Värjäys: Betula Koivut

[Betula]

[englanti birch; birchtree (Gerarde 1597) · gaeli beith, beatha · saksa Birke; Birkenbaum; Berckenboom (Gerarde 1597) · ruotsi björk; biörcke (Kalm 1754) · ranska beouleau; bouleau (Gerarde 1597) · italia Betula (Gerarde 1597) · hollanti berk]

Suomessa kasvaa luonnonvaraisena kolme koivua: rauduskoivu (Betula pendula), hieskoivu (Betula pubescens) ja muita koivuja huomattavasti pienempi, vain noin metrin korkuiseksi kasvava vaivaiskoivu (Betula nana). Lajit kasvavat koko maassa.

Koivu on yksi Suomen käytetyimpiä värjäysainelähteitä: se on levinnyt melkein kaikkialle ja materiaali (lehdet, kuori) on ollut helposti koottavaa. 1900-luvun alussa, kun kadonnutta kasvivärjäysperinnettä yritettiin elvyttää, lehdissä julkaistuissa kasvivärjäysjutuissa koivulla värjäämiselle löytyy useita reseptejä.

Koivun lehdistä saa erilaisia ruskeita, keltaisia, kullankeltaisia ja kirkkaanvihreitä värejä. Alunapuretuksella villasta tulee kirkkaankeltaista ja rautapuretuksella oliivinvihreää. Koivunlehtiä voi kerätä värjäyskäyttöön koko kesän. Kuivattaviksi tarkoitetut koivun lehdet kerätään juhannuksen aikaan (jolloin väri on parhaimmillaan) ja kuivataan pimeässä; liian aikaisin kerätyt koivunlehdet tummuvat.

Koivun kuoresta saadaan harmaankeltaista ja -punaista. Koivun kuoresta saatava harmaankeltainen väri mainitaan mm. Nutid-lehden artikkelissa Om färgning med växtfärger (1901) sekä Alina Hellénin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla (1905). Emäntälehden artikkelissa Värjääminen kotimaisilla kasviaineilla. (10, 1908) huomautetaan, että kuoresta on tuohi poistettava.

Kotitaide-lehdessä julkaistiin vuonna 1902 Jyväskylän seminaarin oppilaiden keräämiä värjäysreseptejä, joiden joukossa oli resepti keltaiselle värille koivunlehdistä ja harmaalle koivun kuorista. Pellervossa 1922 julkaistulla Kotitalouskeksintöjä-palstalla on ohje tuoreista koivun lastuista valmistettavalle harmaalle.

Linnaeuksen Gotlannin ja Öölannin värjäyskasveja esittelevässä tekstissä vuodelta 1742 koivunlehdet mainitaan vihertävänkeltaisen värin lähteenä. Tekstissä kerrotaan myös, että Smoolannissa talonpoikaisemännät värjäävät koivunlehdillä kananmunat keltaisiksi.

Chydenius mainitsee koivun Kokkolan läheisyydessä kasvavia lääkekasveja koskevassa tekstissään (1754) ja mainitsee paitsi koivunlehdillä keltaiseksi värjäämisen alunapuretuksella, myös koivun kuoren käyttämisen! Hänen mukaansa koivun kuorella värjätään punertavanruskeaa, joka värjää pellavan ja hampun ilman alunaa ja on vahva ja läpitunkevä väriaine (med barcken färgas rödbrunt, är en starck och genomtränhande färg, så at den utan tilsats af Alun färgar Hampa och Lin, som i den kokade lagen indoppas). Samana vuonna Kalm (1754) kertoo, että pohjanmaalaisen Kalajoen pitäjän asukkaat käyttävät keltaisen värjäämiseen koivunlehtiä.

Johan Fischerströmin kuvauksessa "Anmärkningar om Södra-Halland, Senare stycket" (Kongliga Vetenskaps-Academiens Handlingar, Oct. Nov. Decemb. 1761) kerrotaan, kuinka Etelä-Ruotsissa sijaitsevan Hallandin läänissä koivunlehtiä on käytetty keltaisen värjäämiseen.

Adolph Modeerin kuvauksessa "Oeconomisk beskrifning Öfver Halltorps och Woxtorps Soknar i Calmare Län" (Kongliga Vetenskaps-Academiens Handlingar, Oct. Nov. Dec. 1767) kerrotaan, että Ruotsin Kalmarin läänissä koivunlehdillä värjätään keltaista. Tekstissä mainitaan myös, että syksyllä poimitut lehdet ovat parempia kuin keväällä poimitut, koska keväällä poimituista lehdistä tulee vihertävää, mutta syksyn lehdistä oikeaa keltaista.

