Keltainen lakka (substraattipigmentti)
[englanti Spincervino yellow, Dutch pink, Persian berry lake, Italian pink, English pink, brown pink (stil-de-grain, stil de grain yellow) · latina prugna meroli · saksa schüttgelb, Gelber Lack · hollanti Persische bessen · espanja espino cerval · italia giallo di spincervino, giallo sant, giallo Erba, giallo di Avignone, giallo stil de grain, stille di grano, lacca gialla, lacca gialla di gaude, giallo vegetale · ranska Stil de grain brun]
[NY13]
Paatsaman (Rhamnus; yleisimmin orapaatsaman tai Rhamnus saxatilis -paatsaman) marjoista valmistettu keltainen substraattipigmentti (C16H12O7). Pigmentti liukenee veteen, alkoholiin ja asetoniin. Sillä on huono valonkesto (4), heikko peittovoima ja se on luonteeltaan valuvaa. (Suomenkielinen vanha kasvipohjaisten keltaisten maaliaineiden nimitys "keltainen lakka" ei viittaa siihen, että väri olisi jotenkin lakkamainen. "Lakka" on suomenkielinen väännös englanninkielisestä termistä lake, jolla tarkoitetaan substraattipigmenttiä eli metallikompleksia, eli metallisuoloon saostettua luonnonväriainetta.)
Paatsamasta valmistettiin monenlaisia erilaisia keltaisia värejä, joilla oli erilaisia kauppanimiä. (Kts. kohta "Nimet".) Yleisimmin paatsamakeltaiset näyttivät värikakkujen muodossa tummanruskeilta, mutta niiden läpikuultava, kirkkaankeltainen laseerausväri oli arvostettua. Aikanaan nämä lakkavärit myytiin siirapinkaltaisena tahnana eläinten rakkoihin säilöttynä. Jauhemuodossa niitä oli saatavilla viimeistään 1700-luvulla.
Paatsaman raaoista marjoista valmistettiin keltaista ja vähän kypsyneemmistä vihreänkeltaista väriä. Paatsaman kypsymättömät marjat on tunnettu nimillä yellow berries ja graine d'Avignon. Jälkimmäinen nimi on Tingryn (1804) mukaan nimi tullut Avignonin kaupungilta, jonka ympärillä paatsamaa kasvaa valtavissa määrin.
Mehukeltaisia käytetään pääosin vesiväreissä. Paatsamasta valmistettuja keltaisia väriaineita on usein verrattu kumiguttaan. Niissä on samantyyppinen sävy, samanlainen läpikuultavuus ja ne käyttäytyvät maalatessa samalla tavoin.
Kreikkalaiset käyttivät paatsaman marjoista valmistettuja väriaineet jo klassisen antiikin aikaan. Roomalaiset tunsivat värin jo ensimmäisellä vuosisadalla.
Alunaan saostettua keltaista paatsamaväriä käytettiin laajalti myös talomaalina 1700-luvulla Englannissa.
Ei ole permanetti, joten sitä ei kannata käyttää taidemaalauksissa, sen sijaan väriä on käytetty mm. sisustusvärinä. Soveltuu käytettäväksi tempera-, öljy- ja vesiväreissä. Ei suositella freskoihin ja enkaustiikkaan.
Tässä yhteydessä pink ei viittaa vaaleanpunaiseen, vaan keltaiseen väriin. Keltaista tarkoittava sana pinke esiintyi ensimmäisen kerran englanninkielisessä painetussa tekstissä 1598. Seuraavalla vuosisadalla sanoja pink tai pinke käytettiin kuvaamaan niitä keltaisia väriaineita, joista valmistettiin siniseen sekoittamalla vihreää väriainetta. Sanaa pink alkoi tarkoittaa vaaleanpunaista vasta 1700-luvulla. Yksi selitys merkityksen muuttumiselle liittyy kankaan viimeistelyyn: to pink a fabric tarkoitti koristeellisen siksak-tyyppisen kuvion leikkaamisen kankaan reunaan, jolloin siitä tuli samanlainen kuin neilikan (Dianthus) terälehden reunasta - näitä vaaleanpunaisia kukkia alettiin kutsua nimellä pink. 1500-luvun Englannissa niistä tuli huomattavan suosittu viljelyskasvi, ja ehkä tätä kautta neilikkamainen kankaan leikkaustapa alkoi yhdistyä neilikan vaaleanpunaiseen väriin.
