Kinakridonivioletti, monastraalivioletti

englanti quinacridone violet

Kinakridonivioletti B

englanti quinacridone violet b, quinacridone red, quinacridone violet, Acra violet, quinacridone rose, phthalocyanine violet

[PV19, CI 73900]

Korkealaatuinen, transparentti, siniseen vivahtava magenta pigmentti, jolla on hyvä värivahvuus ja erittäin hyvä valonkesto. Käytetään mm. öljy-, alkydi- akryyli-, guassi-, tempera- ja vesiväreissä sekä pastelleissa. Vesiväreissä pigmentti ei granuloi.

Kinakridonivioletista on useita eri modifikaatioita, jotka käyttäytyvät eri tavoin. Pigmentin violetilla (magentalla) β-modifikaatiolla on voimakas peittovoima ja sitä on käytetty autoteollisuudessa erityisesti molybdaattioranssin sävyttämiseen sekä metallikiiltoisiin viimeistelyihin. Pigmentin γ-modifikaation sävy vaihtelee sen partikkelikoosta riippuen transparentista sinivioletista peittävämpään keltaviolettiin. Autoteollisuudessa pigmenttiä on käytetty erityisesti sävyttämään epäorgaanisia väriaineita.

Pigmentti otettiin teollisuudessa käyttöön 1958 ja myös ensimmäiset taiteilijat ottivat sen käyttöönsä samantien, kun se tuli markkinoille. Varsinaisena taiteilijavärinä se kuitenkin näki päivänvalon vuonna 1974, kun hollantilainen Royal Talens lanseerasi sen Rembrandt-öljyvärissään.

Kinakridonipinkki

englanti quinacridone pink

[PV42]

Transparentti kirkkaanvaaleanpunainen (pinkki) pigmentti, jolla on hyvä valonkesto. Pigmenttiä käytetään kaikenlaatuisissa taidemaaleissa sekä pastelleissa, mutta se ei ole yhtä yleinen taidekäytössä kuin PV19.

Historia

Kinakridonit tunnistettiin jo 1800-luvun loppupuolella, mutta niitä ei jalostettu pigmentiksi saakka. Vuonna 1935 H. Liebermann syntetisoi ensimmäisenä lineaarisen kinakridonin, joka soveltui pigmenttikäyttöön, mutta pigmenttiä ei tuolloin vielä valmistettu väriainekäyttöön. Vasta vuonna 1955 amerikkalaisen DuPontin kemiantehtaalla työskentelevä W. Struve kehitti taloudellisen tavan valmistaa väriaineita ja saattoi ne markkinoille. Ensimmäisiä kinakridonivärejä alettiin myydä vuonna 1958. Taidemaalareista etenkin New Yorkin nykytaiteilijat (mm. Jackson Pollock ja Robert Rauschenberg) omaksuivat väriaineet nopeasti ja pian ne yleistyivät myös muiden taiteilijoiden paleteilla. Erityisen suosittuja kinakridonipigmentit olivat automaaleissa. Kinakridoneita on käytetty väriaineina myös kosmetiikassa.

Muuta

Katso myös kinakridonipunainen ja -magenta, kinakridonipigmentit