Värjäys: Sambucus Seljat

[Caprifoliaceae]

[englanti elder · ruotsi flädrar · saksa Holunder · ranska sureau ]

Seljojen marjoista saadaan yleensä ruskeaa, alunapuretuksella saadaan lehdistä villaan vihreää, marjoista sinistä tai violettia. Kasvit sisältävät antosyaaneja.

Sambucus canadensis Kanadanselja

Aralia sololensis, Sambucus bipinnata, S. eberhardtii, S. humilis, S. orbiculata, S. Planteriensis, S. Plantierensis, S. rehderiana, S. repens, S. simpsonii
[englanti American elder. Mexican elder, western elderberry · ruotsi kanadafläder · saksa kanadischer Holunder, nordamerikanischer Holunder · hollanti Amerikaanse vlier · ranska sureau d'Amérique, sureau du Canada · italia sambuco del Canadà · espanja sauco · portugali sabugueiro-americano · venäjä бузина канадская]

Kanadanselja esiintyy Kanadan kaakkoisosissa, Yhdysvalloissa, Meksikossa ja Etelä-Amerikan pohjoisosissa.

Juurista ja kuoresta saadaan mustaa värjäysainetta, lehdistä vihreää ja marjoista violettia. Kasvin mustista marjoista valmistettiin väriainetta jo antiikin aikaan. Pohjois-Amerikassa kasvista on valmistettu keltaisia, harmaita ja purppuraisia värjäysaineita.

Sambucus ebulus Ruohoselja

Viburnum ebulus, Ebulum humil, Sambucus deborensis, S. herbacea, S. humilis, S. paucijuga
wesitaudin-yrtti
[englanti danesweed, dwarf elder, blood hilder, walewort, danewort · Pith bhog · gaeli Lus na nDanar · iiri tromán · kymri ysgawen fair · ruotsi sommarfläder, sommarhyll; lille fläder, mannablod (Samzelius 1765) · tanska sommer-hyld · saksa Attichwurzel, Attich, Krautholder, Zwergblatt, Zwergflieder, Zwergholunder · hollanti kruidvlier · ranska herbe aux yeux, herbe à l'aveugle, herbe à punaises, hièble, petit sureau, sureau hièble, sureau yèble, yèble · oksitaani boun, bun, gèu, gèure, jèble, jèugue, sabuquè maichant, saupudent, èble, èule · italia ebbio, ebolo, sambichella, sambuchella, sambuchello, sambuco ebbio, sambuco lebbio, sambuco minore · espanja chavos, evol, follanastro, hiabos, hiebos, hielgo, hiezgo, matapulgas, mielgo, niervos, pudimal, pudio, putiera, sabuco, sabuco menor, sabuquillo, sanguillo, sauco menor, saúco, saúco blanco, saúco menor, xenlos, xeulos, yebo, yezgo, ébulo · aragonia cheulo, follanastro, pudimal, pudio, putiera, sabuquillo, xenlo, xeulo, yabo, yebo, yezgo · baski andura · katalaani carnosa, cànem bord, llampúdol, matacà, pudemans, pudols, saüc pudent, èbul, èvol, èvol ver · portugali engo, erva-de-são-cristovão, sabugueirinho, sabugueiro, sabugueiro-anão, ébulo · unkari földi bodza, gyalogbodza · kreikka βουζιά · heprea sambuk amitti אֲמִתִּי סַמְבּוּק · albania qingla, shtog · romania boz · turkki mürver otu · puola bez hebd, dziki bez hebd · tsekki bez chebdí · slovakki baza chabzdová, chabdzie · sloveeni habat, smrdljivi bezeg · kroaatti crnoglavac · bulgaria бъзак, бъзей, бъзовина, бъзовляк, бъзуняк, ниско бъзе, нисък бъз, още бъзе, тревист бъз · serbia бурјан, обични бурјан, счрдљива базга · ukraina бузина трав'яниста · venäjä бузина вонючая, бузина травянистая]

Ruohoselja kasvaa alkuperäisenä Keski-Euroopassa, Välimeren ympäristössä ja Lähi-Idässä, ja se on levinnyt mm. Balttian maihin, Ruotsiin, Brittein saarille ja Kanadan koillisosiin.

