-

Värjäys: Salix paju, raita

[Salicaceae]

[englanti willow]

Pajun kuorta on käytetty nahkojen parkitsemiseen ja tekstiilien keltaiseksi ja ruskeaksi värjäämiseen. Myös pajun lehtiä on käytetty värjäämiseen, vaikka mainintoja vanhoista resepteistä ja kirjallisuudesta löytyy verraten vähän ottaen huomioon pajun yleisyyden. Mm. Kotitaide-lehdessä vuonna 1902 julkaistussa artikkelissa Kasviväreillä värjääminen löytyy ohje voimakkaan vihreänkeltaisen värjäämiseen pajunlehdillä.

Cennino Cenninin keskiaikaisissa neuvoissa hyvät piirustushiilet sai pajusta. Pitkittäin halotut, sileiksi ja sukkulamaisiksi hiotut pajut sidottiin kuparilangalla kimpuiksi, laitettiin hyvin suljettuun savipataan ja laitettiin yöksi leivinuuniin.

Salix caprea Raita

[englanti goat willow · ruotsi sälg; vanha nimitys pfall]

Johan Fischerströmin kuvauksessa "Anmärkningar om Södra-Halland, Senare stycket" (Kongliga Vetenskaps-Academiens Handlingar, Oct. Nov. Decemb. 1761) kerrotaan, kuinka Etelä-Ruotsissa sijaitsevan Hallandin läänissä raidankuoren ja lepänkuoren sekoituksella on värjätty pellavavaatteita mustaksi.

Salix exigua

[englanti willow]

Murskatuista vitsoista saadaan punaista väriä.

Salix fragilis Salava, piilipuu

[englanti crack willow]

Salavan kuoren suikaleista saadaan violetinpunertavaa väriä.

Salix hindsiana

[englanti sandbar willow]

Lehdistä saadaan keltaista. Käytetty värjäykseen mm. Pohjois-Amerikassa.

Salix nigra

[englanti black (American) willow]

Paju kasvaa Pohjois-Amerikan itäosissa.

Home dyeing with natural dyes -kirjassa (1935) mainitaan, että villaan pajunkuorella voi värjätä alunapuretuksella punertavan rusehtavaa sekä vaaleanruskeaa; molemmilla väreillä on kohtalainen valonkesto, mutta hyvä pesunkesto.

Salix pentandra Halava

[englanti bay willow]

Kuivatuista lehdistä saadaan keltaista.

Salix reticulata Verkkolehtipaju

[englanti willow]

Käytetty värjäykseen mm. Pohjois-Amerikassa.

Historia

Hämäläinen-lehden jutussa Pajun kuori (1868) mainitaan, että pajunkuori on paras parkkiaine, mitä Suomesta löytyy ja että sitä viedään myös ulkomaille: Itäsuomesta sitä wiedäänki suuret joukot Wenäjälle, erittäin Pietariin, josta taas Suomeen tuodaan summatoin paljous sekä walmiita nahkoja että nahtakaluja. Suomesta wiety parkki (pajun kuori) saadaan siis ostaa takasin paljo korkiampaan hintaan kuin se myytiin. Jutun julkaisuvuonna 1868 ilmestyi myös muissa lehdissä pajunkuoren keräämiseen kehottavia lehtijuttuja.

Kirjassa The elements of materia medica and therapeutics (1854) paju mainitaan yhtenä puuna, josta valmistetaan hiiltä. Tosin, kirjassa ei mainita hiilen käyttöä kirjoitus- tai piirustushiilenä, vaan käyttö asejauheena (cannon, musket powder - hiili toimi ammuskuulan liukasteena.

---

Kiinalaiset käyttivät pajua kivunlievitykseen jo 500 eaa. Pajun kuorta on pureskeltu päänsäryn, kuumeen ja kivun helpotukseksi. Sen sisältämä salisiini hajoaa elimistössä salisyylihapoksi ja sokeriksi. Siis kyseessä on asperiini...

Lähteitä / lukemista

Fischerström, Johan Anmärkningar om Södra-Halland, Senare stycket. (Värjäystä koskevat osat) Kongliga Vetenskaps-Academiens Handlingar, Oct. Nov. Decemb. 1761
Furry, Margaret S. & Viemont, Bess. M. Home Dyeing with Natural Dyes. United States Department of Agriculture. Miscellaneous Publication No 230. Washington, D.C., 1935
Gerarde, John The Herball or Generall Historie of Plantes. John Norton, Lontoo 1597.
Pereira, Jonathan The elements of materia medica and therapeutics. Longman, Brown, Green, and Longmans, Lontoo 1854
Wecksell, J. A. Suomalaisia kasvinimiä. Kerätyt kesällä 1903 Vihdin pitäjässä. Julkaisussa Luonnon ystävä 1, 1905
Kasviväreillä värjääminen. Kotitaide 6, 1902
Pajun kuori. Hämäläinen 14, 2.4.1868
Artikkelit Coloriastossa: Kasvit / Salix