[Malvaceae]
englanti rose mallow, red hibiscus · (Havaiji) aloalo
Monista hibiskuksista saadaan sinisiä ja vihreitä värjäysaineita.
[englanti cotton rose · Mu Fu Jung, Mu Fu Jung Yeh]
[englanti Chinese hibiscus, rose of China, China rose, Hawaiian hibiscus, rose mallow, shoeblackplant · indonesia kembang sepatu]
Kiinanruusua on viljelty Kiinassa, Japanissa ja Tyynenmeren saarilla jo historiallisina aikoina. Nykyään se kasvaa suuressa määrin myös Lähi-idässä ja Afrikan pohjoisosissa, ja sitä viljellään laajalti tropiikissa koristekasviksi. Kasvin kuvasi ensimmäisenä Carl Linnaeus kirjassaan Species Planarum (1753).
Kiinanruusun kukkien pääasialliset väriaineet ovat antosyaaneja. Muuttamalla väriliemen pH-arvoa saadaan vihreitä, sinisiä, purppuraisia ja punaisia värejä. Kun kukat murskaa, niiden neste muuttuu mustaksi ja sillä voi värjätä purppuraiseksi. Tätä mustaa nestettä on käytetty Aasiassa monin paikoin kenkien kiillotukseen. Kiinassa hiusvärinä sekä ehostuksessa tummentamaan kulmakarvoja ja tämä tapa levisi Intian kautta myös Lähi-itään ja Portugaliin.
Värjätessä vesi ei saa olla liian kuumaa: kuumassa punaiset värit hajoavat ja liemi muuttuu ruskeaksi.
Lähi-idässä kiinanruusun kukista on valmistettu kukat happamaan liemeen liottamalla punainen väriliemi, jolla on värjätty mm. lampaan villaa ja kamelinkarvaisia mattoja syvänpunaiseksi. Väriaineen on kerrottu olevan kestävä. Näihin väitteisiin on kuitenkin syytä suhtautua varauksella. Todennäköisimmin itämaisten mattojen punainen väri on tullut krapista (Rubia tinctoria) (ja harvemmin kermeksestä tai myöhemmin myös kokenillista), ja jos kiinanruusun terälehtiä on käytetty, ne ovat olleet vain tehosteena tai tarinallisena "mausteena". Kukilla (kiinanruusun tai esimerkiksi unikon terälehdillä) on voinut olla jotain symbolistista merkitystä, tai sitten ne ovat yksinkertaisesti tutumpia ostajilleen, ns. helpommin myytäviä. (Toki itämaisia kasvivärjättyjä mattojakin on valmistettu huonolaatuisempia ja halvempia, joissa on voitu käyttää kukan terälehtien väriäkin aineena, mutta sitten ei kyse ole kestävästä väristä.)
Etenkin Intiassa ja Lähi-idässä hibiskuksen kukkia käytetään hiusten hoidossa. Kukat ovat syötäviä. Tyynenmeren saarilla yleinen näky salaateissa ja meilläkin on saatavilla hibiskusteetä. Kiinassa kiinanruusun kukkia on käytetty joiden liköörien värjäämiseen.
[englanti African mallow, hibiscus tea flower, Indian sorrel, Jamaica sorrel, Jamaica tea flower, karkad pink lemonade flower, roselle]
Kasvin pigmentit ovat punaisia ja sinisiä antosyaaneja (delfidiniinia, syanidiinia; niitä saadaan kukista ja hedelmistä ja niitä on käytetty värjäykseen kauan. Kukissa on myös värjäävää gossypetiiniä. Väri ei ole kestävä. Punaisista kukista saatavasta uutteesta (englanti roselle) valmistetaan myös tunnettua teetä.
[englanti rose of Sharon, shrub althea · mu chin]
Kasvin kukista saadaan sinistä väriainetta. Väri ei ole kestävä.
Suvun kasveja on käytetty myös hengityksen raikastajina.
Bose S et al. Isolation of Natural Dyes from the Flower of Hibiscus Rosa-Sinensis. American Journal of PharmTech Research, 2012.
Lamya, Hayat & Dangly, Ann Jacob Dyeing wool and cotton fibres with acidic extract of Hibiscus rosa sinensis flower. Natural Product Research, Volume 33, Issue 7, 2019.
Perkin, Arthur George & Everest, Arthur Ernest: The Natural Organic Colouring Matters. Longmans, Green and Co. London, New York, Bombay, Calcutta and Madras, 1918.
Vankar, Padma S. & Shukla, Dhara Natural Dyeing with Anthocyanins from Hibiscus rosasinensis Flowers. Journal of Applied Polymer Science 122(5) 2011.