Karmiini

kokenilli, kokkiniili, karmiinilakka, kokenillilakka | karmiinihappo

[englanti carmine genuine, carmine, carmine lake, carmin lake, crimson, crimson lake, Florentine lake, globe lake, Kugel lake, Munich lake, new red lake, Parisian lake, Venetian lake, Venetian scarlet, Vienna lake, Viennese lake, coch, cochenille · uuslatina coccionella · italia coccinigla · saksa Karminlack, Karmin · hollanti cochenille, karmozijnrood · ruotsi karminsyra · norja karminsyre, kochenillerd · tanska cochenillerd · islanti karmn · ranska cramoisi, qermez crimson, laque carminée; carmin; vanha ranska crimoisin · espanja carmesí, carmín · arabia qermazi · aymara (inkat) chupica, makhnu, laascoa (kokenillilakka) · quechua (inkat) llankapuca, puca · nahuatl (asteekit) nochetzli · japani shoenji · kiina yang hung, yáng hóng, yang hong 洋紅(色澱), 胭脂紅(色澱) · apteekkinimiä Grana kermes, Grana alkermes]

[NR4, E120, CI 75470; CAS 1390-65-4 (alunakompleksi)]

Kokenillin pääasiallinen aine on karmiinihappo: C₂₂H ₂₀O₁₃
C₂₂H ₂₂O₁₃

Sanat karmiini ja kermes juontuvat latinan sanoista kermesinus, carminium ja carmesi'nus - jotka puolestaan liittyvät kermes-hyönteiseen, (cochineal) grana; sanskritin punaisesta väriainetta tarkoittavasta kṛmijā- sanasta (kṛmi hyönteinen + jā syntynyt, eli "hyönteisestä syntynyt"). Karmiini on tullut sanoista kṛmi = hyönteinen + latinan minium, joka viittaa sinooperiin ja punaiseen lyijyyn tai ylipäätään punaiseen väriaineeseen.

Alunperin latinan carminium viittasi yksinomaan kilpikirvoista saatuihin väreihin - etenkin kermes-kilpikirvasta (Kermer sp.) saatuun kermes-väriaineeseen. Amerikan löytymisen jälkeen, ja sen jälkeen, kun sieltä löytynyttä kokenillia alettiin tuoda Eurooppaan ja se syrjäytti kermeksen, karmiinilla alettiin tarkoittaa eritoten kokenillikirvasta (Dactylopius coccus) saadusta kokenillista valmistettuja väriaineita. Nykyään karmiini-sana viittaa yleensä syvänpunaiseen väriin, ja kokenillipigmenttien liki hävittyä markkinoilta, karmiinilla tarkoitetaan pigmenttiä enää ani harvoin.

Tällä sivulla tietoa kokenillikarmiineista; kermeksestä tietoa omalla sivullaan.

Karmiinilakka ei liuekene veteen, mutta liukenee alkoholiin.

Karmiinia voi valmistaa vain parhaista kokenillilaaduista. Huonompilaatuisista on valmistettu firenzenlakan tai florentiinilakan nimellä myytyä, enemmän alunaa sisältävää pigmenttiä. Näillä pigmenteillä on ollut suuri määrä myyntinimiä.

Kokenillia saadaan Meksikossa ja keski- ja Etelä-Amerikassa kasvavissa erilaisissa kaktuksissa (Opuntia coccinelliferia, Nopalea cochenellifera) asuvista millimetrin pituisista kokenillikilpikirvoista (Dactylopius coccus, coccus cacti). Värjäysainetta valmistetaan murskaamalla kuivattuja kirvoja veteen. Kiloon kokenillipunaista tarvitaan 150 000 kuivattua naaraspuolista kuoriaista. Väriaine on hyvin voimakasta: värjäyskäytössä sitä tarvitaan 1-4 grammaa / 100 grammaa kuitua.

