-

Kalkkivalkoinen

espanjanvalkoinen, kalsiumkarbonaatti, aragoniitti

[englanti whitewash, chalk, alabaster white, aragonite, Bougival white, Bourgogne white, calcium carbonate, champagne white, Crete white, florence white, dead lime, drop chalk, English white, Florence plaster, lime wash, marble dust, marble white, Meudon white, Morat white, Orleans white, Paris white, Rouen white, Spanish white, Troyes white, Vienna white, white lime, whiting | precipiated chalk, precipitated calcium carbonate · saksa Kalkkreide; Calcit, Doppelspat, Kalkmilch, Kalkspat, Kalzit, Calciumcarbonat · hollanti calciumcarbonaat, krijt · ruotsi kalkjord, kritvitt, krita, pulveriserad kalksten, kolsyrad kalk, kolsyrad kalkoxid, kalciumkarbonat, släckt kalk · tanska kridt · norja kalsiumkarbonat · islanti kalsumkarbónat, hvítkalka · ranska chaux; craie (liitu), arbonate de calcium · espanja greda, calcita · italia bianco di calce, calcecreta; creta bianca; polvere di marmo; biancone · unkari kalcium-karbont · albania gëlqere (kalkki), lyej me gëlqere (kalkkimaali) · antiikki creta anularia, creta selinusia, melino, paretonio · carbonato de clcio · apteekkinimiä Calcii carbonas, Calcium carbonicum, Carbonas calcicus; Carbonas Calcis (marmori), Calcis Carbonas (liitu)]

[PW18, E170, CI 77220]

Kaikki valkoiset kalsiumpigmentit ovat kalsiumhydroksidia tai -karbonaattia ja jakavat saman C.I.-numeron. Ne ovat epäorgaanisia luonnonpigmenttejä ja kuuluvat vanhimpiin tunnettuihin väriaineisiin.

Valkoista kalsiumhydroksidia (Ca (OH)2) tai kalsiumkarbonaattia eli kalkkisälpää (CaCO3). Sopii mm. maaleihin ja laastiin, kuivuessaan muuttuu takaisin kovaksi kalsiumkarbonaatiksi (kts. liitu). Öljyyn sekoitettuna siitä tulee kellertävää tahnaa ja siitä muodostuu kittiä. Säilyttää valkoisen värinsä kuitenkin mm. vesiliukoisissa tuotteissa ja käytetään paljon esim. gessossa. Esiintyy luonnossa liituna, erilaisina kalkkikivinä, marmorina, dolomiittina, munankuorissa, helmissä, korallissa, simpukan kuorissa jne.

Historia

Kalkkivalkoinen on vanhimpia tunnettuja väriaineita, jota on käytetty lähes kaikissa sivilisaatioissa.

Monissa etelän maissa talot ovat usein valkoisiksi kalkittuja. Finlay kertoo, että aikoinaan lyijyvalkoinen oli suosittua nimenomaan kestävyytensä vuoksi, mutta käytännössä monet rakennukset maalattiin kalkkivalkoisella, koska se oli huomattavasti edullisempaa. Tosin kalkkivalkoisen maalikäsittelyn joutui toistamaan vuosittain. Kaikki kalkitut talot eivät tosin ole olleet pieniä kylämökkejä: Yhdysvaltain Valkoisen talon ulkopinnat maalattiin alunperin kalkkivalkoisella - maalaaminen vaati sata tonnia valkoista kalkkia (tosin talon sisäosiin saatiin kulumaan pari tonnia lyijyvalkoista.). Finlay kertoo myös, että 1800-luvun alun Hong Kongissa talojen maalaamisen kalkkivalkoisella uskottiin pitävän ruton loitolla ja siksi poliisit kiersivätkin katsomassa, että talot olivat tarpeeksi valkoisia.

Elintarvikevärinä kalsiumkarbonaatin E-numero on 170 ja sitä on käytetty mm. kekseissä, leivässä, jäätelössä, karamelleissa, säilykevihanneksissa ja -hedelmissä yms.

Nimiä

Vaikka nykyään kalkkivalkoiseen saatetaan viitata myös nimellä Saint John's white, kyseessä ei kuitenkaan ole sama pigmentti.

Alabasterivalkoinen (Alabaster white) on alabasterista jauhamalla saatua pigmenttiä. Alabasteri on hienoa, enemmän tai vähemmän läpinäkyvää rikkihappoista kalkkia tai kipsiä. Alabasteri eroaa marmorista siinä, ettei se hapoilla kostutettaessa ala kuohahdella. Tavarasanakirjan (Helsinki 1922) mukaan

alabasteritavaroita valmistettaessa jäävät tähteet jauhetaan hienoksi ja tuodaan kauppaan sekä poltettuna että polttamattomana väriaineksena.

