Terre verte

maavihreä, kivivihreä, veronan vihreä, böömin vihreä, kyproksenvihreä, tirolinvihreä, seladonivihreä

[englanti terre verte, caledonite, glauconite, green earth, Bohemian green, celadon green, green bice, holly green, stone green, verdetta · ruotsi grönjord · norja grünn jord, veronagrünn jord, grünn umbra · saksa grüne erde, terre verte, Veroneser Grüne erde, Belgische Grüne erde, Böhmische Grüne erde, grünerde, Hessische-erde, Kaadenererde, Rheinische-erde, seladonerde, steingrün, Tiroler Grüne erde · hollanti groene aarde · ranska terre verte | terre verte naturelle · italia terra verde , color di Salvia, Creta cirina, talco zoografico, terra di Verona, verde calce, verde Cipro; varhaisitalialaiset maalarit tunsivat nimellä verdaccio · espanja tierra verde · latina verde Appianum, Teodotion · puola ziemia zielona, paloma ziemia zielona (poltettu terre verte) · venäjä zielonaja ziemla · verdeterra]

Pigmentin nimi tarkoittaa suomennettuna yksinkertaisesti ”vihreää maata”. Se on yhteisnimitys useille eri vihreille tai vihertäville saville ja savipitoisille silikaateille.

[PG23, CI 77009]

Epäorgaaninen savipitoinen maaväri, jonka väri vaihtelee siniharmaasta vihertävästä hyvinkin kirkkaaseen vihreään tai oliivinvihreään. Muodostuu savipitoisista rautasilikaateista, savensekaisista magnesiumferrosilikaatista (K[(CAl,Fe^III),(Fe^II,Mg](AlSi₃,Si₄)O₁₀(OH)₂). Eri paikoista löytyvillä pigmenteillä on eri koostumus, mikä tarkoittaa myös melkoista määrää sävyvariaatioita: terre verte saattaa olla hyvinkin kirkasta vihreää, mutta myös sinertävää tai kellertävää.

Yleensä valmistetaan kuivatusta savimassasta, joka jauhetaan pigmentiksi.

Värin poltettu muunnos on väriltään punaruskeaa (poltettu maavihreä, poltettu terre verte).

Terre verte on puolipeittävä maaväri, mutta ei ole okraväri sanan varsinaisessa merkityksessä. Sitä käytetään mm. vesiväreissä, mutta pigmentti ei ole ollut kovin suosittu öljyväreissä, koska sillä on huonohko peitto- ja värjäysvoima. Pigmentti on yleinen laadukkaissa taidemaaleissa, mutta pastelleissa ja värikynissä sekä edullisimmissa taidemaaleissa se on usein korvattu sävyvärillä. Käytetään joidenkin vihreiden substraattipigmenttivärien pohjana.

Vaikka aitoa maavihreää on saatavilla irtopigmentteinä, suurimpien maalinvalmistajien valikoimiin se valmistetaan nykyään pääosin keinotekoisesti.

Terre verten "parhaana" louhospaikkana pidettiin pitkään louhosta Veronan (Italia) lähistöllä; se oli toiminnassa toiseen maailmansotaan saakka (toisten lähteiden mukaan värin saaminen loppui 1922 maanjäristystä seuraavan maanvyörymän seurauksena). Louhoksia on ollut myös monessa muussa paikassa Euroopassa. Parhaat eurooppalaiset sävyt tunnetaan nimillä Böömin vihermaa (puhdas vihreä, Bohemian green), Kyproksen vihermaa (kellertävä Cyprian green), Veronan vihermaa (sinertävää alumiinimagnesiumsilikaattia tai magnesiumferrosilikaattia, Verona green, Veronese green); saatiin Monte Baldosta, Garda-järven rannalta. Pigmenttiä on mainattu myös Tirolista, Puolasta, Unkarista, Ranskasta ja Englannistakin. Väriä saadaan myös mm. Amerikasta, Japanista ja Intiasta. Nykyään väriä valmistetaan myös synteettisesti.

