-

Sarlakki, sarlakka

[englanti scarlet, scarlet red; vanha englanti scarlat, scarlet · ranska écarlate; vanha ranska escarlate · keskiaikainen latina scarlata; scarlatum · espanja escarlat · portugali escarlat · italia scarlatto · saksa Scharlach · hollanti scharlaken · flaami scaerlaken · ruotsi scharlakan, scharlakansröd '· tanska skarlagensrød · turkki iskerlat · persia سقرلات saqerlât = "punainen vaate"]

Englanninkielinen scarlet on yleisnimitys useammille kirkkaanpunaisille sävyille. Yleisimmin nimi viittaa kuitenkin keskipunaiseen tai lämpimän puolelle kallistuvaan (oranssihtavaan) punaiseen (kylmästä kirkkaasta punaisesta käytetään useimmin nimeä crimson).

Suomenkielinen samaa sävyä merkitsevä "sarlakki" (tai "sarlakka") on vanha sana, jonka merkitystä harva enää tietää. Englannin sanaa scarlet, saksan Scharlach tai italian scarlattoa (yms.) käännettiin vain harvoin sarlakiksi silloinkin, kun sana oli vielä vähän yleisemmässä käytössä. Nykyään nämä sanat käännetään yleisimmin kirkkaanpunaiseksi, helakanpunaiseksi, heleänpunaiseksi tai (etenkin kirjallisuudessa) tulipunaiseksi.

Ensimmäisen kerran sana esiintyi suomessa painettuna vuoden 1642 raamatunkäännöksessä muodoissa skarlacan, skarlacan rosinpunainen ja skarlacanainen (mm. Tabernaclin pitä sinun tekemän kymmenest waattest/ walkiast kerratust silkist/ kellaisest silkist/ skarlacanast ja rosinpunaisest. Cherubimin sinun pitä tekemän taitawast sen päälle, 2 Moos 26:1, Biblia, 1642); nykyisessä Raamatun käännöksessä samassa kohdassa värinä on "purppura".

Suomenkielisen sarlakka-sanan käyttö sävynimenä ajoittuu pääosin 1900-luvun alkupuolelle. Suurin osa tuon ajan sarlakka-maininnoista vaikuttaa viittaavan aniliiniväriaineisiin, ja sävynimenä sitä ei ainakaan lehdissä ole yleisesti käytetty. Kauppalehti vuodelta 1916 listaa aniliinivärien hintoja ja huomauttaa joidenkin värien kohdalla (sarlakka). Kutoma- ja paperiteollisuus (12, 1910) mainitsee sarlakan antrapurpuriinivärin sävynä.

Erityisesti sarlakka tai sarlakki löytyvät termeinä 1910- - 1920-lukujen puutarhalehdistä ja kukkaluetteloista. Englanninkielisissä ja saksankielisissä puutarhalehdissä käytettiin scarlet ja Scharlack-termejä tuona aikana hyvin yleisesti, ja suomalaisia saman alan lehtiä lukiessa tulee sellainen vaikutelma, että monien kohdalla juttu on käännös muunkielisestä (vaikka sitä ei mainita) ja sen kirjoittaja on lennossa kääntänyt uusia värinimiä - esimerkiksi Puutarha-lehdessä 7, 1924 ei puhuta esikonkeltaisesta vaan vaaleasta primulan värisestä.

"Sarlakinpunainen" esiintyi vielä suomi-ruotsi-sanakirjassa vuonna 1968 (scharlakansröd, scharlakansfärgad).

Englanninkielinen scarlet sen sijaan on yleinen sävynimi sekä puhekielessä että erittäin yleinen sävynimi taidemaaleissa sekä pastelleissa ja värikynissä. Sävynimi ei viittaa mihinkään tiettyyn pigmenttiin. Yleisimmin Scarlet nimellä myydyt pigmentit ovat naftolipunainen PR188, sekä diketopyrrolopyrrolipunaiset PR254 ja PR255, mutta ne eivät ole suinkaan ainoat. Scarlet-nimellä myydään myös kahden tai useamman pigmentin värisekoituksia, vaikkakin harvemmin.

Historia

Alunperin englanninkielinen helakanpunaista tarkoittava scarlet oli alunperin persialaisen mm. telttoihin ja lippuihin käytetyn kankaan nimi. Saksankielisessä maailmassa scharlack tarkoitti nimenomaan kallisarvoista villakangasta, joka saattoi olla minkä tahansa värinen. Usein kangas kuitenkin värjättiin punaisella kermesvärillä ja scharlack sekä englannin scarlet alettiin assosioida ennemminkin väriin kuin kankaaseen.

