-

värjäys: Galium Matara

[Rubiaceae]

[englanti bedstraw · gaelilaiset kielet rud · rú Mhuire, baladh cnise tai bindean · intia manjit]

[Katso myös: Relbunium.]

Yleensä matarista (juurista) saa punaisia sävyjä, viinikiven avulla keltaisempia. Suomessa kasvaa noin kymmenen galium-suvun mataraa.

Galium aperine Kierumatara

[englanti cleavers, barweed, catchweed, eriffe, everlasting friendship, goosebill, goosegrass, grip grass, hayriffe, hayruff, hedgeheriff, loveman, mutton chops, robin-run-in-the-grass, scratweed, bed-btraw · tanska burresnerre · saksa Gewöhnliches Kletten-Labkraut, Beinseife, Gewöhnliches Klebkraut, Hafta, Haftemasch, Klaab, Klebendes Labkraut, Kleber, Klebknöpf, Klebkraut, Klette, Kleiß, Klettenlabkraut, Picker, Tüngelkraut · ranska Gaillet, Gaillet accrochant, Gaillet gratteron, Gratteron, Herbe collante, Prend-main, Rièble, Trainasse · espanja presera · italia cappelo di tignosi]

Kasvaa Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa pelloilla ja tunkioilla. Kasvin juuret värjäävät punaiseksi (galiosiini). Jos linnut syövät juuria, niiden luut värjäytyvät punaiseksi.

Galium boreale Ahomatara

[englanti northern bedstraw, white bedstraw]

Juuresta saadaan tiilenpunaista väriä. Kasvista saadaan myös keltaisia, vihreitä ja ruskeita värjäysaineita. Juuret säilyvät kauan; ne on kerättävä ennen kukkimista.

Tunnettu jo viikinkiaikaan ja käytetty mm. Suomessa ja Pohjois-Amerikassa villan punaiseksi värjäämiseen.

Mainitaan yleisenä suomalaisena värjäskasvina (nimellä suomatara) Alina Hellenin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla (1905): tämän kaswin juuret kerätään ennen kukkimista, puhdistetaan ja kuiwataan ja woidaan säilyttää useita wuosia. Sisältää woimakasta punaista wäriainetta, jota woidaan käyttää krapp'in asemasta. Teoksen laajennetussa painoksessa (1919) kasvi tunnetaan nimellä valkomatara.

Ensimmäisenä Ahomatarasta kertoi Carl von Linne kirjassaan Species Plantarum (1753) ja myöhemmin Flora Lapponica -kirjassaan (1773): Lapissa harvinainen, Ruotsissa erittäin yleinen. Varsinais-Suomessa naiset värjäävät niillä villoja ja villavaatteita.

Matara on mainittu mm. Suomi-aikakausjulkaisussa 1850, Reinholm: Suomalaisia kasvu-nimejä:

Matara, Jääsk., Antr., Heinj., Räis. (myös: verum), Höll. (?), Rvll., Galium boreale, Färggräs. Hepo-matara, Ves'ahmalo h., pm., Heinj. Rieska-heinä, Rvll. Terva h. Keur. Maran, Madarad, Maitsed, Vir. Maaderaasek, Lapp., Sjögr. Mataran juurilla painetaan joka paikassa "Mataranpunaista", "eikä lähde sen väri"! Vanhoissa runoissa mainitaan tätä painanta usiasti, esim. tässä tyttöjen laulussa, joka Itä-suomessa ja Ritvalan Pyhävietossa on tuttu: "Lähtekääm, sisot, sinelle, Keltaheinään, me kälykset, Mataraan, me morsiamet" jne.

Punaista värjättiin mataraheinän juurilla. Ne kuivattiin ja sitte keitettiin vedessä lankojen kanssa, sekalutta ja alunaa pantiin sekaan 1½ luotia lankanaulaa kohti.
[Vanhoja värjäystapoja, Kotitaide 6, 1902]

Galium cruciatum

[englanti crosswort, wild madder]

Ranskassa on kasvin juurella korvattu jonkin verran värimataran tuottamaa punaista.

Galium mollugo (Etelän)paimenmatara

[englanti hedge bedstraw, white bedstraw, wild madder]

Koko kasvista saadaan keltaista, kuivatuista juurista punaista. Käytetty värjäykseen mm. Suomessa.



Galium odoratum Tuoksumatara

[englanti sweet woodruff, hay plant, star grass, sweet grass, woodruff · saksa Waldmeister, Duftlabkraut, Echter Waldmeister, Gliedergänglich, Gliederkraut, Gliedkraut, Halskräutlein, Herzfreude, Herzfreund, Leberkraut, Maiblume, Maichrut, Maikraut, Maitee, Maitrankkräutel, Mäschtee, Mäusch, Meier, Mösch, Sternleberkraut, Tabakskraut, Teekraut, Waldmännchen, Waldmanntee, Waldtee, Wohlriechendes Labkraut · ranska Aspérule odorante, Belle-Étoile, Gaillet odorant, Petit muguet, Reine-des-bois, Thé suisse]

Kasvi tuottaa keltaista ja punaista väriä.


Galium palustre Rantamatara

[englanti marsh bedstraw]

Kasvia käytettiin värjäykseen mm. antiikin ajan Roomassa. Siitä saatiin keltaisia ja punaisia värejä.