Tooke (1801) mainitsee Venäjän keisarikuntaa ja sen luonnonvaroja kuvailevassa kirjassaan, että koivun lehdillä värjätään keltaista.

Lönnrotin Flora Fennican (1860) mukaan koivun lehdet voidaan käyttää joko tuoreina tai kuivattuina. Maaliväriä voidaan valmistaa keittämällä lehtiä alunan kanssa. Koivun kuoren sisäosaa käytettiin kalaverkkojen punaruskeiksi värjäämisessä (kalojen katsottiin karttavan vaaleita verkkoja.)

Koivun käytöstä värjäysaineena on löydetty viitteitä mm. Skotlannista, Perthin alueen kaivauksilta, jossa on tutkittu 1100-luvulta peräisin olevaa värjärin työpajaa.

Koivun lehdillä on pääsiäisaikaan värjätty kananmunia keltaiseksi. Tapa on tallennettu mm. Ruotsin Smålannista.

Koivun tuohesta on valmistettu myös mustaa nokiväriä, kimröökiä.

Koivun kuoressa (nilassa) on noin 7% tanniinia, joten sitä on käytetty laajalti nahkojen parkitsemiseen. Venäjällä valmistettiin koivuparkilla laadustaan tunnettua keltaista nahkaa. Nimi Russian leather siirtyi tästä tarkoittamaan yleensäkin koivuparkittua nahkaa, vaikka se olisi valmistettu muuallakin. Ranskassa koivuparkkia käytettiin laadukkaan punaisen nahan valmistukseen.

Betula alleghaniensis Keltakoivu

Betula lutea
[englanti yellow birch, silver birch · saksa Gelbbirke · hollanti gele berk · ranska bouleau jaune, merisier · italia betulla gialla canadese · espanja abedul amarillo · portugali bétula-amarela, vidoeiro-amarelo · unkari sárga nyír · puola brzoza żołta · tsekki bříza žlutá · slovakki breza žltá · serbia жута бреза]

Pohjois-Amerikan itäosissa kasvavasta suurikokoisesta koivusta saadaan keltaisia, ruskeaa ja mustaa. Home dyeing with natural dyes -kirjassa (1935) on ohjeet villan värjäämiseksi keltaruskeaksi alunapuretuksella.

Betula glandulosa Grönlanninpensaskoivu

Betula glandulosa, Chamaebetula glandulosa; Betula exilis, B. perfiljevii, B. rotundifolia, B. sessilis, B. sibirica, B. wiluica, Chamaebetula hookeri, C. rotundifolia
[englanti bog birch, ground birch, American dwarf birch, resin birch, shrub birch · ruotsi hartsbjörk · ranska (Kanada) bouleau glanduleux]

Grönlanninpensaskoivu kasvaa alkuperäisenä Grönlannin lisäksi Kanadassa ja Yhdysvaltain luoteisosissa sekä Aasian koillisosissa.

Käytetty värjäykseen ainakin Pohjois-Amerikassa.

Betula lenta Sokerikoivu

Betula lenta var. genuina
[englanti black birch, cherry birch, mahogany birch, sweet birch, mountain mahogany · ruotsi körsbärsbjörk · saksa Zuckerbirke · hollanti suikerberk · ranska bouleau merisier, bouleau à sucre · italia betulla americana, betulla nera · unkari cukorrnyír · puola brzoza cukrowa, brzoza wiśniowa · tsekki bříza habrolistá, bříza tuhá · slovakki breza cukrová]

Yhdysvaltain itärannikolla ja Kanadan kaakkoisosissa kasvavasta puusta saadaan ruskeaa ja mustaa.

Betula nana Vaivaiskoivu

mataraiskoivu, nälkäkoivu, vaiveri, varpakoivu
Alnus nana, Betula alba subsp. nana, B. nana var. genuina, Chamaebetula nana
[englanti dwarf birch, mountain birch, arctic birch, arctic dwarf birch, dwarf arctic birch · ruotsi dvärgbjörk · tanska dværg-birk · norja dvergbjørk · islanti fjalldrapi · saksa Kriech-Birke, Zwerg-Birke · ranska bouleau nain · italia betulla nana · portugali bétula-anã, vidoeiro-anão · kreikka σημύδα νανοφυής · romania mesteacăn pitic · unkari törpe nyír · puola brzoza karłowata · tsekki bříza trpasličí · slovakki breza trpasličia · venäjä берёза карликовая]

Pieni- ja pyöreälehtinen, hyvin pienikokoinen, melkein varpumainen koivu, joka kasvaa Keski-Euroopassa, Kanadassa ja Aasiassa pohjoisilla alueilla.