Maalaukseen soveltuvaa pigmenttiä valmistetaan saostamalla siivilöityä kirvauutetta metallisuoloihin; yleisimmin alunaan. Näitä karmiinilakkoina tunnettuja karmiinimetallikomplekseja (substraattipigmenttejä) alettiin valmistaa 1800-luvulla. Violettia substraattipigmenttiä valmistetaan lisäämällä karmiinilakkaan kalkkia; pH-vaihteluille herkkä kokenilli muuttuu punaisesta violetiksi emäksiessä ympäristössä. Karmiinilakkojen kestävyyttä ei pidetä kovin hyvänä.

Vaaleasävyisempiä ja edullisempia karmiinilakkoja on valmistettu sekoittamalla pigmenttiin mm. magnesiumia.

1700-luvun lopulle saakka kokenillia viljeltiin lähinnä Keski- ja Etelä-Meksikossa ja muutamissa muissa Väli-Amerikan maissa (esim. Guatemala ja Honduras). Nykypäivänä tärkeimmät luonnollisen kokenillin lähteet ovat Kanariansaaret, Lanzarote, Fuerteventura, Meksiko, Intia, Guatemala ja Peru sekä Chile, jossa kokenillin viljely aloitettiin vasta 1988.

Historia

Asteekit kutsuvat karmiinia nimellä nocheztli, joka tarkoittaa "tonnikalan verta". Sillä osoitettiin kunnioitusta kuninkaille. Karmiininpunainen oli kuninkaiden väri - kokenillilla värjättyjä vaatteita ovat käyttäneet mm. asteekki- ja inkakuninkaalliset. Edelleenkin joissakin paikoissa ruumiit kiedotaan kokenillinpunaiseksi värjättyihin kankaisiin. Kokenillia käytettiin paitsi värjäysaineena, myös kosmeettisena väriaineena, maaliaineena (esim. käsikirjoituksien piirroksissa ja esineiden koristeluihin) ja myös lääkkeenä.

Ennen espanjalaisten saapumista kokenillia viljeltiin laajalti läntisessä ja eteläisessä Meksikossa ja se oli tärkeä kauppatavara. Asteekkikuningas Montezuma keräsi osan veroista kokenillina. Asteekit neuvoivat espanjalaisille, kuinka väri saatiin murskaamalla kokenillikilpikirvoja. Kirvat paistettiin uunissa, jolloin niistä tuli hopeanvärisiä (Grana jaspeada); kuivattiin auringossa, jolloin niistä tuli harmaita (Grana grisea) tai keitettiin, jolloin ne muuttuivat punertavan mustiksi tai tummanruskeiksi (Grana negrilla). Karmiinin hienoin muoto on hopeakokenilli (plateada).

Espajalaisten mukana väri kulkeutui Euroopaan 1500-luvun alkupuolella (monien lähteiden mukaan espanjalaisten ensimmäinen kokenillilasti rantautui Eurooppaan 1523); ensimmäiset merkinnät kokenillin käytöstä Firenzessä ovat vuodelta 1542 ja Venetsiasta 1543. Lontoossa kokenilli oli käytössä viimeistään 1560-luvulla.

Eurooppalaisille kokenillipunainen oli ennennäkemättömän kirkas ja syvä väri ja sen värjäysvoima oli eurooppalaiseen kermekseen nähden suuri. Kokelliiniväristä tuli kullan ja hopean ohella Espanjan tärkein tuontiartikkeli. Espanja sai kokenillikaupastaan suuret voiton, kun puolestaan Englannin (joka tuolloin oli Espanjan vihollinen) tekstiiliteollisuus kärsi huomattavasti. Värin valmistustapa pidettiin salaisuutena - annettiin ymmärtää, että se valmistettiin siemenestä. Lopulta hollantilainen Antonie Philips van Leeuwenhoek havaitsi mikroskoopillaan, että "siemen" olikin pieni hyönteinen.

Espanjalaiset antoivat kokenillituotannon säilyä intiaaneilla. Yllättäen pienet maanomistajat rikastuivat kokenillia tuottamalla, mikä järkytti suuria maanomistajia, jotka pelkäsivät kilpailua ja sosiaalisen asemansa muutosta alemman yhteiskuntaluokan rikastuessa. Suuret maanomistajat yrittivät estää pieniä maanomistajia kaikin keinoin (mm. yrittämällä rajoittaa kirvojen käyttämien kaktusten saantia).

