Värjäys: Quercus infectoria Aleppotammi
Väriomena

[Cupuliferae]

[Rieputammi; kal-eppeli, kalleppeli; knopperi
englanti Aleppo oak, galls, gallnuts, Aleppo galls, Smyrna galls, Turkey galls, Mecca galls, oak warts, mad-apple, oak apple, Dead Sea apple, apple of Sodom, dyers oak · saksa Galläpfel; Gallopffel, Galnoten (Gerarde 1597); Knoppern · ranska Noix de Galle; Galles à Pépine · espanja Agalla, Galha, Bugalha (Gerarde 1597) · ruotsi galläple]

Aleppotammi on pieni Välimeren alueella jja Lähi-idässä kasvava puu, joka tuottaa erityisen hyvin ja erityisen hyviä väriomenoita. Latinankielinen nimi Quercus infectoria on aleppotammen nimi, mutta nimeä käytetään usein myös pelkistä väriomenista puhuttaessa.

Väriomenat ovat tammen äkämiä. Pyöreän muotonsa vuoksi ne muistuttavat omenoita, minkä vuoksi monessa kielessä ne tunnetaan myös nimellä "tammen omena". Äkämät eivät kuitenkaan ole hedelmiä, vaan ne ovat eräänlaisia kasvannaisia, kasvuhäiriöitä, jotka saavat alkunsa ulkoisesta ärsykkeestä. Äkämä voi syntyä esimerkiksi pistiäisten tai perhosten toukkien, punkkien, sukkulamatojen ym. hyönteisten tunkeutuminen puuainekseen.

Äkämiä syntyy useisiin tammilajeihin, mutta väriomena-nimitystä käytetään useimmiten n. 2-4cm pyöreistä äkämistä, jotka syntyvät äkämäpistiäisen toukkien eritteestä. Kovapintaisen äkämäpallon keskellä toukat kasvavat turvassa aikuisuuteen.

Väriomenat sisältävät runsaasti gallushappoa ja parkkihappoa, kuten isäntäpuunsa tammen kuorikin. Kuoreen verrattuna omenankaltaisesti kasvavia äkämiä on helppo koota ja ne ovat olleet vuosittain uusiutuvia, mikä on tehnyt niistä suositun tanniinin lähteen. Tanniini oli tärkeää etenkin pellavan ja puuvillan puretuksessa, mutta myös mustien värien värjäämisessä: tanniini ja rauta tuottavat yhdessä hyvin tummia sävyjä.

Väriomena mainitaan mm. Alina Hellénin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla vuodelta 1905. Siinä sanotaan, että väriomenat ovat väriltään "viheriänharmaita" ja voivat sisältää 25-50% parkitushappoa.

Erityisen tärkeä väriomena oli musteen valmistuksessa. Yhdessä raudan kanssa siitä saatiin voimakasta mustaa rautagallusmustetta (iron gall ink), joka oli hyvä, pysyvä muste nahasta tehdylle pergamentille kirjoittaessa.

7. Kaleppelit
Kaleppelit owat hyöntiäisten (infektien) pesäsiä tammen lehdillä, jotka sikiäwät sillä tawoin, että hyöntiäinen leikkaa kolon lehteen ja laskee siihen munansa, josta sitte paisuu se kaleppeliksi nimitetty kaswanainen. Pohjaisemmilla mailla ei nämät kaswanaiset kuitenkaan joudu ja walmistu niin hywiksi tarpeeseensa, kuin eteläisemmillä; parhaita saadaan itäisiltä mailta. Niitä tarwitaan pläkkiin ja mustiin paineisiin wihtrillin seassa, sillä ilman wihtrillittä ne eiwät paina wettäkään mustaksi.
- Oulun Wiikko-Sanomia 48, 4.12.1852

Uren A Dictionary of Arts, Manufactures, and Mines[...] -kirjassa kerrotaan, että äkämiä on kahdenlaisia: ensimmäiset ovat raskaita, mustia tai sinivihreitä, muskottipähkinän kokoisia ja näitä kutsutaan nimillä black, blue, or Aleppo galls. Toiset ovat kevyitä, sienimäisiä, vaaleanharmaita tai kellertäviä -and are called white galls.

