinipunaiseksi: väritön kromogeeni muuttuu kromoforiksi. Purppurakotiloista saatiin useita eri sävyjä - joidenkin kotilovärien (kuten Hexaplex trunculus -kotilon tuottaman värin) lopputulokseen vaikutti mm. se, annettiinko väriaineen altistua kehittymisvaiheessa auringonvalolle (ultraviolettisäteilylle).

Kuvassa: Purppurakotilo. P'til Tekhelet [The Association for the Promotion and Distribution of Tekhelet / Jerusalem, Israel] luvalla

Antiikin arvokasta purppuraväriainetta saatiin Välimeressä eläneistä piikkikuorisista kotiloista. Kotilonkuorikasoja on löytynyt värjäyspaikkojen lähistöltä mm. Ateenasta ja Pompeijista. Kotiloista on valmistettu violetteja sävyjä myös Väli-Amerikan rannoilla ja myöhempinä aikoina myös Englannin ja Ranskan rannikoilla. Myös Kaakkois-Aasiassa ja Japanissa tunnettiin kotiloista saatu purppura.

Purppurakotilolajeja

Monen purppurakotilon latinankielinen nimi oli aiemmin Murex, jotka tunnettiin suomeksi lukinpäinä. Nykyään murex-nimitystä käytetään yhä etenkin englanninkielessä kuvaamaan kotiloita, jotka sisältävät väriainetta, mutta monen ennen tieteelliseltä latinankieliseltä nimeltään Murex-kotilona tunnetun kotilon tieteellinen nimi on muuttunut.

Bolinus brandaris Purppurakotilo

Murex brandaris

Kts. Bolinus brandaris

Bolinus cornutus (Afrikan purppurakotilo)

Murex cornutus

Kts. Bolinus cornutus

(Concholepas concholepas)

Concholepas peruvianus

Kts. Concholepas concholepas
Huom.! Kotilon värjäyskäyttö on epäselvää.

Hexaplex brassica

Murex brassica

Kts. Hexaplex brassica

Hexaplex trunculus

Murex trunculus

Kts. Hexaplex trunculus

Janthina spp. Violettikotilot

Kts. Janthina
Huom.! Kotilon värjäyskäyttö on epäselvää.

Nucella lapillus

Purpura lapillus, Thais lapillus

Kts. Nucella lapillus

Ocenebra erinacea

Ceratostoma erinaceum

Kts. Ocenebra erinacea

Plicopurpura pansa

Purpura pansa, Purpura patula pansa

Kts. Plicopurpura pansa

Plicopurpura patula

Buccinum patulum, Purpura patula

Kts. Plicopurpura patula

Stramonita haemastoma

Purpura haemostoma, Thais haemostoma; Buccinum

Kts. Stramonita haemastoma

Historia / Välimeren purppurakotilot

Muinaisina aikoinan Libanonin ja pohjoisen Israelin rannikko tunnettiin väriaineistaan. Sekä Kaanan että Foinikian nimet tulevat molemmat väriaineisiin viittaavista sanoista (Kaana - "purppuran maa"). Väriainekaupassa liikkui paljon rahaa ja kaupan herruudesta käytiin suuria taisteluja. Foinikialaiset olivat värjäystaidoistaan kuuluisia ja purppuran valmistus oli yksi niistä syistä, minkä vuoksi foinikialaiset pitkään lähes dominoivat kauppaa Välimerellä. Erityisiä värjäyskeskuksia olivat Tyros ja Sidon, jotka olivat molemmat tärkeitä pysähdyspaikkoja Silkkitietä kuljettaessa: tuotu silkki saatiin värjättyä siellä.

Välimerellä ei ole nousu- tai laskuvettä, joten kotilot eivät jääneet laskuveden aikaan esiin kuten olisi käynyt valtameren rannikolla. Kotilot kerättiin pitkällä ansaköydellä, johon oli kiinnitetty kaislasta valmistettuja ansoja tietyin välimatkoin, niihin laitettiin syötiksi esim. sammakoita ja simpukoita ja laskettiin veteen. Yleensä ansat laskettiin illalla ja saalis käytiin keräämässä joko aamulla tai seuraavana iltana.

Suurempien kotiloiden kohdalla kuori saatettiin rikkoa, eläin ottaa esiin ja jotenkin puristaa väri irti. Pienien kotiloiden kohdalla koko kotilo murskattiin kuorineen päivineen lyijyastiaan ja murskakasaan lisättiin viidennes sen painosta suolaa ja annettiin käydä. Kolmen päivän kuluttua lisättiin kuumuutta ja karkeat osat siivilöitiin pois: väriaine oli nestemäisenä pohjalla.

