-

värjäys: Sorbus aucuparia Pihlaja

[Rosaceae]

[englanti rowan, cock-drunk, (european) mountain ash, fowler's service, hen-drunk, quickbeam, witch-wood, witchen, delight of the eye, luis, mountain ash, quickbane, ran tree, roynetree, sorb apple, thors helper, whitty, wicken tree, wiggin, wild ash, witchbane · ruotsi rönn · saksa Eberesche · islanti reynir · norja rogn · tanska rogn, rönn · ranska sorbier · saksa Eberesche]

Pihlaja kasvaa koko maassa.


Pihlajan kuori sisältää parkkiaineita ja siitä saadaan ruskeanpunaisia sävyjä sekä villaan harmaata. Lehdistä saadaan ruskeaa ja keltaista.

Lönnrot mainitsee pihlajan teoksessaan Flora Fennica (1860). Mainitaan yleisenä suomalaisena värjäskasvina myös Alina Hellenin oppaassa 'Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla' laajennetussa painoksessa (1919): Kuoresta saadaan ruskeanpunaista väriainetta ja myöskin parkkihappoa.

Pihlajan mustaa väriä on käytetty myös parkitsemiseen. Druidit käyttivät pihlajaa mustien seremonia-asujensa värjäämiseen. Keltit käyttivät pihlajaa paitsi omana väriaineenaan, myös vahvistamaan ja kirkastamaan punaisen kermeksen ja värimataran väriä.

Harmaan värjäämiseen pihlajaa on käytetty ainakin Norjassa.

historia

Puun nimi on tullut punaisista marjoista. Latinan sor viittaai punertavaan, skandinaavisten maiden pihlaja-sanojen (esim. ruotsi rönn) uskotaan juontuvan punaisesta ja myös muinaissuomalaisen pakanajumalattaren, Raunin, nimi viitannee pihlajaan. Pihlajan latinan kielinen nimi Sorbus aucuparia viittaa myös metsästykseen (aucupium). Pihlaja oli aikoinaan metsästäjien suosima ansapuu, koska sen punaiset marjat houkuttelivat lintuja syömään.

Pihlaja on ollut suomalaisille ja monille muillekin kansoille pyhä puu. Aikoinaan Brittein saarten druidit istuttivat pihlajia kehäksi kivirakennelmiensa ympärille suojautuakseen pahoilta hengiltä. Kelteille pihlaja oli 'elämänpuu' ja pihlajaa polttamalla saatiin aikaan 'taikatulia'. Irlannissa muinaiset druidit sytyttivät pihlajakokkoja ennen taisteluja; tulen yli pyydettiin henkiä osallistumaan taisteluun pahoja voimia vastaan. Kelttiläisen uskomuksen mukaan pihlajan oksia ei saisi katkaista; jos on pakko, pitäisi jättää jotakin itsestöön puulle - hiuskiehkura, pala kynttä, verta...

Pohjoisessa Euroopassa talojen ja karjasuojien oville ripustetut pihlajanksat ovat pitäneet noidat ja demonit loitolla. Pihlajan punaiset marjat ovat viestineet voimasta - olihan punainen elämän väri. Punainen oli myös vallitseva ja kunnioitettu väri kansanuskossa - ja kristillisen kirkon tullessa kaikki vahvaan kansanuskoon liittyvä oli uhka. Punaisesta tuli siis pahan väri. Pihlaja on ollut myös pahan puu. [Lue lisää punaisesta väri-sivuilta...]

---

Pihlajanmarjoissa on runsaasti ravinteita ja ne ovat siksi arvokasta ruokaa. Pihlajanmarjoilla on lääkitty mm. reumatismia.

Lähteitä / lukemista
Gerarde, John The Herball or Generall Historie of Plantes. John Norton, Lontoo 1597.