Vasta 250 vuoden jälkeen espanjalainen kokenillimonopoli murtui, kun ranskalainen luonnontieteilijä salakuljetti meksikolaisia kaktuksia kokenilleineen Haitille 1777. Myöhemmin kokenillikaktuksia vietiin mm. Etelä-Amerikkaan, Intiaan ja Portugaliin. Mm. Australiassa uusien kaktusten maahantuonnilla oli kohtalokkaat seuraukset: vuoteen 1925 mennessä vieras kaktuslaji oli valloittanut maa-alasta noin 30 miljoonaa hehtaaria.

Synteettistä kokenillia ei osata edelleenkään valmistaa niin, että se olisi taloudellisesti kannattavaa.

Lue kokenillilla värjäämisestä sivulta Dactylopius coccus

Karmiinipigmentit

1820-luvulla kokenillihyönteisiä alettiin kasvattaa Kanarian saarilla. Hyönteisiä tuotiin Espanjaan, Pohjois-Afrikkaan, Italiaan - maihin, joissa kaktusta voitiin kasvattaa. Eniten kokenillia alettiin tuottaa nimenomaan Kanarian saarilla, josta vielä vuonna 1870 tuotiin 3000 tonnia kokenillia. Pienen ajan kuluttua alkoi aniliinivärien tuotanto taiteelliseen käyttöön ja luonnon kokenilli vedettiin markkinoilta.

Kokenillia käytettiin värjäyksen lisäksi myös maaliaineena, mutta esim. 1600-luvulla väriä ei vielä käytetty suuria määriä, lähinnä miniatyyrimaalauksissa kalleutensa vuoksi. Väriä alettiin saostaa pigmenteiksi aikalailla heti, kun kokenilli Eurooppaan saapui.

Karmiinialumiinikompleksi (karmiinialumiinilakka, karmiinilakka, carmine lake) valmistetaan saostamalla kokenillilientä alumiinin kanssa. Väriä voidaan säädellä alunan määrää vaihtelemalla. Väri saadaan muuttumaan vaaleankeltaisesta erilaisiin punaisiin ja violettiin. Ensimmäiset kokenillipigmentit valmistettiin samalla tavalla kuin kermestä oli saostettu ennen kokenillin tuloa: irrottamalla väriä värjätyistä tekstiileistä ja saostamalla siitä jonkin emäksen sekä alunan kanssa. 1500-luvun loppupuolella ja 1600-luvun alussa valmistus muuttui. Pisassa asuneen Antonio Nerin lasinvalmistuksesta kirjoittama kirja L'arte vetraria (1612) sisältää myös pigmenttiohjeita, ja kaksi niistä koskee pigmentin tekemistä chermesistä, mikä tuolloin viittasi sekä kokenilliin että kermekseen. Toinen ohje kirjassa käsitteli väripigmentin tekemistä totuttuun tapaan, värjätystä tekstiilistä, mutta toinen ohje oli Nerin itsensä kehittämä metodi, jossa väriaine irroitetaan kokenilleista alkoholilla ja seos saostetaan veteen liuotetulla alkoholilla.

Karmiinina tunnettu väri on samantyyppinen saostettu luonnonväripigmentti, mutta sen avainasemassa on karmiinihappo, joka sitoutuu potaskaan. Vanhoissa kirjoissa on tieto pisalaisesta fransiskaanimunkista, joka saosti väripigmenttiä ensimmäisen kerran vahingossa, lääkettä valmistaessaan, 1580-luvulla. Munkki sekoitti kokenilliliemeen potaskaa, mutta sekaan joutui vahingossa myös happoa, mikä teki lääkkeestä käyttökelvottoman. Tarinan mukaan saos seisoi pöydällä joitakin aikoja, kunnes eräs taiteilija sattui paikalle, huomasi pigmentin ja pyysi saada sitä lisää. Wilhelm Homberg julkaisi saostuspigmentin valmistusohjeen vuonna 1656; ohjeen mukaan karmiini valmistetaan keittämällä kokenillia ja kermestä lepän (kuoren), sekä potaskan ja alunan kanssa, minkä jälkeen seoksen annetaan tasaantua hyvän aikaa.

