-

Kversetiini / kversitriini

[englanti quercetin | quercitron, quercitrin]

Kversetiini

[englanti quercetin | + meletin, sophoretin · ruotsi quercetin]

[NR1, NY10, NY13, CI 75670]

Kversetiini on mustatammen (Quercus velutina) - sisäkuoresta eristettävää kirkaankeltaista tai oranssia väriainetta (flavonoli, flavonoidi) (C24H16O11). Väriainetta löytyy myös muista tammista (Quercus). Väriainetta valmistetaan jauhamalla puun sisäkuorta ja uuttamalla sitä kuumaan veteen. Tuloksena saadaan keltaista kversetiiniä. Punaista väriä saadaan keittämällä keltaista kversetiiniä laimennetussa happoliemessä.

Kversitriini

[englanti quercitron, quercitrin · ruotsi quercitron]

[NY10, CI 75730]

Kversitriini on punaruskeaa väriainetta (C36H38O20), joka värjää mm. villan ja silkin keltaiseksi. Sitä saadaan mm. mustatammen sisäkuoresta, mutta myös muista lähteistä kuten hevoskastanjoista, teestä, sipulinkuorista jne.

Uren A Dictionary of Arts, Manufactures, and Mines[...] vuodelta 1847 mainitsee, että kversitriiniä saadaan Pohjois-Amerikassa kasvavan Quercus nigra-tammen sisäkuoresta.

Black Oak Bark in Tannin -artikkelin (Scientific American 25, 17.12.1864) mukaan puun sisäkuori tunnettiin yleisesti nimellä quercitron bark. Saman artikkelin mukaan sen värjäysominaisuudet keksi vuonna 1794 lontoolainen Dr. Bancroft, joka oli matkustanut Pohjois-Amerikkaan etsimään uusia värjäyskasveja. Englannin parlamentti antoi hänelle yksinoikeuden väriaineen käyttöön kahdeksikymmeneksi vuodeksi, ja kversitriini olikin artikkelin mukaan Britanniassa pääasiallinen värjäysaine vuoteen 1820. Tuolloin keksittiin myrkyllinen kaliumdikromaatti, josta tuli laajasti käytetty kemikaali värjäyksessä.

Kversimeritriini

[englanti quercimeritrin]

[NY10, CI 75720]

Kversimeritriiniä löytyy mm. puuvilla-kasveista (Gossypium).

[Lisää luonnon keltaisia väriaineita, lisää luonnon punaisia väriaineita]

Historia

Kversitriinin käyttö väriaineena keksittiin 1775. Väriaineen keksijä Edward Bancroft sai Englannin parlamentilta 1785 yksinoikeudet käyttää keksimäänsä ainetta kankaiden värjäämiseen ja painamiseen. Joidenkin lähteiden mukaan hän esitteli värin käytön värjäystarkoituksiin jo kymmenen vuotta aiemmin. Scientific American -lehden artikkelissa The Art of Dyeing No.2. (17, 1855) kerrotaan, että lontoolainen Bancroft oli keksinyt väriaineen ominaisuudet siirtomaavierailullaan Amerikassa, ennen Yhdysvaltain vapaussotaa. Bancroftin kversitriini oli kaupan lähes kaksisataa vuotta.

Keksinnölle on myös muita ottajia: Uren A Dictionary of Arts, Manufactures, and Mines[...] mukaan quercitron-värin pääasiallisen väriaineen quercitrinin keksi Chevreul, joka myös nimesi sen. Chevreulin osuudesta väriaineen keksimiseen ei ole kuitenkaan löytynyt varmaa alkulähdettä, vaikka sama lause on lainattu useampaankin julkaisuun.

Aikoinaan väriainetta käytettiin yhdessä kokenillin kanssa hyvin kirkkaiden punaisten värien valmistuksessa.

Muuta

Kversetiini on yksi määrällisesti tärkeimpiä ravinnon flavonoideja. Sen pääasiallisia lähteitä ovat sipuli, tee, marjat ja omena.

Lähteitä / lukemista

Furry, Margaret S. & Viemont, Bess. M. Home Dyeing with Natural Dyes. United States Department of Agriculture. Miscellaneous Publication No 230. Washington, D.C., 1935
Ure, Andrew A Dictionary of Arts, Manufactures, and Mines; containing A Clear Exposition of Their Principles and Practice. 1847, Appleton & company, New York.
Juho Vainion Säätiö: Flavonoideista suoja sydäntauteja ja syöpää vastaan [www 14X02]
The Art of Dyeing No.2., Scientific American 17, 1855
Black Oak Bark in Tannin, Scientific American 25, 17.12.1864