Kirkkaanpunainen väri on ollut katolisen kirkon kardinaalien vaatetuksen värinä 1400-luvulta lähtien.

Puhdas, heleänpunainen väri on asustuksena korkea-arvoisuuden ja arvokkuuden symboli, mutta tulipunaista väriä on käytetty myös symbolisena polttomerkkinä. Tällaisesta kertoo muun muassa Nathaniel Hawthornen romaani The Scarlet Letter. Kirjassa nainen nimeltään Hester Prynne saa avioliiton ulkopuolisen lapsen. Siitä rangaistukseksi hän joutuu vankilaan ja hänet määrätään pitämään tulipunaista "A" -kirjainta vaatteissaan koko loppuelämänsä. Joissakin englannin slangeissa scarlet tarkoittaa edelleen prostituoitua tai aviorikoksen tehnyttä.

Tämä kielteinen mielikuva on suurelta osin tullut Raamatusta, jossa mm. Ilmestyskirjassa 17:1-6 kerrotaan suuresta pedon päällä istuvasta portosta: Ja nainen oli puettu purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä ja piti kädessään kultaista maljaa, joka oli täynnä kauhistuksia ja hänen haureutensa riettauksia. Englanniksi värinimet kuvataan sanoilla purple and scarlet, latinaksi circumdata purpura et coccino. Raamatussa Jesajan kirjassa 1:18 sanotaan myös Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa. Mm. englanninkielellä sanamuodot eri raamatunkäännöksissä ovat erilaisia, mutta värit ovat vastaavasti scarlet ja crimson.

Nimet

Sarlakka on esiintynyt useissa muodoissa vanhassa suomalaisessa kirjallisuudessa:
Sharlakanpunainen (Weiss, 1854)
Skarlacanan punainen, skarlakana punainen (Salmberg, 1769)

Sarlakkipuna on useiden lankojen ja kankaiden värjäykseen käytettyjen kirkkaanpunaisten aniliinivärien vanha nimitys.

Scarlet lake on kokenillimetallikompleksin ("karmiinilakka") ja sinooperin sekoitus; vanha ja jo käytöstä poistunut pigmenttisekoitus. Scarlet vermillion tarkoittaa sävyltään kirkkaanpunaista sinooperia.

Venetian scarlet - Alunperin englanninkielinen scarlet viittasi nimenomaan kermeksellä värjättyyn väriin, mutta kun Amerikan kokenillista alettiin valmistaa kirkkaanpunaista väriä, vanhempi kermespunainen sai lisänimekseen "venetsialainen".

Muuta

Clothed in scarlet tarkoitti aikanaan ylipäätään kalliisiin vaatteisiin pukeutuvaa, mutta sillä on myös vertauskuvallinen tarkoitus: pyrkimys parhaimpaan, ennakoiminen, järkevä valmistautuminen tulevaan. Jos joku tai jokin on clothed in scarlet, hänellä ei ole hätää, koska kaikki on otettu huomioon.

Scarlet tarkoittaa myös räikeän loukkaavaa; esim. He's scarlet, "hän on törkeän loukkaava".

Scarlet fever, scarlatina tarkoittaa tulirokkoa.

 

Lähteitä / lukemista

Cannelin, Knut & Aulis, Hirvensalo, Hedlund Finsk-svensk ordbok. WSOY, Helsinki, Porvoo 1968
(Field) Taylor, J. Scott Field's Chromatography. A Treatiese on Colours and Pigments for the Use of Artists modernized by J. Scott Taylor. Winsor and Newton Limited, Lontoo 1885.
Eastaugh, Nicholas; Walsh, Valentine; Chaplin, Tracey & Siddal, Ruth Pigment Compendium: A Dictionary of Historical Pigments. Elsevier Butterworth-Heineman, 2004
Salmberg, Abraham (kääntäjä) Yxi Selkiä ja päälle luotettawa Paino-Kirja. Johan Christoph. Frenckell, Turku 1769
Seymor, Pip The Artist's Handbook. Grange Books, Arcturus Publishing Limited, Lontoo 2003
Weiss, Th. Moniaita osoituksia, kuinka willaa, pumpulia, silkkiä ja liinaa wärjätään eli painetaan. Karlssonin Kirjapaino, Joh. Bergdahlin kustannuksella, Oulu, 1854
Mignon-dahliat. Puutarha 7, 1924
Ruukkuruusut. Puutarhasiemenet 1, 1938
Tavaramarkkinat. Kauppalehti 23, 7.6.1916
Uusia ruusuja. Puutarha 6, 1915
Värimiehen tietosanasto. Kutoma- ja paperiteollisuus 12, 1910