Lawsonia Henna

[Lythraceae]

englanti henna; väriaine: alkanna · saksa Henna, Ägyptischer Färberstrauch, Ägyptisches Färberkraut, Hennastrauch, Indianische Ochsenzunge, Mundholz, Orientalische Alkanna, Reseda amarillo, Rothes Färbekraut, Mundholz, Wahre Alkanna · ranska Henné, Mignonette · italia al-chenna, väri: alkanna, alcanna vera, alcanna d'oriente, orcanetto · espanja alcana, alheña · tanska henna · unkari kana · heprea kofaer (kukka), kafer, kopher · kreikka kypros (kukka), kinna · latina cyprus, camphire · arabia Al Kenna, henna, hinna · farsi hina · turkki kina · sanskriitti mehandika, sakaohera · bengali mehedi · thai tien kao · hindi mehndi

[NO6, CI 75480 (lawsone)]

Hennaa (tai lawsoniaa, oksinaftokinoni) (C₁₆ H₁₆O₅) saadaan Lawsonia- pensaiden kuivatuista lehdistä. Siitä saadaan useita värejä mustasta vaaleaan; tunnetuin lienee kuitenkin punainen väri. Hennan väri vaihtelee kasvin laadun mukaan sekä sen mukaan, missä kasvi on kasvanut. Perinteisesti intialainen Rajastanin henna antaa tumman ruskeanpunaisen sävyn ja arabialaisessa hennassa on paljon punaisempi sävy. Hennaa on käytetty mm. ihon ja hiusten värjäämisessä. Sillä värjäsivät hiuksiaan jo muinaiset egyptiläiset ja antiikin ajan kreikkalaiset naiset. Hennasta on valmistettua maaliainetta on käytetty mm. tempera-, fresko- ja öljymaalauksessa.

Ennen synteettistä väriaineteollisuutta hennalla värjättiin myös tekstiilejä ja nahkaa. Henna tarttuu ilman erillistä puretetta villaan, mutta myös puuvillaan ja viskoosiin. Tekstiileissä hennan väri vaihtelee (laadusta riippuen) rusehtavan oranssista kirkkaan punaiseen; hennasta sadaan myös sinimustaa. Kirkkaita värejä saadaan aikaan mitä korkeampi lämpötila on. Alunapuretteella villaan jäävän syvän oranssin saa vieläkin kirkkaammaksi.

Suurimmat hennan vientimaat ovat Intia, Pakistan, Iran, Sudan ja Egypti.

Lawsonia alba

[englanti henna, hanna, al-henna, al-khanna, henna intia, egyptian privet, jamaica mignonette, mehndi, mendee, smooth lawsonia]

Intiassa hennalla on kuparisulfaatin kanssa värjätty vihreää.

Lawsonia inermis

[englanti henna, mignonette]

Saadaan ruosteen ja vaaleanruskean sävyjä.

Historia

Vaikka Egyptissä punainen väri ei ollutkaan järin suosittu, hennaa käytettiin mm. vaatteiden värjäämiseen. Egyptiläisistä haudoista on löytynyt todisteita siitä, että hennalla värjättiin myös hiuksia. [Lue lisää Egyptin väreistä]

Henna mainitaan Raamatussa, Korkeassa Veisussa (1:14): Rakkaani on koofer-kukkaterttu Een-Gedin viinitarhoista (hepr. kofaer = henna; kamferi; nykyisen kaltaista kamferia eivät Raamatun ajan ihmiset tunteneet).

Kreikassa Hekaten palvojat värjäsivät kätensä ja jalkapohjansa hennalla, jumalattaren pyhällä värillä. Joissakin romaanikulttuureissa samantyyppistä assosiaatiota on säilynyt Mari-Anath-seremonioissa: heidän mukaansa Maria valmistautui värjäämään hiuksiaan juuri kun hänen poikansa ristiinnaulittiin. Siitä lähtien aiemmin pyhä punainen väri on ollut kirottu.

Keskiajalla hennan käyttö liitettiin noituuteen. Espanjan inkvisitio pidätytti naisia, jotka käyttivät hennaa kynsiensä tai ihonsa värjäämiseen. Vielä viktoriaanisella ajalla Essexissä, Englannissa erästä naista syytettiin noituudesta vain, koska hänen kodistaan löytyi hennaa.