Myös eurooppalaisissa tammissa tavataan äkämiä, mutta parhaat väriomenat ovat olleet tuontitavaraa nykyisen Syyrian alueelta, Alepposta sekä Turkin alueelta Smyrnasta (İzmir). Yleistäen voidaan sanoa, että tavallinen kansa ja pienvärjärit värjäsivät niillä tammenäkämillä, joita lähipuista saattoi kerätä, sen sijaan ammattivärjärit ja -kankaanpainajat ja musteenvalmistajat käyttivät Aleppon väriomenoita.

Uren A Dictionary of Arts, Manufactures, and Mines[...] -kirjassa mainitaan, että turkintammen (Quercus cerris) ja tavallisen tammen äkämiä (ranskaksi Galles à Pépine, saksaksi Knoppern) käytetään parkitukseen Unkarissa, Dalmatiassa (Kroatiassa) ja Itävallan eteläisissä provinsseissa. Suomen nahkurilehden artikkelissa Parkitusainekset (3, 1917) puhutaan juurikin Itävalta-Unkarin knoppereista. Artikkelissa kerrotaan, että sato korjataan syyskuussa, ja keskimäärin knoppereita on seitsemästä kahdeksaan tuhanteen, mutta usein on sato niin huono, että ei saada kahdeksatta osaakaan siitä. Knopperisato on niin muodoin hyvin vaihteleva riippuen useista asianhaaroista hedelmien kehitys- ja muodostusaikana. Useana vuonna voi tammenterhojen luku olla vähäinen ja silloin ei knopperisatokaan voi olla erikoisen mainittava. Usein hävittävät toukat puita turmellen välistä suurimman osan hedelmiä tai sitten hedelmät putoilevat pitkäaikaisen kuivuuden tähden. Ja jos äkämäpistiäisparvet jäävät tulematta hedelmän kehitysaikana, ei synny kasvannaisia ja ei myöskään muodostu knopperia. Samassa lehdessä mainitaan myös: Knopperia saadaan eniten Unkarissa, Slavoniassa ja Kroatiassa, vähemmässä määrässä ja huonompia lajeja Steiermarkissa, Kärntissä ja Mährissä. Myöskin Serbiasta ja Bulgariasta saadaan niitä jonkun verran.

Suomen nahkurilehden artikkelissa Parkitusainekset (3, 1917) mainitaan erikseen väriomenat: Levanttilaisista lajeista ovat Mosul-Aleppo ja cyprolaiset eniten haluttuja. Nämä eivät ole aivan pallonmuotoisia, niiden pinnalla on terävähuippuisia kohonnaisia. Väriltään ovat ne mustanharmaita. Ne väriomenat, joita saadaan Euroopassa, ovat paljon pienempiä kuin n. k. levanttilaiset. Ne ovat myöskin suhteellisesti kevyempiä ja väriltään vaaleanruskeita. Lehdessä kerrotaan myös kiinalaisista väriomenista, jotka voivat vetää vertoja levanttilaisille. Ne ovat lehden mukaan suuria, harmaanpunertavia ja syntyvät joissakin sumakkilajeissa. Seuraavana vuonna artikkelissa Parkitusaineiden käyttö värjäämisessä. (Suomen nahkurilehti 10, 1918) mainitaan jo, että Parhaat väriomenalajit ovat kiinalaiset, jaappanilaiset ja Aleppo-laji (Itä-Indiasta ja Persiasta.)

The Natural Organic Colouring Matters -kirjassa (1918) mainitaan, että väriomenat poimitaan ennen kuin niiden sisällä olevat toukat ovat täysin kehittyneet (ja poistuneet äkämästä): silloin niissä on eniten parkkiainetta. Nämä tunnetaan nimellä siniset, mustat tai todelliset (true) väriomenat. Suuremmat ja vaaleammat tunnetaan valkoisina tai väärinä (falsa) väriomenoina.

Muuta

Katso myös: tammi (Quercus)