Norsunluumusta

luumusta, luuhiili, kasselinmusta, luuruskea

[englanti ivory black, bone black, bone brown, bone char, animal black, animal charcoal, hind horn black, Germany black, abaiser · ruotsi elfenbensvart, blodlutkol, blodkol, djurkol · norja elfenbensort · saksa Beinschwarz, Elfenbeinschwarz, Knochenschwarz, Kölnerschwarz · hollanti ivoorzwart · ranska noir d'os, noir d'ivoire · espanja negro marfil · italia nero avorio, nero animale, nero di ossa, carbone animale, carbone d'ossa, nero di corna di cervo, nero di Germani, nero di Alemagna, nero dei tipografi, nero di Francoforte, nero di stampa, nero goccia · unkari csontfekete · venäjä slonowaja kost, zzonaja kost · puola czer sloniowa · manksi doo yn iuaagagh, doo craue · ebur ustum nigrum]

Antiikin roomalaisten nimitys atramentum tarkoitti yleensäkin hiilestä valmistettuja mustia pigmenttejä ja musteita - myös kasviperäistä hiiltä, nokimustia (lamppumustaa ja hiilimustaa) sekä eläinperäistä hiiltä.

[PBk9, CI 77267]

Norsunluumusta tai luumusta on puolipeittävä musta, joka valmistetaan eläinten luita hiiltämällä. Pigmentillä on erittäin hyvä valonkesto ja se kestää myös happoja ja emäksiä.

Epäorgaaninen musta, eläinperäinen väri (C + Ca₃(PO₄)₂) tai C + Ca₃ (PO₄)₂ + CaCO₃). Sisältää 78% kalsiumfosfaattia, 10% hiiltä ja 8% kalsiumkarbonaattia.

Norsunluumustan sävy on lämmin, rusehtava musta. Aidon pigmentin sävy vaihtelee hyvinkin paljon valmistajasta ja raaka-aineesta riippuen, sillä valmistustapa ja luuaineksen epäpuhtaudet vaikuttavat lopulliseen sävyyn.

Luumusta on läpikuultava, permanenetti musta, jolla on hyvä peittokyky. Usein hieman rusehtava tai harmahtava sävyltään Se ei sovellu alusmaalaukseen, koska se edesauttaa päällemaalatun värin halkeilua..

Luumustaa saadaan polttamalla ilmatiiviissä tilassa luita, joista on poistettu rasva. Hiillytyksen jälkeen luut jauhetaan mahdollisimman hienoksi ja aine siivilöidään. Hienoimpien lajien valmistuksessa luujauhe on vielä uutettu suolahapolla, jotta aineen tuhkapitoisuus saataisiin mahdollisimman pieneksi. Tämän jälkeen uute pestään, lietetään ja kuivataan.

Kirjassa The elements of materia medica and therapeutics (1854) kuvataan luumustan materiaalien valmistus: ensin luut keitetään, jolloin niistä irtoaa rasva (jota käytetään saippuan valmistukseen). Suurimmat ja paremmat palaset valikoidaan nappien, puukonkahvojen ja hammasharjojen jne. valmistukseen ja roskalaatu lannoitteeksi. Loput lähetetään tislaukseen.

Alunperin saatu norsun luusta ja myöhemmin valmistettu esim. mursun luusta. Halvimpien "aitojen" luumustien raaka-aineeksi käy mikä tahansa luu. Nykyään luumustat valmistetaan elintarviketeollisuuden sivuvirroista. Monet nykyään saatavilla olevat norsunluumustat ovat vain sävyvärejä, joissa ei ole aitoa luuta lainkaan, mutta aito luumusta on edullinen pigmentti, joka on verrattain yleinen kaikenlaatuisissa taidemaaleissa, vaikkakin harvinaisempi pastelleissa ja värikynissä.