Kirkkaanpunaiseksi värjääminen kokenillin ja tinasuolojen avulla keksittiin jo 1600-luvun alussa, mutta vasta 1700-luvun puolessa välissä keksittiin kokenillin saostaminen tinasuolojen avulla: näin saatu pigmentti oli paljon kirkkaamman punainen kuin alunan ja potaskan kanssa saostetut pigmentit. The Natural Organic Colouring Matters -kirjassa (1918) mainitaan, että kokenillikarmiini valmistetaan uuttamalla kokenilli runsaassa vedessä tinapinnoitetussa astiassa. Halutusta sävystä riippuen liemeen lisätään kaliumoksalaattia, alunaa yhdessä viinikiven kanssa tai pelkkää alunaa tai pelkkää viinikiveä, viinihapon suoloja tai kloorivetyhappoa. Seoksen annetaan seistä useita viikkoja tai jopa kuukausia matalissa tina- tai posliiniastioissa, jolloin karmiini erottuu vähitellen hienoksi punaiseksi jauheeksi. Kokenilli on hyvin pH-sensitiivistä, joten usein substraattipigmenttien valmistuksessa käytettyjä kipsiä, kalkkia ja sinkkioksideja pitää punaista valmistaessa välttää, sillä ne muuttavat pigmentin violetiksi.

Ure mainitsee tietosanakirjassaan, että alumiinin vaikutus väriin on merkittävä. Alumiinia käytettiin kokenillimaalivärin valmistuksessa ja mikäli alumiinilla saostus tehtiin "atmosfäärin" lämpötilassa (tulkittavissa varmaankin huoneen lämpötilaksi), tuloksena oli kaunis punainen substraattipigmentti, mutta mikäli alumiiniliuos oli kuuma, väri muuttui hyvin nopeasti violetiksi lämpötilan kuumuuden mukaan.

Kokenillia käytettiin värjäykseen myös Suomessa. Se mainitaan Alina Hellénin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla (1905): Kokhenilli (konsionel), kilpitäi, joka elää useissa kaktuskasweissa (coccus cacti). Paras laji on hopeanharmaa tai tummanharmaa. Pienet kuiwatut eläimet sisältäwät punaista wäriainetta (karmiinia). Vuoden 1919 täydennetyssä painoksessa kokenillia nimitetään myös nimillä koncionelli, karmiini, kilpikirvo.

[Lue lisää: Dactylopius coccus (costa)]

Nimiä

Etenkin punaisten luonnonväripohjaisten pigmenttien nimissä on valtavati päällekkäisyyksiä. Samaa nimeä on voitu käyttää useammasta eri kasvista tai eläimestä. Yleisintä on, että karmiini ja brasilianneulapalkosta eli punaisesta bresiljapuusta (Paubrasilia echinata) valmistettu bresiljalakka ovat jakaneet samoja myyntinimiä.

Lakka on suomenkielinen väännös englanninkielisestä termistä lake, jolla tarkoitetaan substraattipigmenttiä eli metallikompleksia, eli metallisuoloon saostettua luonnonväriainetta. Karmiinilakka termi viittaa siis ylipäätään kokenillista valmistettuun pigmenttiin, jolla ei itsellään ole mitään lakkamaisia ominaisuuksia. The Natural Organic Colouring Matters -kirjan (1918) mukaan carmine-lake on alumiini- tai tinapohjainen substraattipigmentti: se valmistetaan lisäämällä soodaa aluna tai tinakloridia tai molempia sisältävään liemeen.

Florentiinilakka tai firenzenlakka (Florentine lake, Florentinerlack) on karmiinilakkaa, jossa on ylimääräistä alunaa, ja joka on myyty pisaramuodossa. Ylimääräinen aluna antaa pigmentille syvemmän punaisen sävyn. Venetsianlakka (Venetian lake), hampurinlakka (Hamburg-lake), pariisinlakka (Paris lake, Parisian lake) roomanlakka (Roman lake), wieninlakka (Vienna lake), kiinanlakka (Chinese lake) ja scarlet lake ovat firenzenlakan muunnoksia. Wieninlakka-nimitystä on käytetty huonompilaatuisesta karmiinista, mutta yleisemmin se on tarkoittanut brasilianneulapalkosta eli punaisesta bresiljapuusta (Paubrasilia echinata) valmistettu bresiljalakkaa. Myös venetsianlakka saattaa viitata bresiljalakkaan (mm. Hubbart, 1795), mutta se tarkoitta yleisemmin kokenillikarmiinista valmistettua pigmenttiä.

