-

Värjäys: Rhus Sumakit, nystysumakit

[Anacardiaceae]

[englanti sumac · saksa Sumach, Gewrzsumach, Färberbaum, Gerbersumach, Essigbaum · ranska sumac · italia sumacho, sommacco · espanja sumagre, zumaque · hollanti smack, sumach, sumak, zuurkruid · tanska sumak · viro sumahh · puola sumak · venäjä sumakh · slovakki sumach · tsekki sumach · kroatia ruj · slovenia octovec · bulgaria sumak · unkari szömörce, cserszömörce, cserzo szömörce · hindi kankrasing · bengali kankrasringi · tamili karkhadagachingi · telugu karkkararingi · albania cërmendell · kreikka roudi, soumaki · turkki sumak, somak · heprea sumak, sumaq · arabia summag · farsi somagh]

Kasvisukuun kuuluu noin 120 lajia pensaita ja pieniä puita subtrooppisella tai lauhkeilla vyöhykkeillä. Monet sumakit ovat myrkyllisiä, mutta niiden myrkyllisyys vaihtelee suuresti - ne kuitenkin saattavat aiheuttaa vaikeitakin ihotulehduksia. Rhus-sumakkisuvun kasvit ovat läheistä sukua Toxicodendron-sumakkikasveilla, joista monet on aiemmin luokiteltu Rhus-sumakkien sukuun.

Sumakit on tunnettu historiassa hyvinä ruskeiden, harmaiden ja ruskeiden lähteinä, ja joistakin on valmistettu myös punaista väriainetta sekä vernissoja. Monet vanhat oppaat eivät kuitenkaan erottele sumakkilajeja toisistaan, vaan ohjeissa puhutaan usein yleensä vain sumakista (sumach). Esim. Dictionarium Polygraphicum -kirjassa (1735) ja useissa muissa aikakauden kirjoissa annetaan useita ohjeita harmaan ja mustan värjäämiseksi sumakilla (ja sumakki on apuaineena useissa muissa väreissä). Voidaan olettaa, että kyseessä on sisiliansumakki (Rhus coriaria), mutta varmuutta ei ole. The Engineer's and Mechanics Encyclopædia (1836) määrittelee sumakin erityisesti värjäämisessä ja parkitsemisessa käytetyksi kasviaineeksi, jota saadaan Välimeren alueella luonnollisesti kasvavasta pensaasta - tämä myös viittaa siihen, että näiltä ajoilta peräisin olevissa värjäysoppaissa puhutaan todennäköisimmin sisiliansumakista.

Parkitusaineiden käyttö värjäämisessä -artikkelissa (Suomen nahkurilehti 10, 1918) kerrotaan, että mitä vanhempi kasvi, sen voimakkaampi parkkiainepitoisuus:

Parhaat sumakkilajit tulevat Siciliasta, Portugaliasta, Kreikasta ja Ameriikasta; vähempiarvoisia lajeja saadaan Tyroolista ja Unkarista. Sumakkia saadaan erään Rhus-sukuun kuuluvan pensaskasvin eri lajeista. Sitä valmistetaan lehdistä ja oksan kärkiosista. Kaupassa tavataan sumakkia oliivivihreän värisenä jauheena. Tätä tulee säilyttää kuivassa paikassa, koska se helposti imee kosteutta. Seuraus sumakissa löytyvistä kellertävistä ja punertavista väriaineksista on, että sitä voidaan käyttää ainoastaan tummiin ja väliväreihin. Tämän ohessa mainittakoon, että korjaamisen edellä käyvällä ajalla on suuri merkitys näiden väriainesten muodostumiseen. Nuoremmissa lehdissä ja oksissa on ainoastaan vähän väriainetta, vanhemmissa ja kypsyneimmissä tuntuva määrä enemmän. Nykyään poistetaan usein extraktista väri sopivalla tavalla, niin että sitä voidaan käyttää taniinin asemesta myöskin vaaleimpiin väreihin.

Rhus chinensis

[englanti Chinese sumac, nutgall tree · sharchop-kha robtangshing · nepali bhakimlo · dzongkha (Bhutan) dharabshing]

Tanniinia on käytetty musteena.