Juurista saadaan magentanpunaista. Kasvin lehdistä saa vihreää ja niitä on käytetty myös indigon kera sinisen valmistamiseen. Lehdistä on saatu myös purppuranharmaata väriä. Lehtien tanniinia on käytetty parkkiaineena.

Samzeliuksen ruotsalaisia värikasveja esittelevässä kirjassa (1765) siteerataan Johan Linderin kirjaa Swenska Färge-Konst (ensimmäinen painos 1720), villalankaan saadaan ruohoseljanmarjoista sininen väri. Kuvauksen mukaan lanka keitetään alunan ja tuhkan kanssa, jonka jälkeen vatkataan lipeä pois [lipeä syntyy tuhkaa keittämällä]. Seljanmarjoja tai mustikoita (Vaccinium myrtillus) murskataan etikassa ja lanka keitetään siinä hitaasti, jolloin väri muuttuu siniseksi, varsinkin jos joukkoon lisätään suolaa.

Sambucus mexicana

Sambucus canadensis var. mexicana, S. bipinnata
[englanti Mexican elder]

Selja kasvaa Meksikon pohjoisosissa ja Yhdysvaltain kaakkoisosissa.

Mm. Kalifornian intiaanit käyttivät kasvia värjäykseen.

Sambucus nigra Mustaselja

Sambucus niger; Sambucus florida, S. alba, S. arborescens, S. aurea, S. columnaris, S. dissecta, S. elegans, S. floribunda, S. hirta, S. laciniata, S. leucocarpa, S. linearis, S. lucida, S. medullosa, S. monstrosa, S. pulverulenta, S. pyramidata, S. virenscens, S. vulgaris
[englanti black elder, common elder, elder, elderberry, alderne, bore tree, bore-wood, bour tree, bourtree, European elder, European black elder, ellhorn, pipe tree, sweet elder · iiri trom, druman · kymri ysgawen · ruotsi fläder · tanska almindelig hyld · norja svarthyll · saksa schwarzer Holunder, Aalhorn, Achenstaude, Allhorn, Backholder, Baumholder, Baumholunder, Betschele, Deutscher Flieder, Elder, Eller, Fliederbeere, Fliederbeerbaum, Holder, Holler, Holunder, Hontert, Hülster, Husholder, Keilken, Kisseke, Klekenblüten, Reckholder, Scheibenholunder, Schübichenstrauch, schwarze Vogelbeeren, Holunder, Schwitztee, wilder Flieder, Zickenblüten; Fliederblumen · hollanti gewone vlier · ranska sureau noir, arbre de Judas, grand sureau, haut bois, sambequier, sambuce, sambuquier, sampéchier, saou, seuillet, seuillon, seus, sureau, sureau commun, sureau noir, sus, suseau, susier; sureau ordinaire · oksitaani chauquè, chauquè, chéuqué, escheu, sahuquè, sahùc, sambuc, saubugué, sencoè, senquè · italia sambuco, sambuco comune, sambuco nero · espanja sabuco, scañilero, flauta, abuquero, samuquero, sauco común, sauqué, saúco, saúco común, saúco mayor, saúco negro · aragonia sabuco, sabuquero, sauquero, sauquè, saúco · baski intsusa · katalaani benabre, bonarbre, menabre, sabuquer, sahuqué, saüc, saüc ver, saül, saüquer · portugali camineiro, candelheiro, flor-de-sabugueiro, galacrista, galavista, rosa-de-bem-fazer, sabugo, sabugueiro, sabugueiro-negro, sabugueiro-preto · viro must leeder · unkari fekete bodza · kreikka κουφοξυλιά · heprea sambuk shachor שָׁחֹר סַמְבּוּק · albania shtog, shtogu · romania soc · turkki ağaç mürver · lätti melnais plūškoks · liettua juoduogis šeivamedis · puola bez czarny, dziki bez czarny · tsekki bez černý · slovakki baza čierna · sloveeni črni bezeg · kroaatti crna bazga · bulgaria свирчовина, черен бъз · ukraina бузина чорна · venäjä бузина чёрная · arabia uktee, khamān]

Esiintyy alkuperäisenä Keski- ja Etelä-Euroopassa sekä Lähi-Idässä ja Keski-Aasiassa, mutta on levinnyt eri kokoisille alueille kaikille mantereille.