Historia

Pigmenttiä on käytetty taiteilijaväreinä viimeistään antiikin ajoista lähtien. Roomalaiset käyttivät terre verteä verrattain runsaasti ja sitä on löytynyt mm. useista Pompeijin seinämaalauksista. Myös mm. Intiassa (Ajantan munkit) ja Pohjois-Amerikan intiaanien keskuudessa vihreää maata on käytetty maalaustarkoituksiin.

Maavihreää käytettiin myös käsikirjoitusten kuvittamiseen. Keskiaikaisissa maalauksissa tärkein maavihreä oli nimenomaan seladoniittia, jota saatiin Veronasta.

Bööminvihreää käytettiin aiemmin alusmaalaukseen Münchenin ja Utrechtin koulukunnan töissä. Maavihreää käytettiin maalauksissa ihon pohjavärinä tasoittamaan vaaleanpunaisia ja punaisia sävyjä ja sillä sai aikaan vaikutelman luonnollisen värisestä ihosta - mm. Vermeer maalasi ihon pohjavärin maavihreällä. Useista vanhemmista maalauksista punertavat sävyt ovat haalistuneet pois, ja jäljelle on jääneet vihreät, kelmeät kasvot. Monet käyttivät ihon pohjavärinä jo 1400-luvulta lähtien hieman lämminsävyisempää umbraa.

Italian renessanssi -kirjassa [s.261] kerrotaan näin: ...1436 Firenzen Opera del Duomo pyysi [Paolo] Uccelloa maalaamaan kuvan englantilaisen palkkasoturipäällikön John Hawkwoodin ratsastajapatsaasta. [...] Paolo Uccellon sopimuksessa oli mainittu erikseen, että hänen oli käytettävä maalaamiseen terre verdeä, vihreää väriä, jotta maalaus herättäisi mielikuvan pronssiveistoksesta. Pronssi oli antiikin ajalla suosittu materiaali keisareiden ja sotapäälliköiden kunniaksi veistetyissä patsaissa.

Nimiä

Aegirin, aegrine on Malawin tummaa vihermaata, esiintyy tummanvihreänä, lasinkovana kristallimurskana.

Bavarian green on hienojakoista vihreää ja keltavihreää maata.

Bohemian green (bööminvihreä) on malakiitin kaltainen kirkkaanvihreä pigmentti, jota on kaivettu Tsekinmaassa.

Celadon green - celadon tarkoittaa vaaleaa tai harmaanvihreää väriä. Seladoniittia mainattiin aiemmin pääasiassa Veronasta (kts. veronanmulta).

Oliivinväristä tai kellertävää glaukoniittia on pääasiassa mainattu pääasiassa Tsekin alueelta.

Epidot on kellertävä vihermaaväri, jota saadaan mm. Itävallasta ja Venäjältä.

Kalkkivihreä (ja kalkkisininen) on tervavärillä värjättyä heikkolaatuista maavihreää. Ei kestä valoa, eikä sovellu taidemaalaukseen.

Kyproksen umbra (Cyprian green, Cypric green), kyprolainen umbra on usein peräisin Harzista. Sitä on monessa yhteydessä pidetty parhaana vihreänä maavärinä. Sen sävy on viileä sinertävänvihreä.

Poltettu vihermaa (burnt green earth) (mm. Verona brown, transparent brown) on syvä transparentti ja permanentti ruskea, jonka sävyyn vaikuttaa polttamattoman maan laatu.

Tirolin maavihreä on lämmin laseeraava sävy.

Veronanmulta, veronanvihreä - luonnosta saatava harmaanvihreä massa, joka kuivataan ja jauhetaan vihreäksi värijauheeksi. Savensekaista magnesiumferrosilikaattia. Alkuperäistä venonanmultaa kaivettiin Mt. Baldon vuoresta Bentonicosta ja se on sävyltään hyvin hienoa vaaleaa harmaanvihreää.