-

Seruliinisininen

Vaalea kobolttisininen, coelin, ceruleum, cölinsininen, taivaansininen

[englanti cerulean blue, cobalt and lid blue, coeruleum, caeruleum, Hopfner blue, sky blue, corruleum blue, chromium-cobalt-aluminum oxide, cerulean blue, cobalt tin oxide, cobaltous stannate · ruotsi coelinblått · norja ceruleanblå, coelinblå · saksa Coelinblau · hollanti caeruleumblauw · ranska bleu cleste, bleu celestique, bleu crulen · italia blu ceruleo, bleu ceruleo · espanja azul celeste · venäjä cjelin · tsekki coelinova modr · puola ceruleum, blekit nieba]

Taivaansinisen pigmentin nimi tulee latinan taivasta tarkoittamasta sanasta caeruleum.

[PB35, CI 77368]

Kobolttitannaattia, CoO · SnO2 + CaSO4 tai CoO · SnO2 tai CoSn (OH)6

Yleensä kobolttisinisestä puhuttaessa tarkoitetaan ensisijaisesti omalla sivullaan esiteltyä tummempaa ja syvempisävyistä kobolttisinistä (PB28), mutta joskus myös tällä sivulla esiteltyä seruliinisinistä. Kobolttisinisiä pigmenttiyhdisteitä on kuitenkin muitakin ja ne löytyvät kobolttisininen-sivun loppupuolelta.

Epäorgaaninen, jähmeähkö ja läpikuultava pigmentti, jolla on hyvä peittovoima. Pigmentin pysyvyys ja värinkesto on erinomainen, ja se kuivuu nopeasti. Rakenteeltaan se on hienojakoisempaa kuin kobolttisininen. Vihertävä sävy tulee esiin erityisesti, kun valkoista lisätään.

Koboltti on kallis mineraali, minkä vuoksi edullisemmissa väriaineissa seruliini korvataan usein sävyvärillä. Pigmentti on kuitenkin suhteellisen yleinen ammattilaistason taiteilijaväreissä.

Koboltti on raskasmetalli.

Seruliinia on käytetty myös värjäysaineena. Se ei liukene helposti ja sellaisenaan kelpaa vain puuvillan värjäämiseen. Villavärjäystä varten aine muutettiin bisulfiitin avulla vedessä helposti liukenvaan muotoon (seruliini SW).

Historia

Vuonna 1805 saksalainen Andreas Höpfner kehitti seruliinisinisen valmistusprosessin kuumentamalla jauhettua kobolttia ja tinaoksideja yhdessä. Taiteilijoille seruliinipigmentti ei ollut saatavilla ennenkuin George Rowney (Rowney & Co.) esitteli sen vuonna 1860 Englannissa nimellä Caeruleum.

Korvasi suurelta osin atsuriitin käytön.

Nimiä

Algers blue on erittäin korkealaatuista seruliinisinistä.

Antiikin aikana nimityksellä caeruleum tarkoitettiin yleensäkin sinisiä pigmenttejä, mutta erityisesti kuparipitoista atsuriittia tai kobolttipitoista smalttia sisältävistä pigmenteistä.

Seruliinikromisininen (cerulean blue chromium) (kts. cobalt chromite - kobolttiturkoosi)

Käyttö

Käytetään mm. öljy-, akryyli-, tempera- ja vesiväreissä ja freskomaalauksessa. Käytetty posliinin ja keramiikan maalaukseen. Ei suositella enkaustiikkaan. Käytetty myös piilolasien väriaineena.

Muuta

Usein harrastajavärivalikoimissa korvattu titaanivalkoisen sekä ftalosyaniinisinisen ja -vihreän sekoituksella.

Lähteitä / lukemista
Patterson, Steven The history of blue pigments in the Fine Arts — painting, from the perspective of a paint maker. Journal & Proceedings of the Royal Society of New South Wales, vol. 153, part 2, 2020
Järvelä, J Maalarin aine- ja ammattioppi. WSOY, Porvoo 1956