Värjäys: Hypericum Kuismat

[Clusiaceae]

Ajosruoho, kiroruoho, tsajuheinä, veriheinä
[englanti St. John's Wort · ruotsi Sancte Johannis Ört]

Linnaeuksen Gotlannin ja Öölannin värjäyskasveja esittelevässä tekstissä vuodelta 1742 mainitaan keltaisen väriaineen lähteenä: Gotlannin maanviljelijät värjäsivät kasvilla kirkkaankeltaista alunapuretuksella.

Lönnrot mainitsee kuismat teoksessaan Flora Fennica (1860).

Kuismasta saadaan punaista värjäysainetta, jota on kutsuttu nimellä "englanninpunainen" (English red). Tavallisesti englanninpunaisella tarkoitaan keinotekoisesti valmistettua punaista rautaoksidipigmenttiä.

Hypericum calycinum Turkinpensaskuisma

[englanti rose of Sharon, Saint John's wort, Aaron's beard]

Kukista saadaan oranssia värjäysainetta. Käytetty värjäykseen mm. Pohjois-Amerikassa.

Hypericum Cochinchinense

[englanti Cochin-chinese St. John's Wort]

Kasvi mainitaan The Universal Herbal -kasvitietosanakirjassa (1824) ja muutamissa muissa vanhemmissa tietosanakirjoissa ja kasvikirjoitelmissa, mutta sen nykyistä latinankielistä nimeä on vaikea jäljittää. (Cratoxylum cochinchinense?) Kirjan mukaan kasvin kukista saadaan kullanväristä värjäysainetta.

Hypericum maculatum Särmäkuisma

[englanti imperforate St John's-wort · ruotsi mannablod]

Punainen (kukinnot)

Hypericum perforatum Mäkikuisma, läpikuisma

[Sianveriheinä, veriruoho
englanti St. John's Wort, perforated St. John's wort, the devil's scourge, the grace of god, the lord god's wonder plant, witch's herb, amber, hundred-holes, terrestrial sun, Klamath weed; St. John's grasse (Gerarde 1597) · latina hypericum, fuga damonum, perforata (Gerarde 1597) · ruotsi (äkta) johannesört, Johannisört, mansblod, mannablod; vanha Gol, Renfona (Kalmarin lääni); vanha Sancte Hans Blomster, Hirkenpirk (Gotlanti) · tanska prikbladet perikon, prikbladet perikum, johannesurt, perikum, prikket perikon, prikket perikum · saksa Echtes Johanniskraut, Tüpfeljohanniskraut, Antoniuskraut, Blutkraut, Elfenblut, Feldhopfen, Feldhopfenkraut, Frauenkraut, Gelber Karfunkel, Gewöhnliches Tüpfel-Johanniskraut, Hartenau, Hartna, Herrgottsblut, Hexenkraut, Jageteufel, Jesuswundenkraut, Johannisblut, Johannishartheu, Johanniskraut, Konradskraut, Liebfrauenbettstroh, Manneskraft, Mannskraft, Maria Bettstroh, Perikum, Sonnwendkraut, Tausendlochkraut, Tausenlöcherlkraut, Teufelsfluch, Tüpfelhartheu, Tüpfel-Johanniskraut, Waldhopfen, Waldhopfenkraut, Walpurgiskraut, Wildfeuer, Wundkraut · norja prikkperikum ·ranska Herbe de la Saint-Jean, Herbe à mille trous, Herbe de la St-Jean, Herbe percée, Millepertuis, Millepertuis commun, Millepertuis perforé; mille pertuys (Gerarde 1597) · italia hyperico (Gerarde 1597) · espanja caraconzillo (Gerarde 1597) · hollanti sint Janskruid ; San Johans Kraut (Gerarde 1597) · puola dziurawiec, dziurawiec pospolity, dziurawiec zwyczajny · espanja hipericn · irlannin gaeli luibh eoin baiste]

Kasvaa luonnonvaraisena Euroopassa ja Aasian länsiosissa. Suomessa yleinen Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomen saaristossa, hieman harvinaisempi Keski-Suomessa. Sisältää parkkiaineita sekä punaista väriainetta hyperisiiniä. Euroopasta kasvi on levinnyt myös Pohjois-Amerikkaan, missä se on alueittain myös uhkana maanosan alkuperäisille kasveille - joissakin osavaltioissa kukan viljelyllä on rajoituksia.

Adolph Modeerin kuvauksessa "Oeconomisk beskrifning Öfver Halltorps och Woxtorps Soknar i Calmare Län" (Kongliga Vetenskaps-Academiens Handlingar, Oct. Nov. Dec. 1767) kerrotaan, kuinka Ruotsin Kalmarin läänissä kukilla ja lehdillä värjätään villa keltaiseksi.

Kukilla on maustettu ja värjätty punaiseksi mm. paloviinaa: Myös painauksiin käytetään kukkaröyhyä. Kukanalut antavat kauniin punavärin paloviinalle (Elias Lönnrot, Flora Fennica, 1860).

Kukinnoista sadaan keltaista, punaista, violettia ja purppuraa, alunapuretteella beigeä. Kukat päästävät alunapuretuksella keltaista väriä ja alkoholilla punaista väriä, punaruskeaa myös alunapuretuksella. Tinapuretuksella kukista on saatu punaoranssia väriä.

Kasvia on käytetty mm. Irlannissa villan keltaiseksi värjäämiseen.

Historia

Kuismia on käytetty pohjoismaissa punaisen hirkenpirk- tai pirkumbrännvin -viinan värinä. Viinan nimi juontuu kuisman latinankielisestä Hypericum -nimestä.

---

Kuismat ovat jo antiikin aikaan olleet tärkeitä rohtoyrttejä, joiden on uskottu myös suojaavan pahalta. Mäkikuismaa on käytetty haavojen ja depression hoitoon ja ruoansulatusvaivoihin. Mäkikuisma lisää ruoansulatusnesteiden, erityisesti sapen eritystä ja laukaisee kouristuksia. Ulkoisesti käytettynä se edistää haavojen paranemista.

Kun keltaiset kukat tai nuput musertaa, niistä irtoaa punaiseksi värjäävää ainetta - siksi kuismaa on kutsuttu veriheinäksi. Sanotaan myös, että kuismaa syöneet vaaleat eläimet saavat auringossa palorakkuloita, joita tummat eläimet eivät saa.

Kukista ja lehdistä on murskatessa lähtenyt myös hyvin epämiellyttävä haju, minkä vuoksi on ajateltu, että kasvi pitää myös pahan loitolla. Sen nimi useilla kielillä on "Johanneksen kukka" (St. John's wort, Johanniskraut, Herbe de la Saint-Jean), koska Keski-Euroopassa se yleensä kukkii Johanneksen päivän - eli juhannuksen - tienoilla.