-

Värjäys: Parmelia (Parmenia) Lehtijäkälät

[Parmeliaceae]

englanti shield lichens

Sukuun kuuluu noin 600 lajia, joista osasta saadaan orselji-väriä, osasta muita värejä.

Parmelia acetabulum

Kts. Pleurosticta acetabulum

Parmelia borreri

Kts. Punctelia borreri

Parmelia caperata

Kts. Flavoparmelia caperata

Parmelia centrifuga

Kts. Arctoparmelia centrifuga

Parmelia ceratophylla

[englanti dark crottle · gaeli crotal dubg]

Kirjan A Popular History of British Lichens (1856) tämä on skotlantilaisen tavallisen kansan "tumma jäkälä" (dark crottle), jolla on värjätty villaa ruskeaksi. Kirjan mukaan se on myös yksi jäkälistä, joista saa arabikumin kaltaista kumimaista ainetta.

Jäkälästä ei tällä latinankielisellä nimellä kuitenkaan löydy suuria määriä mainintoja. Dark crottle -nimeen yhdistetään nykyään sormipaisukarve (Hypogymnia physodes), joka on aiemmin tunnettu myös nimellä Parmelia ceratophylla var. physodes. Lieneekö A Popular History of British Lichens -kirjassakin viitattu tähän jäkälään?

Parmelia cirrhatum

Käytetty värjäämiseen mm. Perussa. Beigenkeltainen.

Parmelia conspersa (Xanthoparmelia conspersa)

Kts. Xanthoparmelia conspersa

Parmelia disjuncta

Kts. Melanelia disjuncta

Parmelia fraudans Kouruisokarve

Käytetty värjäykseen mm. Pohjois-Amerikassa.

Parmelia fur furacer Peitejäkälä

Mainitaan yleisenä suomalaisena värjäskasvina Alina Hellénin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla laajennetussa painoksessa (1919): sisältää ruskeankeltaista väriä. Tätä jäkälää kasvaa kaatuineilla puilla metsässä.

Jäkälästä ei löydy juurikaan tietoja. Se todennäköisesti tunnetaan nykyään toisella nimellä.

Parmelia infumata

Kts. Melanohalea infumata

Parmelia kamtschadalis

Käytetty mm. Intiassa. Vaalea roosa.

Parmelia molliuscula

Xanthoparmelia chlorochroa
[englanti tumbleweed shield lichen, ground lichen]

Myrkyllinen jäkälä, jota on käytetty värjäykseen mm. Pohjois-Amerikassa ja nykyisen Meksikon alueella. Sävyjä keltaoranssista punaiseen (haalistumaton) sekä lämpimään ruskeaan. Jäkälä on keitetty tuoreena tai kuivattuna.

Navajot värjäsivät jäkälällä mm. villaa ja korimateriaalejaan sekä maalasivat nahkaa.

Parmelia olivacea

Kts. Melanohalea olivacea

Parmelia omphalodes

[englanti black crottle · kymri kenkerig · ruotsi navel-lav; letlav; alaforel-laf]

Käytetty mm. Skandinaviassa, Irlannissa ja Skotlannissa. Jäkälästä on valmistettu punaruskeaa ja ruskeaa väriä, joka on ollut suosittua mm. lappalaisten ja skotlantilaisten keskuudessa; Skotlannissa (Ulko-Hebrideillä) sitä käytetään mm. Harris tweedin valmistuksessa.

Kirjassa A Popular History of British Lichens (1856) mainitaan, että jäkälää keittämällä saadaan syvää ruskeaa väriä, ja ammoniakkiliotuksessa punaruskeaa värjäysainetta, jota pohjoisen Euroopan maiden rahvas on käyttänyt villan värjäyksessä. Kirjan mukaan Irlannissa väriainetta valmistettiin liottamalla jäkälää käyneessä virtsassa, johon lisättiin vähän suolaa, ja lopulta siihen lisättiin kalkkia ja massasta pyöriteltiin palloja käyttöön. Kirjassa kerrotaan myös, että vuonna 1772 se oli Skotlannissa merkittävä kauppatavara.

Parmelia parietina

Kts. Xanthoria parietina

Parmelia perlata

[englanti stone flower · (Intia) Charila]

Jäkälällä on värjätty violettia.

Parmelia physodes (psychodes, thysodes) (Hypogymnia physodes)

Kts. Hypogymnia physodes Sormipaisukarve

Parmelia saxatilis Kallioisokarve

kalliokarve, kivijäkälä, seinäjäkälä, seinäsammal
[englanti crottle · saksa Flechten · ranska lichen · gaeli crotal · (Skotlanti) stane-raw, staney-rag; (Shetlannin saaret) scrottyie · ruotsi sten-lav]

Muita suomenkielisiä nimiä mm. kivenkarve, kiventiera

Käytetty mm. Euroopassa; erityisesti sitä on käytetty Skotlannissa ja läntisessä Irlannissa (mm. Harris tweedin valmistuksessa) sekä Skandinaviassa. Jäkälää on käytetty jonkin verran kaupallisessa värjäyksessä, mutta pääosin sitä on käytetty kotivärjäyksessä. Kirjassa A Popular History of British Lichens (1856) mainitaan, että Norjassa ja Ruotsissa rahvas käyttää jäkälää värjätäkseen kotona valmistettuja vaatteitaan, ja joskus lisäävät joukkoon Parmelia parietina-jäkälää tai lepän kuorta. (Sivuhuomiona kirjassa kerrotaan, että Skandinaviassa on aina pidetty arvostettavana kutoa omat vaatteet ja värjätä ne.) Kallioisokarve mainitaan yleisenä suomalaisena värjäskasvina (seinäjäkälä) Alina Hellénin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla (1905): Sisältää kaunista ruskeaa wäriä. Sitä woidaan kerätä koko kesän aikaan ja säilyttää kuiwattuna jonkun aikaa. Se irtautuu kiwistä helpoiten sateen jälkeen, mutta jos se sullotaan yhteen märkänä, murenee se helposti mullaksi eikä kelpaa käytäntöön. Padasta wärjättäessä siitä saa punasenruskean, kattilasta keltasenruskean wärin.

