Kobolttisininen

kuninkaansininen, thénardinsininen, wieninsininen, kobolttiultramariini, dresdeninsininen, gahninsininen

[englanti cobalt blue, cobalt ultramarine, cobaltous aluminate, Gahn's blue, Hungary blue, king's blue, Leithner('s) blue, Leyden blue, new blue, olympia blue, porcelain blue, regal blue, ultramarine of cobalt, Vienna blue, Vienna ultramarine, Viennese blue, Thénard's blue · ruotsi koboltblått · saksa Kobaltblau · hollanti kobaltblauw · ranska bleu cleste, bleu Thénard, bleu de cobalt · puola blekit kobaltowy · venäjä kobaltowaja sinaja · espanja azul de cobalto · italia azzurro di cobalto, blu di cobalto · iran sang-e lājavard (sininen kivi, myös lapis lazulista ja ultramariinista), lājavard-e kāšī ("keramiikkasininen"), lājavard-e solaymānī (Solaymān -sininen)]

Yleensä kobolttisinisestä puhuttaessa tarkoitetaan tällä sivulla esiteltyä tummempaa ja syvempisävyistäkobolttisinistä (PB28) (cobalt blue, cobalt blue dark/deep), mutta joskus myös seruliinina tunnettua vaaleampaa kobolttisinistä (PB35) (seruline, cobalt blue light), josta tietoa löytyy omalta sivultaan. Kobolttisinisiä pigmenttejä on kuitenkin muitakin, ja ne löytyvät tältä sivulta PB28-pigmentin esittelyn jälkeen.

Kobolttisininen, kobolttialumiinioksidi, kobolttialuminaatti

[englanti cobalt aluminium oxide, cobalt aluminate, cobalt blue, cobalt blue dark, cobalt blue deep]

[PB28, CI 77346]

Synteettinen epäorgaaninen pigmentti on puolipeittävä tai peittävä, sävyltään keskisininen, ja sillä on hyvä valonkesto. Värin sävy ja tummuus vaihtelee riippuen valmistustavasta ja epäpuhtauksista.

Epäorgaaninen kivennäisväri, kobolttialuminaattia (CoAl₂O ), (CoAl₂O₄, thénardinsininen CoO · Al₂O₃), (4CoO · 3Al₂O₃). Valmistetaan alumiinihydroksidista ja kobolttifosfaatista; sisältää kobolttialuminaattia ja usein myös sinkkiä. Läpikuultava. Kirkas väri, hyvä valonkesto. Kestää lämpöä 950°C asteeseen.

Koboltti on kallis värin raaka-aine. Usein kalliin kobolttisinisen vaihtoehdoksi tarjotaankin imitaatiokobolttisinistä, ultramariinin kobolttisävyä, josta ei kuitenkaan saada tismalleen samaa sävyä. Laadukkaimmissa taidemaaleissa ja värikynissä aitoa kobolttisinistä kuitenkin käytetään.

Muita kobolttisinisiä

Kobolttisinkkialuminaatti, kobolttisinkkisininen

[englanti cobalt zinc aluminate, cobalt zinc blue · saksa Cobaltzinkblau bleihaltig]

[PB72, CI 77347]

Sisältää usein lyijyä, (Co,Zn)Al₂O₄) 1991.

Kobolttisilikaatti

[englanti cobalt silicate blue, mazarine blue]

[PB73, CI 77264]

Co₂SiO₄) 1991

Erittäin hieno, tumma syvä sininen väri.

Kobolttisinkkisilikaatti

[englanti cobalt zinc silicate, cornflower blue, silicate blue phenacite]

[PB74, CI 77366]

(Co,Zn)SiO₄) Käytetään mm. muovin värjäämiseen.

Tumma, syvä sininen väri.

Historia

1500-luvulla kaivosmiehet nimesivät kobolttimineraalin nimellä kobelt (kobold) - "peikko". Kobolttimineraali välkehteli useissa kaivoksissa kaivosmiesten lampuista lähtevän valon hohteessa.