Linneauksen mukaan vaivaiskoivusta saatu keltainen on voimakkaampaa kuin muista koivuista saatu keltainen. Lönnrot toistaa tämän Flora Fennicassa (1860/1866) todeten, että lehdet antavat tummemman keltavärin. Lappalaiset ovat käyttäneet vaivaiskoivua värjäykseen.

Betula papyrifera Paperikoivu

Betula alba var. communis, B. alba var. papyrifera, B. alba subsp. papyrifera, B. lenta var. papyrifera; B. excelsa, B. grandis, B. kenaica, B. latifolia, B. lyalliana, B. montanensis, B. papyracea, B. pirifolia, B. subcordata
[englanti white birch, paper birch, canoe birch · ruotsi pappersbjörk · saksa Graubirke, Papierbirke · hollanti papierberk · ranska bouleau à canoë, bouleau à papier; (Kanada) bouleau blanc, bouleau à feuilles cordées · italia betulla di carta, betulla papirifera · portugali bétula-do-papel, vidoeiro-do-papel · unkari papírnyír · puola brzoza papierowa · tsekki bříza papírovitá · slovakki breza papierovitá · serbia папираста бреза · venäjä берёза бумажная]

Pohjois-Amerikan pohjoisosissa kasvavasta puusta saadaan vaaleaa punaista, ruskeaa ja mustaa.

Betula pendula Rauduskoivu

riippakoivu, vihdaskoivu, ahokoivu, hyötykoivu, norokoivu
Betula alba var. pendula, B. alba lusus pendula, B. alba var. pendula, B. verrucosa
[englanti silver birch, clump birch, European white birch, Lady-of-the-Woods, warty birch, weeping birch · kymri bedwen arian · ruotsi vårtbjörk · tanska vorte-birk · norja låglandsbjørk · saksa gemeine Birke, gewöhnliche Birke, Harz-Birke, Hänge-Birke, Rauh-Birke, Sand-Birke, Trauer-Birke, Warzen-Birke, Weiß-Birke · hollanti haagberk, ruwe berk, treurberk, zilverberk · ranska arbre de la sagesse, bech, biole, bois à balais, boulard, bouleau blanc, bouleau pendant, bouleau pleureur, bouleau verruqueux, brel · oksitaani bedouret, bedoutch, bedoué, bedoùt, bès · italia barancio, betulla bianca, betulla commune, betulla glabra, betulla pendente, betulla verrucosa · espanja abedul, abedul blanco, abedul común, abedul de ramas colgantes, albar, bedul · aragonia abedul blanco, albar, bedul · baski urki dilindaria, urkia · katalaani bedoll comú · portugali bétula, vidoeiro · viro arukask · unkari bibircses nyír, közönséges nyír · kreikka σημύδα κρεμοκλαδής, Σημύδα κρεμοκλαδής ή Θηλώδης · albania mështeknë · romania betulă, mesteacan, mesteacăn · turkki adi huş, huş ağacı · lätti āra bērzs · liettua karpotasis beržas · puola brzoza brodawkowata, brzoza zwisła · tsekki bříza bradavičnatá, bříza bělokorá · slovakki breza previsnutá · sloveeni navadna breza · kroaatti obična breza, viseća breza · bulgaria бяла бреза, обикновена бреза · serbia бела бреза · ukraina береза повисла · venäjä берёза бородавчатая, берёза повислая, берёза поникшая · kiina chuí, chuí zhī huà, 垂枝桦]

Rauduskoivu kasvaa alkuperäisenä ja luonnonvaraisena lauhkeilla alueilla Euroopassa, Aasiassa, Alaskassa ja Kanadassa. Se kasvaa kuivissa ja aurinkoisissa paikoissa. Sisältää mm. flavonoideja kuten myrisetiinigalaktosidia ja hyperosidia sekä parkkiaineita.

Koivun lehtiä käytetään mm. yrttiteesekoituksissa sekä lankojen värjäyksessä.

Lönnrot kertoo Flora Fennicassa (1860/1866), että koivun kuori sopii nahan parkitukseen ja sen lehdillä voi värjätä keltaista, ja alunan kanssa keitetuistä lehdistä saadaan keltaista "maaliväriä".