Aragoniittia
Aragoniitti -pigmenttikuva Iconofilen luvalla [www.iconofile.com]
Aragoniitti (aragonite, drop chalk, aeromatt, albacar) on rombista kalsiumkarbonaattia (CaCO3). Mm. kalkkikuoristen vesieläinten kuoret ja helmet ovat aragoniittia. Esiintyy luonnossa myös mineraalina kuumien lähteiden lähettyvillä ja kalkkikiviluolissa. Aragoniitilla on samanlainen kemiallinen koostumus kuin kalkiitilla, mutta sen rakenne ja kristallimuoto ovat erilaisia. Aragoniitti nimettiin Espanjalaisen löytöpaikkansa, Aragonnin mukaan. Mineraalia esiintyy paljon myös Marokossa, Sisiliassa,Ranskan Bastennesissa, Namibiassa, Itävallassa, Skotlannissa, Venäjällä Harzin vuoristossa Saksassa ja Englannin Cumberlandissa. Aragoniitti on fluoresenssinen ja joskus ultraviolettivaloa (mustaa valoa) on käytetty aragoniitin etsinnässä. Peruskalkkivalkoisesta se eroaa kiiltonsa vuoksi. Valkoisena maaliaineena sitä ei voi öljyvärimaalauksessa käyttää, mutta muihin väreihin sekoitettuna se saattaa vaalentaa väriä ja antaa sille kaunista kiiltoa. Kalkkia (sekä aragonittia ja dolomiittia) käytettiin laajasti roomalaisessa maalaustaiteessa taustamaalauksessa ja sekoitettuna muihin pigmentteihin. Jan van Eyck käytti aragoniittia ainakin voimistaakseen matarapunaisen hehkua.

Cinabrese 2/3 sinooperia (Fe2O3) + 1/3 San Giovanni -kalkkivalkoista (CaCO3). Cenninin mukaan väriä käytettiin mm. keskiajalla Firenzessä käytettiin cinabrese-väriä freskomaalauksissa ihonvärinä.

Egg white (italia bianco d'uovo) on jauhetuista munankuorista valmistettua valkoista kalkkiväriä. Tunnettiin jo keskiajalla, mutta käytettiin erityisesti renessanssiaikaan. Käytetty mm. fresko- ja temperamaalauksessa. Shell white -nimitystä on käytetty sekä jauhetusta kananmunan kuoresta tai kotilon/simpukan kuoresta valmistetusta valkoisesta. Kts. gofun

Espanjanvalkoinen (Spanish white) on pariisinvalkoista palasina tai erityisen hienojakoista kalkkivalkoista.

Keinotekoinen kalkki (precipitated chalk) on valkoisempaa ja laadultaan tasaisempaa kuin luonnon kalkki.

Marmorivalkoinen (Marble white) Epäorgaaninen pigmentti, kalsiumkarbonaattia. Tunnettu jo antiikin ajoista. Ei liukene veteen. Heikko peittokyky. Ei suositella öljymaalaukseen. Käytetty venetsialaisen stukkon valmistukseen.

Meudon white on useiden lähteiden mukaan kalsiumsulfaattia (katso: kipsi), mutta nimitystä käytetään myös yleensä kalkkivalkoisesta.

Pariisinvalkoinen (Paris white) on paraslaatuista kalkkivalkoista. Monet muut kalkkivalkoiset ovat saaneet nimensä mainauspaikan mukaan.

Terra alba on kalkin tai liidun sulfaatti (kipsi).

Vienna white on kalkkivalkoinen - käytetty enemmän kiillotusaineena kuin pigmenttinä.

(Vihreä kalkki on aniliineja sisältävää vihermaata.)

Whiting on murskattu, pesty ja hienonnettu luonnon kalsiumkarbonaatti.

Ranskankielen blanc d'espagne sekä blanc de Meudon merkitsevät molemmat erittäin puhdasta kalkkivalkoista.

Käyttö

Käytetään usein täytepigmenttinä. Pliniuksen mukaan kalkkivalkoista (kalsiumkarbonaattia) käytettiin hammastahnana - edelleenkin sitä lisätään hammastahnoihin. Ovidius mainitsi kalkin käyttämisestä puuterina. Nykyään kalkkivalkoista käytetään myös kosmetiikassa ja puhdistusjauheissa. Kalsiumkarbonaattia käytettiin Suomessa ennen pääasiallisesti AIV-rehun mukana eläinten ruokinnassa.

Monet paperit ovat luonnostaan pH-arvoltaan happamanpuoleisia, joten niihin lisätään kalsiumkarbonaattia. Se neutraloi happojen vaikutusta ja muuttaa paperin happovapaaksi.

Muuta

Katso myös: liitu, kaoliini, gofun

Ohjeita

Pienen tietosanakirjan (Otava, Helsinki 1950) mukaan paras kalkkiväri saadaan siten, että sammuttamaton kalkki ensin sammutetaan kuoritussa maidossa ja täten saatu puuro ohennetaan maidolla sivellysvalmiiksi.

Lähteitä / lukemista

Finlay, Victoria Colour. Travels Through The Paintbox. Sceptre; Hodder and Stoughton, Lontoo 2002
Pereira, Jonathan The elements of materia medica and therapeutics. Longman, Brown, Green, and Longmans, Lontoo 1854
Seymor, Pip The Artist's Handbook. Grange Books, Arcturus Publishing Limited, Lontoo 2003
Bonsdorff, W & Hintikka, S V & Katara, Pekka & Stigell, R V & Kauppi, Juho Tavarasanakirja. Kirja-osakeyhtiö Tieto, K. F. Puromiehen kirjapaino, Helsinki 1922
Artikkelit Coloriastossa: Avainsana: kalkkivalkoinen