[englanti Tyrian puple, byzantinum purple, Grecian purple, cassius · kreikka porfyra, porphyra · latina purpura · saksa Türkenblut · ranska Roches epinux · italia porpora, fuco, porpora di bisanzio, porpora di cassi, porpora di cassius, porpora di Palermo, porpora di tiro, purpurina · muin. rooma ostrum · heprea argaman (kotilosta saatava purppura) · ostro sidonio, ostrum, Tyria purpura, purpura · ei merkittäviä vanhoja nimityksiä tyrolinpunainen]
Tyyrianpurppura on kemiallisesti dibromi-indigoa (C16H8Br2N2O2 + SnO2 · nH2O; 6,6'-dibromoindigo, 6-bromoindigo, 6,6'-dibromoindirubin, tyrindoxyl, tyriverdin, tyrindoleninone, tyrindolinone).
Nykyisin purppuralla tarkoitetaan punertavaa violettia tai sinertävää punaista, mutta antiikin purppuran uskottiin olevan hyvin syvää violettia tai tummaa punaista. Pliniuksen mukaan purppuran parhaimmat sävyt vaihtelivat punertavan- ja vaaleanpunaisenvioletista siniseen ja syvään violettiin. Joidenkin lähteiden mukaan 'purppuralla' alettiin tarkoittaa verenpunaisen sijaan violettia väriä vasta 1400-luvulla.
Tyyrian purppura oli muinoin kaikkein kallisarvoisinta ja yleensä antiikin purppurasta puhuttaessa puhutaan juuri siitä. Ainetta saatiin nyt jo lähes sukupuuttoon kuolleista purppurakotiloista ( Murex trunculus, Murex brandaris, Purpura haesmastoma). Väriainetta käytettiin värjäykseen. Pigmenttiä siitä saatiin sekoittamalla kaoliinia, mutta pigmenttikäyttö oli suhteellisen vähäistä. Kotiloiden vähentyessä ensimmäisellä vuosituhannella ja lopulta niiden loputtua keskiajan alussa purppuran korvikkeena käytettiin lakmusjäkälän nestettä; purppuraa alettiin valmistaa myös värimatarasta. Jotkut renessanssivärejä jäljittelevät maalausainevalmistajat (mm. Kramer) käyttävät purppuran tekemiseen Purpura lapillus kotiloa; grammaan väriainetta tarvitaan 10 000 suurta merietanaa.
Antiikissa purppuralla oli aivan erityinen merkitys - se oli statussymboli ja viesti paitsi rikkaudesta myös asemasta. Purppuraa käytettiin keisarin viitassa ja hyvin rikkaiden ihmisten juhla-asuissa. Purppurareunaisesta toogasta (toga praetexta) tuli Roomassa ylimpien säätyjen etuoikeus.
Keskiajalla purppura varattiin varakkaille vallanpitäjille: kuninkaille, kuningattarille ja piispoille.
Purppuravärin arvostus siirtyi myös kristilliseen kirkkoon, mutta kun sen saaminen kävi mahdottomaksi, purppura korvautui (muilla) punaisilla. Myös juutalaisilla purppura on ollut kuninkaiden ja ylipappien väri.
Vuonna 1908 Friedländer hän huomasi, että neljä vuotta aiemmin esitellyn violetin tervavärin koostumus oli sama kuin muinaisen purppuran. Friedländerin väri ei kuitenkaan ole nykyään käytössä, koska uudemmat purppurat ja violetit ovat edullisempia tuottaa ja ne ovat laadultaan huomattavasti parempia.
Purppuraa tuottavia kotiloita löytyi myös Brittein saarten läheltä ja niiden tuottavaa purppuraa käytettiin mm. joihinkin varhaisiin ranskalaisiin, irlantilaisiin ja englantilaisiin käsikirjoituksiin. Cheryl Porter on löytänyt aitoa tyyrianpurppuraa anglosaksien käsikirjoituksista, mutta saanut selville myös, etteivät monet tyyrianpurppurana pidetyt purppurapigmentit käsikirjoituksissa olekaan aitoja, vaan usein indigon ja jonkun punaisen värin sekoitus. Hän on päätellyt, että muinaiset roomalaiset tyyrianpurppuran valmistusohjeet säilyivät Englannissa kauan sen jälkeen, kun valmistus oli loppunut Välimerellä.
Espanjassa nimi purpura oli vielä 900-luvulla silkkikankaan, ei värin nimi. Muuallakin Euroopassa termi viittasi kankaaseen; oli olemassa siis vihreää ja valkoista purppuraa. Sävyä nimitys alkoi tarkoittaa vasta 1600-luvulla.
Byzantinum purple on viitannut muinaisen purppuran sinertävään sävyyn.
Cassius-purppura - Lue lisää...
Myöhäisellä keskiajalla purppuran suosio nousi uudelleen suureen arvostukseen, kun sen suosio oli jo välillä hieman laantunut. Purppurakotiloiden loputtua purppuraa siirryttiin valmistamaan lakmusjäkälästä ja värimatarasta. Purppuralla värjättiin etenkin Venetsiassa, Genovassa ja Firenzessä; 1500-luvulla Firenze kävi kauppaa purppuravärillä, jonka laatu herätti kunnioitusta (purppuran italiankielinen nimi garanza on pohjana 'takuuta' merkitsevälle garanzia-sanalle; granza ja garancia olivat myös matarakasvin nimityksiä keskiajalla).
Lisää Tyyrian purppurasta.