Väri on leukomuodossa (liukenee veteen, mutta kiinnittyy vasta ilman vaikutuksesta). Oransseja, keltaisia, punaruskeita värejä, ruosteenruskeaa. Jäkälät kerätään usein elokuussa, jolloin niistä saadaan eniten väriä.

Kahviruunia värjättiin kivenkarpeilla. Kivenkarpeita keitettiin ensin noin 3—4 tuntia yksinään, sitte pantiin langat liemeen ja keitettiin saman verran. Sitte nostettiin langat ylös, karistettiin ruvat pois ja pantiin kuivamaan.
[Vanhoja värjäystapoja, Kotitaide 6, 1902]

Parmelia stygia

Kts. Melanelia stygia

Parmelia sulcata Raidanisokarve

ruotsi skrynkellav

Käytetty mm. Pohjois-Amerikassa.

Historia

Parmelia -suvun jäkälillä on värjätty myös Etelä-Amerikassa (ketsuan kielellä rumichshma). Esimerkiksi Huancayossa Parmelia-jäkälillä värjättiin ruskeaa. Tosin monet vanhoissa kirjoissa mainitut Parmelia -sivun jäkälät ovat nykyään tieteelliseltä nimeltään toisia.

Ohjeita

Alina Hellén: Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla -kirjassa (1905/1919) neuvotaan valmistamaan punaruskeaa asettamalla rautapataan kerroksittain 5 kg seinäsammalta ja märkiä lankoja, ylimmäiseksi paksu kerros sammalia. Sen jälkeen pata täytetään kylmällä vedellä ja annetaan seisoa puoli vuorokautta, jonka jälkeen padan annetaan hitaasti lämmetä tulella kiehumispisteeseen saakka. Seosta kiehutetaan kuusi tuntia ja sekoitetaan pohjasta, jotta jäkälät eivät syty palamaan. Langat jäähdytetään padassa, jonka jälkeen huuhdotaan ja kuivataan. Tummanruskeaa saadaan käyttämällä seinäsammalta 10 kg, ruosteenruskeaan lisäksi 160 gr alunaa ja 60 gr punaista viinikiveä.

---

Joitakin lajeja on eri puolilla maailmaa käytetty eri tarkoituksiin, kuten lääkkeenä, tupakkana sekä hiusten pesuun. Joitakin jäkäliä on myös valmistettu ruoaksi.

Lähteitä / lukemista
Berzelius, Jag. Växtkemi. (Gula färgen i parmelia parietina. Rödfärg i samma lafart) kirjassa Årsberättelse om framstegen i fysik och kemi. P. A. Norstedt & Söner, Kongl. Boktryckar, Tukholma 1835.
Clark, N.R Glossary of Textile Terminology. In The Estuqui?a Textile Tradition. Unpublished Ph.D. Dissertation, Washington University 1993 [The Natural History Museum of Los Angeles County Foundation | nhm.org | 30XII05]
Hellen, Alina Neuvoja kotivärjäykseen kasviaineilla (Suomen käsityön ystävien toimesta). Neljäs lisätty painos, KVS:n käsiteollisuuskirjasto N.o 13, Raittiuskansan kirjapaino, Helsinki 1919
Kontturi, Hulda Luonnonväreillä värjäämisestä. Pellervo-seura. Yhteiskirjapaino osakeyhtiö. Helsinki 1945
Lindsay, W. Lauder A Popular History of British Lichens, comprising an account of their structure, reproduction, uses, distribution and classification. Lovell Reeve, Lontoo 1856
Om färgning med växtfärger, Nutid 1, 1901
Wärjääminen, Pellervo 4, 1901
Kasviaineilla värjäämisestä, Emäntälehti 2&3, 1904
Husmödrarnas afdelning. Om färgning med växtämnen, Pellervo 6, 1909
Kotivärjäyksestä, Pellervo 9, 1909
Värjäysohje ruskeille villalangoille, Käsiteollisuus 10, 1915
Kasveilla värjääminen, Vakka-Suomi 81, 27.7.1916
Kaswien käyttäminen wärjäämiseen, Tyrvään Sanomat 33, 17.8.1916
Om Rheum Rhaponticum, Farmaceutiskt notisblad 1916
Något om växtfärgning, Västra Finland 77, 16.8.1917
Kotitalouskeksintöjä, Pellervo 5, 1922
Färgning med växt-ämnen, Wasa-Posten 80, 11.7.1922
Växtfärgning, Västra Finland 70, 26.6.1926; myös Syd-Österbotten 52, 10.7.1926
Artikkelit Coloriastossa: Kasvit: Jäkälät; Parmelia; Orselji tai lakmus