Berberit ovat pohjoisafrikkalaisia haamilaisia kansoja, jotka asuivat lähinnä Marokon, Algerian ja Tunisian alueilla. Arabit valloittivat useita berberialueita 700-luvulta lähtien. Berberikansojen uskomukset ovat osin sekoittuneet islaminuskon kanssa ja islaminuskon vuoksi joitakin berberitapoja on jouduttu kiertämään. Islam ei esimerkiksi salli tatuointia, mikä on ollut monien berberinaisien perinteinen tapa koristella itseään ja merkitä itsensä suojelevilla merkeillä. Sen sijaan naiset ovat kirjoneet suojaavia kuvioita kankaisiinsa ja hennanneet iholleen; morsiamen hennalla piirrettävät merkit ovat samoja suojaavia merkkejä, joita aiemmin käytettiin tatuoimalla. Sekä hennakuviolla (tai tatuointikuviolla) että sijoituksella on merkityksensä. Suojaavat merkit ruumiin aukkojen lähistöllä estävät pahoja henkiä asettumasta ruumiiseen. Koristelut käsissä ja sormissa tuovat koko vartaloon hienostuneisuutta. Rintojen lähellä kuviot edustavat sensuaalisuutta, kuviot nilkoissa tai käsissä suojaavat 'pahalta silmältä'.

Hennalla on ollut suuri merkitys myös erilaisissa seremonioissa: koristelussa ja pukeutumisessa. Hennan punaisen värin sanotaan kuvaavan maan verta ja tulta ja liittävän ihmiset luontoon ja monissa arabikansoissa onkin värjätty kämmenet ja jalkapohjat merkiksi liitosta. Useissa osissa pohjoista Afrikkaa hääseurueet värjäävät kätensä punaisiksi hennalla ja morsiameen maalataan erilaisia ornamenttikuvioita - hennan väri tuo onnea uuteen perjeeseen.

Arabialaiset hennakuviot ovat yleensä suuria kukkakuvioita käsissä ja jaloissa. Intialaiset kuviot ovat usein ohuita, pitsimäisiä kuvioita, jotka peittävät koko kädet ja jalat. Afrikkalaiset hennakuviot ovat yleensä mustia ja geometrisiä; yleensä väri saadaan aikaan lisäämällä värjäämisen jälkeen kuvion päälle mustaa pastaa, joka sisältää mm. emäksiä. Tapa on vaarallinen.

Parranvärjäykseen hennaa on käytetty yhtälailla kuin hiustenkin värjäykseen. Tässä tarkoituksessa on edelleenkin jokseenkin suosittu kasvi mm. joissain osin Lähi-itää (mm. Saudi-Arabian koillisosat).

Hennalla värjättiin myös hevosten hännät pohjois-Afrikassa ja Välimeren sekä Lähi-idän maissa. Uren A Dictionary of Arts, Manufactures, and Mines... (1847) -kirjassa kerrotaan, että tätä tarkoitusta varten lehdet jauhettiin ja sekoitettiin kalkkiveteen. Tapa on ilmeisesti ollut käytössä myös Egyptissä, mutta Uren kirja mainitsee esimerkkimaina Persian ja Turkin. Tosin De Graaf in teoksessa The Colourful Past alkanna-kasvia (Alkanna tinctoria) käsittelevässä kohdassa on lainaus Haarlemin käsikirjoituksesta (1600-luvun jälkipuolisko), jossa mainitaan alkanna-lehtien jauhaminen kalkin kanssa ja se, että persialaiset ja turkkilaiset käyttävät seosta värjäämään hevostensa hännät punaisiksi. Sama teksti myös kertoo, että lehtiä käytetään Intiassa värjäämään hampaat punaiseksi. On hyvin todennäköistä, että Ure on käyttänyt tätä käsikirjoitusta omana lähtökohtanaan ja päätellyt, että kyseessä on henna, siinä missä de Graaf on päätellyt, että kyseessä on alkanna.

A Dictionary of Arts, Manufactures, and Mines... (1847) -kirjassa mainitaan myös, että hennaa on käytetty idässä hampaiden värjäämiseen punaiseksi.

---

Hennasta käytetään usein myös alkanna-nimeä, mikä kuitenkin on yleisimmin käytössä Alkanna tinctoria -kasvista ja sen alkanniini-väristä puhuttaessa. Sana henna on itseasiassa tullut alcanna-sanasta (keskiajan latinaksi alchanna, johon se tuli arabiasta, al-chinna). Uren A Dictionary of Arts, Manufactures, and Mines... (1847) erottelee väriaineet siten, että alkana on hennaa (the name of the root and leaves of Lausania inermis) ja alkanet on Anchusa tinctoria- (eli Alkanna tinctoria-) kasvin juurta.

Hennan lehtiä ja kuorta on käytetty rohtona useissa maissa mm. päänsäryn hoitoon.

Lawsonia -nimen kasvi on saanut amerikkalaisen tutkijan, Israel Lawsonin mukaan. Hän eristi hennasta sekä hoitavan että värjäävän aineen, lawsonin.