Mm. Plinius ja Aristoteles kuvasivat kotiloita (Pliniuksen mukaan purpurae ja bucinae), mistä niitä löytää ja miten niillä värjätään. Vitruvius mainitsee, että värisävyillä purppurasta siniseen on yhteys - sävyt määräytyvät sen mukaan, kuinka paljon niiden annetaan altistua auringonvalolle. Vuonna 1980 professori Otto Elsner keksi, että Hexaplex trunculus -kotilon puhtaan sininen väri syntyy altistamalla värjätty tekstiili ultraviolettivalolle.

Sekä punasävyinen tyroksenpurppura että sinisävyisempi tai sininen tekhelet olivat molemmat ylellisiä värejä. Tyroksenpurppura oli Rooman keisareiden ja ylimysten väri: color principalis - kaikkein tärkein väri. Juutalaisten kuninkaallista sinistä, tekhletiä, käytettiin korkeimpien pappien vaatteissa ja tabernaakkelin verhoissa ja peitteissä.

Värien valmistukseen tarvittiin tuhansia kotiloita ja värin valmistus oli monimutkainen ja pitkä prosessi. Kotiloiden runsas käyttö johti niiden vähenemiseen ja mitä vähemmän kotiloita oli saatavilla, sitä enemmän kotilovärjätyt asusteet maksoivat. Kerrotaan, että vuonna 273 keisari Aurelius kielsi vaimoaan ostamasta purppuralla värjätyn silkkivaatteen - se maksoi painonsa verran kultaa. Tekhelet-sinisellä värjätty villa maksoi kaksikymmentä kertaa painonsa verran kultaa.

Suuri osa purppurakotiloista oli tuhoutunut jo 300-luvulle tultaessa. Tekhelet-väriä vietiin Israelista Babyloniaan vielä 500-luvun lopulla, mutta 700-luvun puolessa välissä väriaineen saanti oli jo laantunut.

1500-luvun puolen välin jälkeen ranskalainen Guillaume Rondelet (1507-1566; Montpellierin yliopisto) yhdisti Pliniuksen mainitseman purppuran Bolinus brandaris -kotiloon. Ranskalainen zoologi Henri de Lacaze-Duthiers (1821-1901) tutki erityisesti tuolloin Murex-nimellä tunnettuja kotiloita ja vuonna 1858 tunnisti tunnisti Välimerestä kolme väriä tuottavaa kotiloa: Bolinus brandaris, Hexaplex trunculus, Stramonita haemastoma.

Vuonna 1909 saksalainen kemisti Paul Friedländer tunnisti kemiallisen rakenteen 6,6'-dibromi-indigoksi.

Für die Isolierung und Reindarstellung des Farbstoffs benutzte ich mit kleinen Modifikationen das schon frher (l. c.) angegebene Verfahren. Die herauspräparierten Drsen wurden auf Filtrierpapier gestrichen und der Farbstoff durch kurzes Belichten in der Sonne entwickelt. Hierauf maceriert man das Papier durch halbstndiges Erwärmen auf dem Wasserbade mit mäig verdnnter Schwefelsäure (1:2), wäscht den Brei wiederholt mit heiem Wasser auf der Nutsche aus und extrahiert ihn zur Entfernung von Verunreinigungen im Soxhlet mit Alkohol. Zum Extrahieren des Farbstoffs selbst eignet sich Benzoesäureäthyläther, aus welchem er sich in flimmernden, kupfer-glänzenden Krystä1lchen ausscheidet. Zur völligen Reinigung wird nochmals aus Benzoeäther; schlielich aus Chinolin umkrystallisiert (wegen der Schwerlöslichkeit durch Extraktion aus einer Soxhlet-Hulse, die in einen Kolben unterhalb des Khlrohrs aufgehängt wird). Die Ausbeute an reinein Farbstoff betrug 1.4 g aus ca. 12000 Schnecken.
[Friedländer: ber den Farbstoff des antiken Purpurs aus murex brandaris. Berichte der Deutschen Chemischen Gesellschaft, 1909]

Purppurakotiloiden kasvatusaltaita Kroatiassa. Kuva P'til Tekhelet [The Association for the Promotion and Distribution of Tekhelet / Jerusalem, Israel] luvalla.

Muuta

Katso myös:
purppura
tyroksenpurppura
tekhelet

purpura