Kobolttia on käytetty sinisen lasin valmistukseen ja keramiikassa viimeistään 1500-luvulla eaa. Sinistä lasia murskaamalla valmistettiin smalttia, jota voidaan pitää ensimmäisenä kobolttisinisenä.

Kobolttisuolojen käyttö värjäystarkoitukseen on tunnettu Egyptissä noin 1500 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Myös Kiinassa kobolttisininen otettiin värjäys- ja värinainekäyttöön Tang-dynastian aikana (618 - 906). Vaikka kobolttisinisestä lasista tehtyä smalttia oli käytetty Egyptin ajoista ja runsaasti mm. keskiajalla, 1800-luvun alussa markkinoille tullut kobolttisininen oli huomattavasti laadukkaampaa.

Kobolttisinisen ja sen variaatioiden kehittelyssä on ollut mukana useita ihmisiä. Ruotsalainen kemisti Georg Brandt tunnisti koboltin smaltista 1700-luvun puolessa välissä (alussa) ja huomasi, että juuri koboltti sai aikaan kirkkaansinisen värin. Vuonna 1777 Gahn (Falun) ja Wenzel (Freiberg) löysivät kobolttialuminaatin. (Wieniläinen Leithner kehitti kobolttiarsenaatin jo vuonna 1775.)

Nykyisen kobolttisinisen varsinaisena kehittäjänä on pidetty ranskalaista Louis-Jacques Thénardia. Ranskan hallituksen ministeri Chaptal pyysi Thénardia ja Mériméetä etsimään taiteilijavärien parannuskeinoja. Thénard kehitteli uuden kobolttisinisen Sevresin posliinitehtaassa tekemiensä huomioiden perusteella vuonna 1802. Hän julkaisi huomionsa vuoden 1803 loppupuolella otsikolla Sur les couleurs, suives d'un procd pour preparer une couleur bleue aussi belle que l'outremer. Joidenkin lähteiden mukaan Thénard julkaisi tekoprosessin jo vuonna 1802. Thénardinsinisen tuotanto alkoi Ranskassa 1807, taiteilijapigmenttinä sitä oli saatavilla reilut kymmenen vuotta myöhemmin.

1800-luvulla kobolttisinistä myytiin taiteilijavärinä smaltin korvikkeeksi.

Nimiä

Kobolttisinisen ultramariinisävy eli kobolttiultramariini (cobalt ultramarine) tunnetaan myös gahninsinisenä (Gahn's blue). Se on pysyvä transparentti pigmentti, joka keinotekoisessa valaistuksessa vaikuttaa violetihtavalta. Gahninsinisellä viitataan myös kobolttisiniseen, jota pidetään thenardinsinistä huonompilaatuisena ja mm. moniin kobolttisinisen jäljitelmiin.

Leithnerinsininen - wieniläisen Leithnerin kehittämää sinistä käytettiin maaliaineena jo 1700-luvun lopulla, mutta laajemmin vasta, kun Thénardinsininen oli yleistynyt.

Käyttö

Kobolttivärejä käytetään pääasiassa lasin ja emalin värityksessä sekä posliinimaalauksessa. Kuuluu normaaliväreihin ja soveltuu kaikkiin maalausmenetelmiin. Maalauksissa vernissaamaton koboltti vaalenee ajan kuluessa, mutta säilyttää värisävynsä vernissatessa. Myös ftalosyaniinisinistä tai ftalosyaniinisinisen ja ultramariinin sekoitusta myydään kobolttisinisen nimellä.

Muuta

Katso myös muut kobolttivärit: kobolttiturkoosi, kobolttikeltainen, kobolttivioletti, kobolttivihreä, kobolttioksidivihreä, seruliini

smaltti

Ohjeita

[! Huomaa, että ohjeet voivat olla vanhoja ja saattavat sisältää myrkyllisiä aineita. Niiden valmistus voi olla vaarallista.]

1 gr kobaltti(II)kloridia ja 5gr alumiinikloridia sekoitetaan morttelissa, laitetaan koeputkeen ja kuumennetaan kaasuliekillä 3-4 minuuttia. [Kai]