Värjäys: Hexaplex Kotilot

[Muricidae]

Hexaplex brassica (Kotilo)

Murex brassica, M. diaphanus, M. ducalis, M. endivia, M. fasciatus, M. radicula, M. rhodocheilus, M. saxicola; Hexaplex chicoreum, H. foliacea; Phyllonotus brassica, P. trunculus, Polyplex purpurascens, Truncularia trunculus, Trunculariopsis trunculus
[englanti banded murex, cabbage murex · caracol chino]

Yksi suurimmista kotilolajikkeista. Se saattaa kasvaa jopa 18 senttimetrin pituiseksi. Sitä käytetään pääosin ruokana sekä kalastuksessa syöttinä.

Useimmat englanninkieliset lähteet mainitsevat kotilon elinpaikaksi alueen Meksikon rannikolta Perun eteläisille rannoille saakka, ja että kotilo on yleinen Costa Ricassa. Tämän tiedon jakavat mm. englanninkielinen Wikipedia ja yleensä hyvin tarkkaa tietoa jakava GBIF-sivusto, sekä myös Meksikon lajistosta kertova Mexican Shells.org-sivusto. Useissa artikkeleissa Eurooppaa ei mainita kotilon esiintymispaikkana lainkaan. Kuitenkin monet eurooppalaiset Wikipedia-sivustot sekä lajitietosivustot mainitsevat lajin Eurooppalaisena, eivätkä mainitse lainkaan Etelä-Amerikkaa. Esimerkiksi Carvalho & al. kertoo artikkelissaan, että purppurakotilo esiintyy yhdessä purppurakotilon (Bolinus brassica) kanssa erityisesti Välimeren alueella, mutta myös Atlantissa Portugalin rannikolta Marokkoon ja Kanariansaarille. Artikkelin mukaan molemmat kotilot ovat erittäin arvostettua ruokaa mm. Portugalin ruokamarkkinoilla.

Huomionarvoista on, että lähteet, jotka mainitsevat kotilon olevan eurooppalainen, mainitsevat myös sen käytön värjäyskäytössä. Sen sijaan Väli-Amerikan rannikolle sijoittavista artikkeleista ei löydy tietoa sen värjäyskäytöstä.

Todennäköisimmin Hexaplex brassica -kotilo ei ole kuulunut merkittävimpien purppurakotiloiden joukkoon, vaikka niin useissa eurooppalaisissa lähteissä mainitaankin. Todennäköisesti purppurakotilot, joista saatiin antiikin kallisarvoista purppuraa, olivat Bolinus brandaris sekä Hexaplex trunculus!

Hexaplex trunculus

Murex trunculus, M. falcatus, M. polygonulus, M. ramulosus, M. turbinatus, Haustellum trunculus, Phyllonotus trunculus, Polyplex purpurascens, Truncullariopsis trunculus
[englanti banded dye-murex, trunculus murex; hillazon · ranska poivre, biou nègre, tocher fascié, murex tuberculé, roche tuberculé · italia murice troncato, garusolo femina, ronseggi · espanja busano, carnailla · portugali busio-roxo, búzio, buzaréu · saksa Purpurschnecke, Stumpfe Stachelschnecke, Abgestumpfte Stachelschnecke · kreikka porphyra]

Värjäysainetta 3200 vuotta vanhassa pronssiaikaisessa ruukunsirpaleessa, löytynyt Tel Shikmonasta. Värin kemiallinen koostumus on sama kuin Hexaplex trunculus-kotilosta saatavan värin. Kuva P'til Tekhelet [The Association for the Promotion and Distribution of Tekhelet / Jerusalem, Israel] luvalla

Kotilon elinalue on laaja ja käsittää Välimeren sekä Pyreneiden niemimaan ja Pohjois-Afrikan Atlantinpuoleisen rannikon. Kotilon pituus on noin 7 cm, isoimmillaan se voi olla kymmensenttinen. Uroskotiloista saa voimakkaampaa väriä kuin naaraista.

Kotilon väriaine koostuu 6,6'-dibromi-indigosta (53%), 6-bromo-indigotiinista (33%) ja indirubiinista (14%), ja sillä voi värjätä vaaleanpunaisia, purppuraisia, violetteja ja sinisiä värejä. Väriaine on kehittymisvaiheessaan hyvin valosensitiivistä. Siniset sävyt tulevat esiin altistaessa värjätty aines auringonvalolle (ultraviolettisäteilylle) värin kehittymisvaiheessa; jos värjätty kuitu ei altistu valolle lainkaan, sävy on punertavan purppura.

Kotilon sininen väri on tunnistettu Raamatussa mainituksi taivaansiniseksi teklehet -väriksi. Berger & al. havaitsivat kokeissaan, että nimenomaan Hexaplex trunculus sisältää myös indigotiinia, jota ei löydy alueen muista kotiloista juurikaan.

Pitkän aikaa Kreetan saarelta noin vuosiin 1900-1700 eaa ajoittuvia merkkejä purppuravärjäyksestä pidettiin varhaisimpina, mutta vuonna 2024 julkaistussa artikkelissa (Lydia Berger & al.) kerrotaan, että purppuravärjäyksen jäänteitä on löydetty kreikkalaiselta Aeginan saarelta ja ne on ajoitettu noin vuoteen 2300 eKr. Tutkimuksen mukaan saarella käsiteltiin pääasiassa nimenomaan Hexaplex trunculus -kotiloita. Myöhemmin myös foinikialaiset alkoivat valmistaa siitä purppuraa.

Todennäköisimmin tästä kotilosta saatiin myös Pliniuksen mainitsema antiikin violetti maalauspigmentti, josta hän käytti nimeä purpurissum.

Foinikialaisilla oli useita purppuravärjäyslaitoksia. Yksi niistä sijaitsi libanonilaisen Saldan kaupungin rannalla, jossa on edelleen useita metrejä korkeita, 25 metriä leveitä ja satoja metrejä pitkiä jäännöskasoja, joissa on pääasiassa Hexaplex trunculus-kotilon kuoria. Foinikialaiset värjäsivät tällä kotilolla myös lähellä Mogadoria Marokossa.

Purppuraa käytettiin myös kallisarvoisten, ns. purppurapergamenttien valmistamiseen. Niiden valmistusohje oli pitkään kadoksissa, mutta Inge Boesken Kanold onnistui valmistamaan niitä elokuussa 2001. Tutkimuksensa ohella hän teki melko merkittävän havainnon: leikatut Hexaplex trunculus-kotilot säilyivät käyttökelpoisina karkeaan suolaan pakattuina. Tämä selittää sen, miksi esimerkiksi Ylä-Egyptin purppuravärjäämöjen oli mahdollista sijaita kaukana rannikolta.

Historia

Lue lisää: Purppurakotilot

Lue kotilopurppuran historiasta: tyroksenpurppura.