Dutch pink, English pink, Italian pink, French pink, Persian berries lake ovat kaikki paatsaman marjoista saatuja keltaisia substraattipigmenttejä.
Dutch pink on kirkkaankeltainen väri, joka valmistetaan keittämällä paatsaman raakoja marjoja alunavedessä. Seokseen lisätään vähän hienojakoista savea tai merkeliä (kalsiumkarbonaattipitoista savea).
Tingryn (1804) mukaan Dutch pink on yleinen maaliaine esimerkiksi talojen maalaamisessa, mutta ei niinkään taidekäytössä, koska "taiteilijat suosivat kestävämpiä metallipohjaisia keltaisia." Hän mainitsee, että laadukkaammat maalit saostetaan ensiluokkaiseen saveen ja joskus merkeliin, ja niitä huonompilaatuisempi on väriaine, joka on saostettu liituun. Tingry antaa muutamia ohjeita keltaisen valmistamiseksi eri kasveista, kuten paatsamasta (Rhamnus) ja värimorsingosta (Isatis tinctoria) (!), ja mainitsee, että väristä tulee tummempaa, mitä vähemmän "maista ainetta" (savea tai merkeliä) sekoitetaan liituun. Lopulta Tingry kertoo, että Dutch pink myydään kakkuina värikaupoissa.
Brown pink on rusehtavankeltainen substraattipigmentti. Sekä Tingry (1804) että Salter (1869) kuvaavat väriaineen valmistuksen niin, että paatsamamarjoja keitetään emäksisessä liemessä ja sen jälkeen siivilöity liemi saostetaan alunalla. Salter (1869) pitää termiä brown pink selvästi sävynimenä, koska hän kertoo, että väriainetta valmistetaan yleensä paatsamanmarjoista, mutta laadukkaampaa ja nopeammin kuivavaa väriä saa mustatammen kuoresta. (Brown pink -nimeä käytettiin Oxfor English Dioctionaryn mukaan ensimmäisen kerran vuonna 1870; Tingry käyttää pigmentistä nimeä brownish yellow Dutch pink, mutta kyseessä on valmistustavan perusteella sama pigmentti.)
Nykyisissä taidevärivalikoimissa sävy valmistetaan modernien pigmenttien sekoitusvärinä, ja sen väriskaala vaihtelee ruskeankeltaisesta punertavanruskeaan.
Citrine lake ja quercitron lake viittaavat Salterin (1869) mukaan paatsamakeltaiseen. Quercitron lake saattaa viitata myös kversetiinistä valmistettuun metallikompleksiin.
Stil de grain yellow, stil de grain brown on kalkkipitoisesta maa-aineksesta, alunasta ja Rhamnus saxatilis -paatsaman marjoista sekoitettu substraattipigmentti. Lue lisää pigmentin omalta sivulta: stil de grain.
Jonquil valmistetaan sekoittamalla keltaista substraattipigmenttiä (Dutch pink) ja serussiittia, jotka sekoitetaan kiviliiman (mastiksi?) kanssa. Tätä käytetään vain liimaväreissä. Sitä voidaan kuitenkin käyttää vernissan kanssa.
Sapenkeltainen on hieman harhaanjohtava käännösväännös englanninkielisestä sanasta sap yellow, jonka oikeampi käännös olisi paremminkin (kasvi)mehukeltainen. Sapenkeltainen voi viitata myös tammenkuoresta valmistettuun keltaiseen väriin, tai eläinten sapista valmistettuihin erilaisiin sappikeltaisiin pigmentteihin.
Yellow carmine on keltainen, oliivinvihreään vivahtavaa transparentti substraattiväri.
Katso myös: resedalakka (substraattipigmentti), emodiini
Eastaugh, Nicholas; Walsh, Valentine; Chaplin, Tracey & Siddal, Ruth Pigment Compendium: A Dictionary of Historical Pigments. Elsevier Butterworth-Heineman, 2004
Salter, Thomas W. Field's Chromatography; or, treatise on colours and pigments as used by artists. Winsor and Newton, Lontoo 1869
Tingry, P. F. - The painter and varnisher's guide. G. Gearsley, Lontoo, 1804