Mainitaan yleisenä suomalaisena värjäskasvina Alina Hellénin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla (1905). Kirjan mukaan koivun kuoresta saadaan harmaankeltaista.

Betula pubescens Hieskoivu

Betula alba lusus macrophylla, B. alba f. pubescens, B. alba subsp. pubescens, B. alba var. pubescens, B. pubescens var. pubescens, B. pubescens var. typica
[englanti downy birch, moor birch, European white birch, swamp birch, white birch, hairy birch, (Iso-Britannia) pubescent birch · iiri beith · kymri bedwen gffredin · ruotsi glasbjörk · tanska dunbirk · norja vanlig bjørk · islanti birki · saksa behaarte Birke, Besen-Birke, Bruch-Birke, Flaum-Birke, Haar-Birke, Moor-Birke · hollanti zachte berk · ranska bouleau pubescent · oksitaani · italia betulla pelosa, betulla pubescente · espanja abedul, aliso blanco, bedul, bieso, biezo, chopa blanca · katalaani bedoll, bedoll pubescent · galitsia abeduzo, bedolo, bidalo, bido, bidouro, bidro, bidueiro, biduo · portugali bido, bidoeiro, bédulo, bétula, bétula-branca, bétula-portuguesa, vido, vidoeiro, vidoeiro-branco, vidoeiro-comum, vidoeiro-português · lappalaiset säke (Palmstruch 1803) · viro sookask · unkari lápi nyír, molyhos nyír, szőrös nyír, szőrös nyírfa · kreikka σημύδα χνοώδης · albania mështekna pushëlore · romania mesteacăn alb, mesteacăn pufos · turkki tüylü huş · lätti purva bēržas · liettua plaukuotasis beržas · puola brzoza omszona · tsekki bříza pýřitá · slovakki breza biela, breza plstnatá, breza pýrita pravá · sloveeni puhasta breza · kroaatti cretna breza · serbia тресавска бреза · ukraina береза пухнаста · venäjä берёза пушистая, Береза белая]

Hieskoivu esiityy luonnonvaraisena Euroopassa ja Aasiassa. Se kasvaa varjoisissa ja kosteissa paikoissa.

Koivun kuorta on käytetty nahan parkituksessa satoja vuosia. Se luovuttaa nahkaan keltaruskean värin. Yleensä sitä käytetään yhdessä muiden parkkiaineiden kanssa. Palmstruchin kasvikirjassa (1803) kuvataan, että hieskoivun kuori (Näfver) on joko karkeaa ja parkitsemiseen sopivaa tai hienoa ja valkoista. Kuori otetaan mieluiten vanhoista puista keväällä, murskataan, kuivataan ja jauhetaan parkitsimoihin. Kalastusvälineiden värjäämiseksi koivunkuorta keitetään vahvassa lipeässä, johon on lisätty vähän tervaa. Kuoren keittäminen ilman alunaa värjää pellavan ja hampun punaiseksi ja alunan kanssa kellertäväksi.

Koivun kuoresta on poltettu mustaa kimröökiä.

Pohjois-Amerikan intiaanit keittivät koivun sisäkuoren tuhkasta punaista väriainetta. Lehdillä he värjäsivät keltaista ja ruskeaa. Myös Irlannissa hieskoivua on käytetty villan ruskeaksi värjäämiseen.

Palmstruchin kasvikirjassa (1803) kerrotaan, että jos hieskoivun tuoreet lehdet kerätään ennen juhannusta ja keitetään lipeässä, jossa on vähän alunaa, villa värjääntyy keltaiseksi. Vaihtoehtoisesti villa puretetaan etukäteen alunalla ja kastetaan sitten tuoreista tai kuivatuista lehdistä keitettyyn liemeen; tekstissä mainitaan erikseen, että myös paperia voi värjätä koivunlehtiliemellä.

Palmstruchin kirjassa kerrotaan myös, että schüttgelb-nimellä tunnettua keltaista pigmenttiä valmistetaan keittämällä lehtiä tunnin ajan vedessä, jonka jälkeen veteen lisätään liitua, jossa on vähän alunaa, ja annetaan kiehua vielä tunnin ajan. Näin asian pohjalle muodostuu hienojakoista keltaista massaa, joka kuivatetaan pigmentiksi. Vihreää schüttgrönt-pigmenttiä valmistetaan muutoin samalla tavalla, mutta ilman liitua.