Historia

Joissakin lähteissä norsunluumustan keksijäksi osataan nimetä 400-luvulla eaa elänyt kreikkalainen taidemaalari Apelles. Tosiasiassa (norsun)luumusta on kuitenkin hyvin vanha väriaine. Egyptissä Pernebin haudan seinät on maalattu luumustalla noin 2650 eaa.

Antiikin aikana norsunluumusta tunnettiin nimellä elephantium. Tuolloin uskottiin, että elefantin syöksyhampaista tuli hienoin musta. Elephantium -värin tekeminen kuvattiin jo 300-luvulla eaa. Norsunluupalat laitettiin saviruukkuihin niin ilmatiiviisti kuin mahdollista. Ruukku peitettiin rautakannella ja norsunluu kuumennettiin uunissa, jotta luu mustuisi. Vuonna 1929 viimeinen tätä tekniikkaa käyttävä tehdas sulkeutui (Saksassa). Suurin osa norsunluumustan nimellä myydyistä mustista oli jo aiemminkin peräsin muista eläimistä. Luumustia valmistettiin muun muassa kauriiden ja hirvieläinten sarvista, mutta myös ihan tavallisten kotieläinten luista. Vanhoissa ohjeissa neuvotaan “keräämään luut ruokapöydän alta” väriä varten.

(Norsun)luumusta oli yleinen eurooppalaisten taiteilijoiden käyttämä väri - sitä on löytynyt esim. Vermeerin teoksista. Myös alkuperäiskansojen taiteessa luumustalla on ollut tärkeä osa.

Aitoa norsunluuta on pidetty laadukkaimman mustan - cornu cervium raaka-aineena. 1800-luvulla alettiin saada aikaan mustempia - ja edullisempia - mustia sävyjä. Luumusta korvasi norsunluumustan.

Luumustalla on ollut mustan väritarkoituksensa lisäksi myös melkein vastakkainen käyttötapa: sitä on käytetty erilaisten sokereiden, etikoiden, viinien ja seosten puhdistamiseen tai värin poistamiseen niistä. Aiemmin englanninkielessä bone black viittasi nimenomaan tähän tarkoitukseen käytettyä mustaa, kun taas ivory black viittasi mustaan pigmenttiin. Luumustan väriä poistavia vaikutuksia tutki useampikin kemisti, mutta yleisesti ilmiön keksijänä pidetään pietarilaista Lowitzia. Jo vuonna 1798 Kels julkaisi esseitä indigon, saffronin ja krapin vaalentamisesta hiilimustan avulla, mutta hän oletti, että eläinperäinen hiili on tässä heikompaa kuin puuhiili.

Nimiä

Animal black on yleensäkin nisäkkäiden luista valmistettua mustaa.

Drop black -nimellä viitataan värimöykkyihin, joita syntyy, kun luumustaa on sekoitettu veteen ja liimaan. Sitä käytettiin yleisesti 1800-luvulla talomaaleissa. Samalla nimellä kutsutaan myös poltetuista viinirypäleistä valmistettua viinimustaa.

Hind horn black, musta (C + Ca₃(PO₄)₂). Käytettiin mm. keskiajalla. Väri saadaan kalsinoimalla saksanhirven sarvia.

Germany black, musta (C + Ca₃(PO₄)₂).

Kasselinmusta on puhdistettua luumustaa.

Luumustaa on valmistettu aikanaan mm. sokeritehtaiden sokerin puhdistukseen käytetystä luuhiilestä, joka puhdistetaan ja jauhetaan hienoksi. Tämä väriä on käytetty halpana maalivärinä sekä mm. kenkävoiteissa.

Luuruskea (bone brown) on "huonosti" poltetusta luusta valmistettua. Hyvin pehmeä, transparentti ruskea, jota on käytetty etenkin vesivärisekoituksissa. Katso myös pariisinmusta.

Norsunluumusta on poltettua norsunluuta, tai vain muuten hyvin pienijakoista, hienolaatuista luumustaa.

Pariisinmusta (Paris black) on huonompilaatuista luumustaa.

Muuta

Katso myös luuvalkoinen.