Shungiitti

[englanti shungite]

[PBk10, CI 77265]

Pigmenttikuva (shungiitti) Iconofilen [www.iconofile.com] luvalla

Mineraali on hyvin hienojakoista hiiltä. Se on grafiitin läheinen sukulainen (jakaa saman Colour Index -numeron tämän kanssa), mutta koostumukseltaan, rakenteeltaan ja ominaisuuksiltaan ainutkertaista. Tiedot koostumuksesta ovat epäselviä: väitetään, että mineraali sisältää 30% hiiltä ja 70% silikaatteja; toisen väittämän mukaan se on 99,9% hiiltä; kolmannen arvion mukaan shungiitti sisältää hiiltä 98%+; neljännen mukaan shungiittia on olemassa kolmea laatua, joiden hiilipitoisuus on keskimäärin 92%, 56% tai 29%. Todennäköisimmin shungiitti on 'täyttä hiiltä'.

Kyseessä on itse asiassa Karjalasta tavattu metamorfinen hiilirikas kivilaji, jossa on hiilen lisäksi mukana vaihtelevia määriä kiillettä ja kvartsia. Parhaimmillaan kivi koostuu miltei kokonaan hiilestä. Shungiitin metamorfoosiaste on niin alhainen, että hiili ei ole kiteytynyt grafiitiksi vaan on jäänyt amorfiseksi. Suomessa vastaavia kiviä nimitetään mustaliuskeiksi. Suomen mustaliuskeissa hiili on kai kuitenkin useimmiten grafiittia ainakin suureksi osaksi.
- Seppo I. Lahti

Joka tapauksessa: shungiitti on vanhaa. Ikäarvelut vaihtelevat laidasta toiseen, hurjimmat arviot liikkuvat 600 miljoonan - 4 miljardin vuoden välillä. Lokhov, Levsky ja Begemann arvioivat artikkelissaan iäksi 1610-1750 miljoonaa vuotta ja Melezhika, Filippovb ja Romashkin artikkelissaan 2000 miljoonaa vuotta.

Shungiittia löytyy vain äänisen rantamilta Karjalasta, Venäjältä; tunnetuimmat kaivaukset ovat sijainneet Sungassa (suomeksi Sunka, karjalaksi ungu, venäjäksi unga, englanniksi Shunga).

Myrkyttömällä pigmentillä on erinomainen peittovoima ja muihin pigmentteihin sekoitettuna se muuttaa värin syvän tummaksi, viileäksi sävyksi. Permanentti pigmentti, jota voi huoletta käyttää kaikkien muiden pigmenttien kanssa.

Historia

Käytännössä shungiittia on käytetty pigmenttinä jo kauan - sitä ei vain ole tunnistettu nimenomaan shungiitiksi vaan sitä on pidetty muuten vain hyvälaatuisena hiilivärinä. Shungiittia on tunnistettu pigmenttinä mm. venäläisistä ikoneista. Täysin vedenpitävää tietoa nimenomaan shungiitin käytöstä esimerkiksi keskiajalla tai renessanssiaikana ei ole (mm. Hulburtin mukaan shunkiitti löydettiin vasta 1800-luvun alussa), mutta muutamat keskiajan ja renessanssin ajan pigmenttejä kauppaavat verkkoliikkeet ovat sisällyttäneet shungiitin valikoimiinsa aitona periodipigmenttinä.

Hulburtin artikkelin mukaan shungiittia löydettiin Sunkusta, äänisen rannalta, ensimmäisen kerran 1800-luvun alussa ja sitä käytettiin pääasiassa polttoaineena. Sen omalaatuista koostumusta ei kuitenkaan tajuttu vielä kymmeniin vuosiin. Shungiitti sisältää fulleriineja - tai koostuu fulleriineista; fulleriini on timantin ja grafiitin ohella yksi hiilen rinnakkaisolomuodoista.

Fulleriinit, hiilipallot, keksittiin tutkimuslaboratoriossa 1985 grafiittitutkimuksen yhteydessä. Fulleriinin keksimiseen saakka timantti ja grafiitti olivat ainoat tunnetut hiilen puhtaat muodot. Löytäjät Robert Curl, Harold Kroto ja Richard Smalley saivat Nobelin kemian palkinnon 1996. Löydön innoittamana Arizona State Universityn tutkijat Semeon Tsipursky ja Peter Buseck saivat päähänsä lähteä etsimään, löytyisikö koostumusta laboratorio-olosuhteiden ulkopuolelta. Ja löytyihän sitä vuonna 1992: mustia kiiltäviä kiviä Sungan vanhoista kaivoksista, Karjalasta - ensimmäinen todiste siitä, että sungiittia löytyisi myös luonnosta. Shungiittikiveen on törmätty myös avaruudessa.

Fulleriini koostuu tasan 60:stä tai 70:stä hiiliatomista (C₆₀; C₇₀). Fulleriini sai nimensä R. Buckminster Fuller-nimisen arkkitehti-insinöörin mukaan; hän rakensi 60-luvulla jalkapallon näköisen monitahokkaan muotoisia rakennuksia - muotoa kutsutaankin englaniksi lempinimellä Bucky ball. Avaruuden lisäksi fulleriinia löytyy myös maapallolta: muinaisjäännöksistä, permi- ja triaskauden rajalla syntyneistä kerrostumista. Tämän ilmakehän sisäpuolelta fulleriinia löytyi ensimmäisen kerran juuri shungiitista. Sitä on myös valmistettu keinotekoisesti. Fulleriinit syntyvät äärimmäisen paineen ja kuumuuden alla - mm. punaisiksi jättiläisiksi kehittyneissä tähdissä. Shungiitin arvoitus raavituttaa tiedemiesten päitä edelleen: vieläkään ei ole täysin käsitetty, miten shungiitilla voi olla sellainen rakenne.

Fulleriinia on yritetty etsiä myös muista maan mineraaleista - ja löydettykin. Coloradon vuorilta on löytynyt fulleriinia sisältäviä kiiltäviä mustia kiviä, fulguriitteja, jotka syntyvät, kun salama iskee maahan. Myös muukalaisfulleriinia jossain päin maapalloa epäillään olevan: ainakin kahden meteoriitin jäljiltä maahan on jäänyt fulleriinia.

Fulleriini on aiheuttanut myös monenlaisia spekulaatioita, joista hurjimpien mukaan aine saapui aikanaan meteoriitin muodossa maan kamaralle ja oli voimaanpaneva sykäys elämän syntymiselle...

Käyttö

Aiemmin shungiittia käytettiin myös polttoaineena. Venäläisten shungiittia välittävien nettisivujen mukaan aineella on myös parantavia vaikutuksia: se hoitaa viat allergiasta lihaskipuihin ;) - ja totta: fulleriinin arvioidaan auttavan mm. HIVin nujertamisessa. Kosmetiikkayhtiöt ovat huomanneet antioksidanttiesten fulleriinien avuksi matkalla kohti rypytöntä ihoa. Ja shunkiittiteestä saa elinvoimaa...