Sisältää parkkiaineita ja flavonoideja kuten kversitiiniä, iso-kversitiiniä, rutiinia ja hyperosidia. Lehdistä saa alunapuretuksella (ja viinikivellä) vihertävän keltaista ja rautapuretuksella harmaanvihreää (mm. Irlannissa); alunapuretuksella villaan pitäisi saada myös violetihtavia sävyjä. Marjoista saa alunapuretuksella purppuraa; sinistä sekä ruskeaa. Kuoresta mustaa (käytetty esim. Skotlannin ylämailla). Juuren mustaa väriä on käytetty hiusten värjäykseen. Nuorista versoista saadaan alunan ja suolan avulla violettia.

Samzeliuksen ruotsalaisia värikasveja esittelevässä kirjassa (1765) siteerataan Johan Linderin kirjaa Swenska Färge-Konst (ensimmäinen painos 1720), jonka mukaan alunapuretettuun lankaan saadaan seljanmarjoista sininen väri. Kuvauksen mukaan jonkin aikaa keitetyt seljanmarjat murskataan lusikalla, jonka jälkeen liemestä siivilöidään siemenet pois, siihen lisätään hieman espanjanvihreää ja kiehautetaan uudelleen. Kattila nostetaan tulelta, lanka laitetaan väriliemeen, kunnes se on jäähtynyt, jonka jälkeen se on värjäytynyt siniseksi.

Palmstruchin kasvikirjassa (1803) kerrotaan, että marjoja voidaan käyttää pellavan värjäämiseen tummanruskeiksi.

Käytetty violetiksi värjäämiseen mm. Irlannissa; myös Pohjois-Amerikan intiaanit ovat käyttäneet kasvia.

Historia

Selja tunnettiin jo esihistoriallisina aikoina: sen luumarjoja on löydetty mm. Sveitsin ja Pohjois-Italian kivikautisilta asuinsijoilta. Englanninkielen elder tulee anglosaksilaisesta tulta-tarkoittavasta sanasta sanasta aeld, eldrun - kasvia käytettiin tulen sytyttämisessä. Plinius nimesi seljan sambucaksi puisen soittimen (sampogna, italialainen huilu/pilli) mukaan.

Seljaa on käytetty muinaisessa Britanniassa hautajaisriiteissä. Varhaiskristityt uskoivat, että Kristuksen ristiin käytetty puu oli seljaa. Kasviin liitetään kuolema ja pimeys ja epäonni - mm. seljan alla nukkuminen toi huonoa onnea. Henkien ja noitien uskottiin asuvan seljassa. Toisaalta mm. keskiajalla seljan uskottiin olevan hyvä kasvi.

Seljan englanninkielinen nimi danewort tulee uskomuksesta, jonka mukaan kasvi on syntynyt tanskalaisten verestä. Englannissa sitä kasvaa paikoilla, joissa englantilaiset ja tanskalaiset taistelivat. Uskottovampi selitys taistelupaikan ja kasvin yhteydelle on se, jonka mukaan tanskalaiset muistivat maanmiehiään istuttamalla kasvia taistelupaikoille.

Mm. roomalaiset ja intiaanit värjäsivät hiuksiaan mustaksi seljanmarjoilla. Roomalaiset käyttivät seljasta saatavaa purppuraväriä myös tekstiilivärjäykseen.

Seljan marjoja syötiin ja niistä valmistettua mehua, viiniä tai teetä valmistettiin lääkinnällisiin tarkoituksiin (mm. Hildegard von Bingen).

Mustikka (Vaccinium myrtillus), seljan marjat, mulperinmarjat (Morus nigra) ja likusterinmarjat (Ligustrum vulgare ) mainitaan sinisenä väriaineen lähteenä mm. 1847 ilmestyneessä kirjassa A Dictionary of Arts, Manufactures, and Mines [...] (Andrew Ure). Siinä neuvotaan keittämään pauna marjoja vedessä, lisämään unssi alunaa, rautavihtrilliä ja kuparisulfaattia, tai niiden sijaan vastaavat määrät espanjanvihreää ja viinikiveä. Tekstin mukaan rautapuretusta yksinomaan käyttämällä saadaan teräksen sininen ja tinapuretuksella violetihtava vivahde.

Scientific American -lehden lyhyessä jutussa vuodelta 1859 neuvotaan valmistamaan seljanmarjoista rautasulfaatin ja puuetikan avulla mustaa mustetta, "joka on parempaa kuin gallusmuste".

---

Seljasta on valmistettu esim. viiniä.