Rhus copallinum

[englanti dwarf sumac, flameleaf sumac, mountain sumach, shining sumac, winged sumac]

Pohjois-Amerikassa kasvavasta sumakista saadaan rusehtavaa vernissaa (copal varnish).

Rhus coriaria Parkkisumakki, sisiliansumakki (sumakki)

Rhus coriacea
[englanti sumach, elm-leaved sumac, sicilian sumach, dyer's sumach, tanner's sumach; Coriars Sumach, Leather Sumach (Gerarde 1597) · saksa Gerbersumach, Sumachgewächse, Sizilianischer Zucker; Smack, Sumach (Gerarde 1597) · ranska rhus, le somagh persan · italia somacho (Gerarde 1597) · espanja sumagre (Gerarde 1597) · unkari szömörce, cserszömörce, cserzo szömörce · kroatia ruj · albania crmendell · arabia summag; sumach · bengali kankrasringi · Fluida, Rhoë (Gerarde 1597)]

[NBr6]

Sisiliansumakista saadaan parkitusaineena käytettyä sumakkia ja kuivatuista ja murskatuista oksista sumac yellow-värjäysainetta. Kasvi on yleinen mm. Välimeren maissa. Se on todennäköisesti juuri se sumakki, johon viitataan useissa 1700- ja 1800-luvun Euroopassa julkaisuissa värjäysoppaissa sumakkina (sumach). Uren A Dictionary of Arts, Manufactures, and Mines[...] -kirjassa sumakki määritellään jauheeksi, jota saadaan joko parkkisumakista tai peruukkipensaasta (Cotinus coggygria) (tosin kirjassa se tunnetaan edelleen nimellä Rhus cotinus). Kirjan mukaan puuvillapainannassa sumakkia käytetään tinapuretuksella keltaisen, rauta-asetaatin avulla harmaan tai mustan ja sinkkisulfaatin avulla keltaruskean värin painamiseen.

Artikkelissa On Sumach (Scientific American 4, 7.10.1854) kerrotaan, että pohjois-Euroopassa ja Triestessä myyty sumakki ei ole parempaa "kuin meidän pohjoinen sumakkimme [Amerikassa]"; sen sijaan Tirolissa kasvanut on hieman parempaa, ja Sisiliassa, Syyriassa, Espanjassa ja Portugalissa viljelty sumakki on ylivoimaista Triestessä kaupattuun sumakkiin verrattuna - ja huomattavasti tyyriimpää.

Parkkisumakki mainitaan myös Alina Hellénin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla (1905), jossa sitä neuvotaan käyttämään mustan ja harmaan värjäykseen.

Parkkisumakkia on käytetty myös sekä lääkkeenä että mausteena. The British Cyclopaedia -kirjassa (1838) mainitaan, että muinoin parkkisumakkia käytettiin mausteena suolan sijaan.

Rhus chinensis

Rhus javanica, Rhus similata, Rhus semialata
[englanti chinese galls, chinese sumac · kiina Wu Bei Zi (五倍子 · dzongkha (Bhutan) robtangshing · Galla chinensis]

Bhutanissa kasvin hedelmiä käytetään parkitsemiseen ja väriaineena.

Rhus cotinus l. Cotinus coccygria Peruk-pensas, peruukkipensas, Fisettipuu

Kts. Cotinus

Rhus glabra Silosumakki

[englanti smooth sumach, pennsylvania sumach, scarlet sumach, upland sumach, white sumac]

Lehtiä ja jossakin määrin myös kuorta käytetään parkitusaineena ja nahan värjäämiseen (keltaiseksi).

Kalm mainitsee kirjassaan Norra Amerikanska Färge-Örter (1763), että silosumakin hedelmällä värjätään oranssinpunaista, ja että kypsistä hedelmistä valmistetaan mustaa mustetta.

The British Cyclopaedia -tietosanakirjassa (1838) mainitaan, että puisevaa kuorta on käytetty puretusaineena punaisia värejä värjätessä. Saman kirjan mukaan kasvin lehdistä saa punaista värjäysainetta ja oksista sekä marjoista yhdessä keitettynä saadaan musteenkaltaista mustaa väriä. Sumakkia käyttivät mm. Missourijoen lähellä asuvat intiaanit.

