[Parmeliaceae]
englanti shield lichens
Sukuun kuuluu noin 600 lajia, joista osasta saadaan orselji-väriä, osasta muita värejä.
Kts. Punctelia borreri
[englanti dark crottle · gaeli crotal dubg]
Kirjan A Popular History of British Lichens (1856) tämä on skotlantilaisen tavallisen kansan "tumma jäkälä" (dark crottle), jolla on värjätty villaa ruskeaksi. Kirjan mukaan se on myös yksi jäkälistä, joista saa arabikumin kaltaista kumimaista ainetta.
Jäkälästä ei tällä latinankielisellä nimellä kuitenkaan löydy suuria määriä mainintoja. Dark crottle -nimeen yhdistetään nykyään sormipaisukarve (Hypogymnia physodes)<>, joka on aiemmin tunnettu myös nimellä Parmelia ceratophylla var. physodes. Lieneekö A Popular History of British Lichens -kirjassakin viitattu tähän jäkälään?
Käytetty värjäämiseen mm. Perussa. Beigenkeltainen.
Kts. Melanelia disjuncta
Käytetty värjäykseen mm. Pohjois-Amerikassa.
Mainitaan yleisenä suomalaisena värjäskasvina Alina Hellénin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla laajennetussa painoksessa (1919): sisältää ruskeankeltaista väriä. Tätä jäkälää kasvaa kaatuineilla puilla metsässä.
Jäkälästä ei löydy juurikaan tietoja. Se todennäköisesti tunnetaan nykyään toisella nimellä.
Kts. Melanohalea infumata
Käytetty mm. Intiassa. Vaalea roosa.
Xanthoparmelia chlorochroa
[englanti tumbleweed shield lichen, ground lichen]
Myrkyllinen jäkälä, jota on käytetty värjäykseen mm. Pohjois-Amerikassa ja nykyisen Meksikon alueella. Sävyjä keltaoranssista punaiseen (haalistumaton) sekä lämpimään ruskeaan. Jäkälä on keitetty tuoreena tai kuivattuna.
Navajot värjäsivät jäkälällä mm. villaa ja korimateriaalejaan sekä maalasivat nahkaa.
Kts. Melanohalea olivacea
[englanti black crottle · kymri kenkerig · ruotsi navel-lav; letlav; alaforel-laf]
Käytetty mm. Skandinaviassa, Irlannissa ja Skotlannissa. Jäkälästä on valmistettu punaruskeaa ja ruskeaa väriä, joka on ollut suosittua mm. lappalaisten ja skotlantilaisten keskuudessa; Skotlannissa (Ulko-Hebrideillä) sitä käytetään mm. Harris tweedin valmistuksessa.
Kirjassa A Popular History of British Lichens (1856) mainitaan, että jäkälää keittämällä saadaan syvää ruskeaa väriä, ja ammoniakkiliotuksessa punaruskeaa värjäysainetta, jota pohjoisen Euroopan maiden rahvas on käyttänyt villan värjäyksessä. Kirjan mukaan Irlannissa väriainetta valmistettiin liottamalla jäkälää käyneessä virtsassa, johon lisättiin vähän suolaa, ja lopulta siihen lisättiin kalkkia ja massasta pyöriteltiin palloja käyttöön. Kirjassa kerrotaan myös, että vuonna 1772 se oli Skotlannissa merkittävä kauppatavara.
Kts. Xanthoria parietina
[englanti stone flower · (Intia) Charila]
Jäkälällä on värjätty violettia.
Kts. Hypogymnia physodes Sormipaisukarve
kalliokarve, kivijäkälä, seinäjäkälä, seinäsammal
[englanti crottle
· saksa Flechten
· ranska lichen
· gaeli crotal
· (Skotlanti) stane-raw, staney-rag; (Shetlannin saaret) scrottyie
· ruotsi sten-lav]
Muita suomenkielisiä nimiä mm. kivenkarve, kiventiera
Käytetty mm. Euroopassa; erityisesti sitä on käytetty Skotlannissa ja läntisessä Irlannissa (mm. Harris tweedin valmistuksessa) sekä Skandinaviassa. Jäkälää on käytetty jonkin verran kaupallisessa värjäyksessä, mutta pääosin sitä on käytetty kotivärjäyksessä. Kirjassa A Popular History of British Lichens (1856) mainitaan, että Norjassa ja Ruotsissa rahvas käyttää jäkälää värjätäkseen kotona valmistettuja vaatteitaan, ja joskus lisäävät joukkoon Parmelia parietina-jäkälää tai lepän kuorta. (Sivuhuomiona kirjassa kerrotaan, että Skandinaviassa on aina pidetty arvostettavana kutoa omat vaatteet ja värjätä ne.) Kallioisokarve mainitaan yleisenä suomalaisena värjäskasvina (seinäjäkälä) Alina Hellénin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla (1905): Sisältää kaunista ruskeaa wäriä. Sitä woidaan kerätä koko kesän aikaan ja säilyttää kuiwattuna jonkun aikaa. Se irtautuu kiwistä helpoiten sateen jälkeen, mutta jos se sullotaan yhteen märkänä, murenee se helposti mullaksi eikä kelpaa käytäntöön. Padasta wärjättäessä siitä saa punasenruskean, kattilasta keltasenruskean wärin.
Väri on leukomuodossa (liukenee veteen, mutta kiinnittyy vasta ilman vaikutuksesta). Oransseja, keltaisia, punaruskeita värejä, ruosteenruskeaa. Jäkälät kerätään usein elokuussa, jolloin niistä saadaan eniten väriä.
Kahviruunia värjättiin kivenkarpeilla. Kivenkarpeita keitettiin ensin noin 3—4 tuntia yksinään, sitte pantiin langat liemeen ja keitettiin saman verran. Sitte nostettiin langat ylös, karistettiin ruvat pois ja pantiin kuivamaan.
[Vanhoja värjäystapoja, Kotitaide 6, 1902]
Kts. Melanelia stygia
ruotsi skrynkellav
Käytetty mm. Pohjois-Amerikassa.
Parmelia -suvun jäkälillä on värjätty myös Etelä-Amerikassa (ketsuan kielellä rumichshma). Esimerkiksi Huancayossa Parmelia-jäkälillä värjättiin ruskeaa. Tosin monet vanhoissa kirjoissa mainitut Parmelia -sivun jäkälät ovat nykyään tieteelliseltä nimeltään toisia.
Alina Hellén: Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla -kirjassa (1905/1919) neuvotaan valmistamaan punaruskeaa asettamalla rautapataan kerroksittain 5 kg seinäsammalta ja märkiä lankoja, ylimmäiseksi paksu kerros sammalia. Sen jälkeen pata täytetään kylmällä vedellä ja annetaan seisoa puoli vuorokautta, jonka jälkeen padan annetaan hitaasti lämmetä tulella kiehumispisteeseen saakka. Seosta kiehutetaan kuusi tuntia ja sekoitetaan pohjasta, jotta jäkälät eivät syty palamaan. Langat jäähdytetään padassa, jonka jälkeen huuhdotaan ja kuivataan. Tummanruskeaa saadaan käyttämällä seinäsammalta 10 kg, ruosteenruskeaan lisäksi 160 gr alunaa ja 60 gr punaista viinikiveä.
Joitakin lajeja on eri puolilla maailmaa käytetty eri tarkoituksiin, kuten lääkkeenä, tupakkana sekä hiusten pesuun. Joitakin jäkäliä on myös valmistettu ruoaksi.