-

värjäys: Polygonum Tatarkasvit

[Polygonaceae]


Polygonum aviculare Pihatatar

[englanti knotgrass]

Kasvista saadaan keltaista, vihreää, ruskeaa ja oranssia värjäysainetta. Käytetty värjäykseen mm. Pohjois-Amerikassa.

Polygonum hydropiper(oides) Katkeratatar

[englanti water pepper, smartweed · gaeli glúineach · (E-A intiaanit) pika pika]

Sisältää jonkin verran parkkiaineita sekä flavonoidiglykosideja. Koko kasvista saadaan kullankeltaista. Käytetty värjäykseen mm. Suomessa ja Pohjois-Amerikassa. Mainitaan yleisenä suomalaisena värjäskasvina Alina Hellenin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla laajennetussa painoksessa (1919).

Polygonum munis

[jap. ai (=indigo)]

Käytetty japanissa indigovärin saamiseen. Väriä on käytetty sekä värjäykseen että grafiikkapainatukseen.

Polygonum persicaria Hanhentatar, keiholehti

[englanti red shank, smart weed · gaeli Gluineach dhearg · ruotsi Åkerpilört · ranska vritable persicaire · saksa Flohknöterich]

Koko kasvista (vain tuoreesta) saadaan vihreänkeltaista. Käytetty värjäykseen myös Suomessa. Emäntälehdessä 3/1904 on annettu värjäämiseen seuraava ohje:

Keiholehti (Pilört) (Polygonum persicaria). Tuoreet lehdet poimitaan 3:sta kilosta tätä kasvia, pannaan kerroksittain kuparikattilaan alunassa peitatun langan kanssa, keitetään tunti ja saapi jäähtyä kattilassa. Voimakas messingin keltainen väri.

Pohjois-Amerikan intiaanit valmistivat kasvista keltaista.

Väritatar, väritattari, Japanin indigo, Kiinan indigo Polygonum tinctorum, tinctoria (Persicaria tinctoria)

[englanti Japanese indigo · japani tadeai]

-
Kuva: Okinawan Ai Zomme, courtesy of JapanUpdate.com

Subtrooppisessa ja trooppisessa ilmastossa menestyvä kasvi, yleinen Kiinassa, Japanissa ja eteläisessä Aasiassa, missä sitä on viljelty satoja vuosia. Tuoreista siemenistä ja juurenpalasista saadaan indigoa.

Japaniin kasvi saapui luultavimmin 100-luvulla Kiinasta ja kasvia on viljelty kaikkialla; eniten Shikokun alueella. Tarinan mukaan ensimmäisen kerran indigoa valmistettiin murskaamalla Polygonum tinctorium -kasvin (tadeai) lehtiä vedessä. Näin saatiin aikaiseksi vaalea sininen.

Väritatarin lehdet voidaan kuivata sadonkorjuun jälkeen.

Jotta väriä saataisiin irrotettua kasvista, pitää kasviaineksen antaa käydä lämpimässä ja kosteassa seoksessa kolmisen kuukautta. Kolmen päivän välein värin valmistajan täytyy sekoittaa seosta ja lisätä joukkoon vettä. Jos lehdet eivät ole tarpeeksi kosteat, lämpötila ei nouse, eikä seos ala käydä. Seos peitetään riisikasvista valmistetulla korsimatolla. Japanissa monet viljelijät kutsuvat näitä sekoitushuoneita "makuuhuoneiksi" ja peittävää mattoa "vuodevaatteeksi". Valmis massa on Japanissa nimeltään sukumo ja siitä pyöritettyjä palloja kutsutaan nimellä aidama.

[Lue lisää indigon käytöstä japanilaisessa värjäyksessä]

Lähteitä / lukemista
Gerarde, John The Herball or Generall Historie of Plantes. John Norton, Lontoo 1597.
Kasviaineilla värjäämisestä. Emäntälehti - Martta-yhdistyksen äänenkannattaja 3 / 1904.