Keltaokra

keltainen rautaoksidi, keltamulta, keltaterra, minette

[kreikka ochros · englanti ochre, yellow ochre, brown ochre, chamois, iron yellow, minette, transparent gold ochre, ennen ocria, ocrum, ogra, ochra , saffron of mars · ruotsi gulockra, ljusockra · norja gull jernoksyd · saksa Gelbe Erde, Gelber Ocker, Schöngelb · hollanti oker · italia ocra gialla, terra gialla, ocra Romana, ocra dorata, sile marmoroso, sile attico, ocra spagnola, ocra avan, ocra di Oxford, ocra gialla di Verona · espanja ocre amarillo · katalaani ocre groc · portugali amarelo ocre, oxido de ferro amarelo · ranska ocre Jaune · puola zlte ugry, ochry · venäjä охра желтая, zoltaja ochra; земля светлая желтая · tiibet ngang sang · japani odo]

[PY42, CI 77492, 51274-00-1, 1345-27-3, 20344-49-4, 52357-70-7]

Keltaokra on epäorgaaninen luonnonpigmentti. Pigmenttiin viitataan usein nimellä "keltainen rautaoksidi", mutta se on luonnon rautahydroksidia, eli maasta löytyvää rautapitoista savea (Fe(OH)₃; FeOOH); limoniittia. Limoniitti on yleisnimi vesipitoisille rautaoksidien saostumille, ja se saattaa sisältää mm. goetiittia, kvartsia ja saviaineksia. Eri aineiden määrä ja laatu vaikuttavat keltaokran sävyyn: se voi olla hyvinkin kirkasta keltaista tai melkein ruskeaa.

Keltaokra on läpikuultavaa tai puolipeittävää ja sillä on erinomainen valonkesto.

Keltaokra voi puhdistaa liettämällä: keltainen savi murskataan runsaaseen veteen, jota kaadellaan astiasta toiseen. Epäpuhtaudet jäävät astian pohjalle.

Keltaokra on muutoin erittäin kestävä pigmentti, mutta kuumennusta se ei kestä. Kun aitoa keltaokraa kuumentaa, sen sisältämät vesimolekyylit poistuvat, ja se muuttuu punaiseksi rautaoksidiksi. Jos siinä on orgaanisia aineita (multaa, tervavärijatketta tms.), se hiiltyy mustaksi.

Aitoa maaväriä löytyy lähinnä laadukkaimmista taidemaaleista, erityisesti öljymaaleista. Moderneissa maaliaineissa keltaokrasta on käytössä usein sen synteettinen vastine, marskeltainen, joka on kirkkaampi, voimakkaampi ja peittävämpi. Marskeltainen on maalintekijälle helpompi tasalaatuisuutensa vuoksi.

Historia

Keltaiset okrat kuuluvat punaisten okrien ja hiilen ohella vanhimpiin väriaineisiin. Keltaokran käytöstä maalauspigmenttinä on merkkejä mm. useista eurooppalaisista luolamaalauksista.

Nimiä

Okraa kaivetaan edelleen mm. Ranskassa, Saksassa, Englannissa, Intiassa, Etelä-Afrikassa, USA:ssa ja Italiassa.

Ambergin keltainen (Amberg yellow) oli aikanaan hyvin arvostettua kirkasta, vaaleankeltaista okraa (käytettiin paljon mm. seinämaalauksissa), mutta 1900-luvulla sen käyttö hävisi lähes olemattomiin.

Fawn ochre tai velvet brown on saksalaista vihertävänruskeaa okraa, usein okran ja poltetun tai polttamattoman umbran sekoitus.

Keltamulta on ruostepitoista savea. Suomalainen keltamulta ei ole ollut niin hyvälaatuista kuin muualta Euroopasta saatu keltamulta. Aikoinaan parasta laatua saatiin Ranskasta; sikäläinen keltamulta sisältää suunnilleen 20% rautahydroksidia ja 80% savea. Saksalaisissa ja englantilaisissa keltamullista on usein niiden lisäksi myös jonkin verran kipsiä.

Keltaterra on keltaokran vanha nimitys, joka on viitannut myös muihin kellertäviin maalajeihin. J. Järvelän "Maalarin aine- ja ammattioppi" -kirjassa (WSOY 1956) keltaterraksi mainitaan sienamaa. Saman kirjan mukaan Suomen Onkamon keltamulta on laadultaan keltaterraa, eli se sisältää n. 45-60% savimaata.

Roomanokra (Roman ochre) on keltaisen okran yksi variaatio. Muita paikanmukaan nimettyjä okria on mm. kiinanokra.

Uraaniokraksi (uranic orchre) nimitetään uraanipitoista uraanikeltaista. Se ei ole oikea okraväri.

Muuta

Rautahydroksidia käytetään akvaarioissa sitomaan fosforia.

Okria on hyvin erisävyisiä, katso okrat.