Color Kufflerianus syntyi, kun hollantilaiselle kemistille, Cornelis Jacobszoon Drebbelille kävi vuonna 1620 (1630?) vahinko. Hän oli valmistanut kokenillia termometriä varten ja tuohon kokenilliin putosi hänen kädestään tinan ja kuningasveden (aqua regia; happoseos, jossa on väkevää vetykloridihappoa ja typpihappoa seostettuna 3:1) sekoitusta. Lopputuloksena syntyi hyvin kirkas punainen. Drebbel tajusi keksintönsä arvon ja kertoi siitä tyttärensä miehelle, Abraham Kufflerille, jonka omistama värjäämö alkoi valmistaa väriä - color Kufflerianus. Uusi kirkas karmiiniväri otettiin pian käyttöön pariisilaisen erikoisuutena Gobelliinin tehtaalla. Tekstiiliteollisuus käytti värjäystekniikkaa hyvin kauan, sillä värjättiin mm. brittiarmeijan punaiset takit vuoteen 1952.

Crimson -nimi tunnettiin Englannin hovissa viimeistään Edvard VI:n aikana 1500-luvun alkupuolella ja merkitsee tummanpunaista sävyä, joka aiemmin usein aikaansaatiin kokenillikarmiinilla. Crimson näkyy terminä myös alitsariinikarmosiinin englanninkielisessä nimessä alizarine crimson.

Kiinalainen karmiini (Chinese carmine) valmistetaan uuttamalla kokenilli alunavedessä, jonka jälkeen liemi lämmitetään ja suodatetaan ja siihen lisätään kuningasvettä. Tämän jälkeen liemi jätetään seisomaan, kunnes karmiini erottuu. Kiinanlakka (Chinese lake) on yksi firenzenlakan muunnos.

Müncheninlakka on karmiinilakkaa, mutta välillä nimitystä käytetään myös punapuulakasta.

Nacarat carmine tai Carmin Naccarat on laaduikkain saatavilla oleva väri [NR4:1].

Poltettu karmiini (burnt carmine) on hyvin tumma ja syvä pigmentti, yleensä sillä tarkoitetaan Van Dyken ruskeaa, johon on sekoitettu karmiinilakkaa.

Scarlet lake-nimitystä on käytetty firenzenlakan variaatiosta, mutta se on myös vanha sekoitusväri, jossa yhdistettiin karmiinilakkaa sekä sinooperia.

Käyttö

Väriä on käytetty mm. ehostusvärinä ja taiteilijaväreihin, mutta nykyaikana aito karmiinilakka (kokenillialunakompleksipigmentti) löytyy vain harvoista värivalikoimista. Yleensä sitä käytetään vain restauraatiotarkoituksiin.

Karmiinituotteet on hyväksytty sekä elintarvike- että kosmetiikkateollisuuden käyttöön (mm. poskipunana). Elintarvikevärinä (mm. punaisessa Camparissa - E120) kokenillia pidetään jossain määrin vaarallisena ja se aiheuttaa mm. yliherkkyyttä ja hyperaktiivisuutta. Sen käytölle on asetettu useissa maissa rajoituksia. Mm. tanskalainen meetwursti sai aiemmin punaisen värinsä nimenomaan kokenillista, mutta EU kielsi väriaineen käytön makkarassa. USAssa kokenillin käyttö elintarvikkeissa on kielletty kokonaan.

Muuta

Kokenillin kaltaista väriä on saatu myös Puolan, vähä-Aasian ja kaukasuksen alueella (Porphyrophora polonia, engl. Polish cochenille) ja Armenian ja Azerbeitsenian alueella (Porphyrophora hameli; engl. Armeniche cochenille), mutta näitä värejä on kutsuttu kermekseksi.