Siperian Altain värikasveja käsittelevän kirjan (Королюк, 2003) mukaan villan värjäykseen käytetään toukokuun lehtiä ja murskattua kaarnaa. Rautalisä tekee villasta ruskeanmustaa ja silkistä ja puuvillasta likaisenvihreää.

Samassa kirjassa on vanha värjäyskuvaus artikkelista "Talonpoikien arkielämää Itä-Siperiassa" (Щукин Н. Быт крестьян Восточной Сибири. Журнал Министерства внутренних дел. 1859. Ч. 34. Кн. 2. С. 52; alkuperäistä artikkelia en ole löytänyt): "Koivun kuorta kerättiin keväällä, kun mahla virtasi; se kuivattiin talon lähellä olevilla laudoilla. Kun jokin piti värjätä, kuori laitettiin valurautakattilaan, täytettiin vedellä ja laitettiin lämmityksen jälkeen uuniin iltaan asti; sitten koko jäähtynyt hauduke siivilöitiin siivilän läpi suureen valurautakattilaan, ja kangas laitettiin siihen. Seuraavana päivänä, lämmityksen jälkeen, valurautakattila, jossa oli kangas koivuhaudukkeessa, laitettiin uuniin "höyrystymään" värjäystä varten. Kuivattua, murskattua koivun kuorta fermentoitiin ammeissa, lisättiin keltamomehua [чистотела, Chelidonium] ja kankaita värjättiin haudukkeessa, joka sai punaisen kalikon värin." Kirjassa on myös huomautus, että "tutkimus ei ole vahvistanut tätä reseptiä".

Hieskoivu mainitaan yleisenä suomalaisena värjäskasvina Alina Hellénin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla (1905).

Historia

Koivu on useissa kansanperinteissä liitetty viattomuuteen; myös koivujen latinalaisen lajinimen uskotaan juontuvan heprean neitsyttä tarkoittavasta sanasta betula.

Koivun tuhkasta on valmistettu potaskaa, joka on ollut aikanaan erittäin tärkeä apuaine jokaisessa kotitaloudessa ja myös esimerkiksi värjäyksessä ja lasinvalmistuksessa. Koivusta valmistettu potaska oli erityisen arvostettua 1700-1800-luvuilla.

Pehmeää ja helposti muokattavaa puuainesta on käytetty erilaisiin puusepän töihin. Koivun tuohi on ollut suomalaisille tärkeä materiaali, josta on tehty niin astioita ja kontteja kuin jalkineitakin (tuohivirsut).

Koivua on käytetty myös lääkerohtona mm. edistämään munuaisten toimintaa ja lisäämään virtsan eritystä. Lehtiä on käytetty mm. helpottamaan happovaivoja. Lehdistä keitetyn teen on sanottu auttavan reumatismiin ja munuaiskiviin.

Puun mahlaa on myös käytetty juotavaksi sellaisenaan ja siitä on valmistettu myös olutta sekä viiniä sekä siirappia (kalliin sokerin korvikkeeksi).

Koivunlehtiä on käytetty hiusten hoitoon. Suomessa koivulla on suuri merkitys saunakulttuurin yhteydessä: koivuista on valmistettu saunavastoja.

Koivut ovat myös olleet koristepuina juhlissa, kuten häissä ja juhannuksena.

Venäjän historiaa ja taloutta käsittelevät kirjat mainitsevat koivun monikäyttöisyyden: lehdistä saatavan keltaisen väriaineen lisäksi mainitaan, että Venäjällä sen kuorta on käytetty parkitsemiseen sekä tervan valmistukseen, sen mahlasta valmistetaan koivuviiniä, siitä saadaan polttopuita ja valmistetaan puuastioita.

Ohjeita

Alina Hellénin kirjan Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla (1905) koivuohjeita lehdistä ovat mm. sammalenkeltainen (+aluna), ruskeanharmaa t. vaalea ruskeanharmaa t. vaaleanvihreänharmaa (+väriomena, rautavitrilli), sinivihreä t. vaaleaa keltavihreä (+aluna, indigo), sammaleenvihreä t. ruohonvihreä t. sinisenvihreä (+aluna, indigo, rautavitrilli), tummanvihreä (+aluna, indigo, kurkuma).

Koivunnaavaa käytetään mm. vaalean keltaruskean valmistukseen (+aluna), ja kuoria himmeän punaruskean saamiseksi (+aluna).