Artikkelissa On Sumach (Scientific American 4, 7.10.1854) kerrotaan, että kolmea sumakkilajia käytetään värjäyksessä: Rhus Glabrum, Rhus Coriæria ja Rhus Cotinus (kts. peruukkipensas (Cotinus coggygria)). Artikkelin mukaan vain kahta ensin mainittua (parkkisumakki ja silosumakki) käytetään parkitsemiseen; maalaisvärjärit käyttävät Pohjois-Amerikassa kasvavaa silosumakkia runsaasti ja jonkin verran sitä käytetään myös parkitsemiseen. Jutussa mainitaan myös, että pohjoisessa kasvanut sumakki ei ole niin laadukasta kuin maan eteläosissa kasvatettu, joka on myös hinnakkaampaa.

Home dyeing with natural dyes -kirjassa (1935) mainitaan, että silosumakin marjoja, kuorta ja juuria voi käyttää värjäykseen. Kirjassa on ohje villan värjäämiseksi tumman keltaruskeaksi silosumakin kypsillä marjoilla ja alunapuretuksella (kestävä väri). Jälkipurettamalla rautasulfaatilla saatu väri vaihtelee tummanharmaasta mustaan riippuen raudan määrästä; rautapuretettujen lankojen valonkesto on hyvä ja pesunkesto kohtalainen. Puuvillaan samoille metodeilla saadaan kirjan mukaan vaaleanruskea tai hiekan väri ja tumman harmaa, ja kummallakin värillä on kohtalainen valonkesto.

Rhus trilobata Haisusumakki

[englanti three-leaved sumac, skunkbush, skunkbush sumac, sourberry, squawbush · bo-bo-e, su-vi]


Navajot valmistivat kasvista ruskeita ja mustia värejä. Haisusumakista saadaan myös vihreää ja keltaista.

Rhus typhina Samettisumakki, virginiansumakki

Rhus hirta
[englanti staghorn sumac, velvet sumac]

Pohjois-Amerikan intiaanit keittivät sumakin marjoista mustaa pigmenttiväriä naamioita varten. Pohjois-Amerikassa sumakista on valmistettu myös ruskeaa väriainetta.

Lähteitä / lukemista

Furry, Margaret S. & Viemont, Bess. M. Home Dyeing with Natural Dyes. United States Department of Agriculture. Miscellaneous Publication No 230. Washington, D.C., 1935
Gerarde, John The Herball or Generall Historie of Plantes. John Norton, Lontoo 1597.
Hebert, Luke The Engineer's and Mechanics Encyclopædia. Thomas Kelly, Lontoo 1836
Hellén, Alina Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla (Suomen käsityön ystävien toimesta). Kansanvalistusseura, Helsinki, 1904; 1905; 1917; 1919.
Kalm, Pehr Norra Amerikanska Färge-Örter. Joh. Christ. Frenckell. Turku 1763.
Packer, Thomas The Dyer's Guide. Sherwood, Gilbert, And Piper, Lontoo 1830.
Ure, Andrew A Dictionary of Arts, Manufactures, and Mines; containing A Clear Exposition of Their Principles and Practice. 1847, Appleton & company, New York.
The British Cyclopaedia. Volume VI. Natural history. ABA to CET. WM. S. Orr and Co., Amen Corner, Paternoster Row, Lontoo 1838.
Dictionarium Polygraphicum: Or, The Whole Body of Arts Regularly Digested. Vol II. C. Hitch and C. Davis in Pater-noster Row, and S. Austen in St. Paul's Church Yard, Lontoo 1735
The Philosophical Transactions of the Royal Society of London. Vol XIII. From 1770 to 1776. C. And R. Baldwin, Lontoo 1809
On Sumach. Scientific American 4, 7.10.1854
Sumac. Scientific American 51, 9.9.1848
Parkitusaineiden käyttö värjäämisessä. Suomen nahkurilehti 10, 1918
Tietoja jokapäiwäisessä elämässä tawattawista aineista. 107. Sumakki. Oulun Wiikko-Sanomia 49, 9.12.1854
Artikkelit Coloriastossa: Kasvit / Rhus