Galium triandrum (Asperula tinctoria) Värimaratti

[englanti Dye Bedstraw, Dyer's Woodruff, Woodruff · saksa Falsche Färberröthe, Färbermaier, Färber-Meier, Färbermeister, Färberröthe, Weismeyerkraut, Weißes Meyerkraut, Wilde Röthe · ranska Aspérule, Aspérule des teinturiers, Aspérule tinctoriale]

Käytetty mm. Gotlannissa ja Ahvenanmaalla villan punaiseksi värjäämiseen.


Galium verum Keltamatara

[englanti (our) lady's bedstraw, cheese rennet, maid's hair, petty mugget, yellow bedstraw, fleawort, goosegrass, gravel-grass, milksweet, poor-robin, savoyan-clabbergrass, yellow cleavers · gaelikielet rud, bun-an-ruadh, rú Mhuire, baladh cnise tai bindean · ruotsi gulmÅra · saksa Echtes Labkraut, Bettstroh, Buttergras, Engelsüß, Färbkraut, Gelber Brein, Gelber Butterstiel, Gelber Meyer, Gelbes Käselab, Gelbes Käselabkraut, Gelbes Labkraut, Gelbes Sternkraut, Gliederkraut, Herrgottskraut, Herzbresten, Käselab, Käselabkraut, Labkraut, Lauritzen, Liebfrauenstroh, Magerkraut, Mottekraut, Mundfäulkraut, Riechkraut, Wahres Labkraut · ranska Gaillet jaune, Caille-lait, Caille-lait jaune, Gaillet, Gaillet vrai, Sommité fleurie de caille-lait jaune]

Muita suomenkielisiä nimiä: hanhenvormu, ruumiinheinä, keltakakkara, maarianpahna, Neitsyt Maarian sänkyheinä, Neitsyt Maarian sängynolki materi, mehiläiskukka, oikea matara, keltaruoho, rättänä, emäntäkukka, sydänriisiheinä

Kasvaa luonnonvaraisena Euroopassa, Aasiassa ja Lähi-idässä. Kasvaa yleisenä Länsi-Suomen kuivilla niityillä lähellä merta.

Juurista saadaan tiilenpunaista tai vaaleanpunaista, alunapuretteella kellertävän vaaleanpunaista, kromipuretteella purppuranpunaista. Kukista saadaan keltaista, kellertävän ja tummanvihreitä sävyjä. Lehdistä ja kukinnosta saadaan keltaista. Juuret säilyvät kauan; ne on kerättävä ennen kukkimista. Kasvia on myös viljelty värjäystarkoituksiin, mutta hyvin vähän - sen hyöty/vaiva-suhde on huomattavasti alhaisempi kuin värimataralla (Rubia tinctoria).

Yksi niistä kasveista, jotka Lönnrot määritteli Flora Fennicassaan 1860 värjäyskäyttöön sopiviksi: villaa voitiin värjätä keltaiseksi (kukat) ja punaiseksi (juuret). Mainitaan yleisenä suomalaisena värjäskasvina Alina Hellenin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla laajennetussa painoksessa (1919): Koko kasvi käytetään: saadaan keltaista. Myös juuri käytetään värjäykseen: pestynä, kuivattuna ja jauhoksi hienonnettuna saadaan siitä kaunis, punainen väri. Kasvia on käytetty keltaiseksi värjäämiseen huomattavassa määrin Irlannissa.

historia

Galium tulee kreikankielen sanasta gala ('maito') - kasvia käytettiin aiemmin maidon juoksuttamiseen.

Matara oli mm. viikinkien käyttämä värjäyskasvi (myös Rubia tinctoria ja muut Rubia-suvun matarat). Saattoi kuitenkin olla, että viikinkiajan värjärit saivat kyllä juurista punaista väriä, muutta luultavasti eivät saaneet hyödynnettyä mataran keltaisia ja oranssihtavia sävyjä.

Keltamataraa käytettiin aiemmin patjan täytteenä niiden miellyttävän tuoksun vuoksi. Suomessa kasvia on käytetty ruumisheinänä arkuissa (mistä kansankielinen nimitys ruumisheinä). Vanhan pyhimystarinan mukaan Neitsyt Maria makasi keltamataravuoteella - siitä moniin kieliin on tullut viittaus neitsyt Mariaan (mm. Neitsyt Maarian sänkyheinä).

Keltamataraa käytettiin antiikin aikaan mm. palohaavojen ja verenvuodon hoitoon (Dioskorides, Galenos).

---

Keltamataraa on käytetty juuston valmistuksessa maidon juoksettimena ja antamaan juustolle keltaista väriä (Englannissa viimeistään 1500-luvulta lähtien) sekä myös voin keltaiseksi värjäämiseen. Lönnrot: Maidon juoksutteeksi juustoliemeen pannuista kukista tulee juusto keltaiseksi ja hyvänhajuiseksi. Keltamatarasta on tehty myös oluen maustetta.

Tuoksumataraa on käytetty mm. Maitrank- ja Maiwein -nimisten juomien mausteena Keski-Euroopassa.

Lähteitä / lukemista
Gerarde, John The Herball or Generall Historie of Plantes. John Norton, Lontoo 1597.
Hellen, Alina Neuvoja kotivärjäykseen kasviaineilla (Suomen käsityön ystävien toimesta). Neljäs lisätty painos, KVS:n käsiteollisuuskirjasto N.o 13, Raittiuskansan kirjapaino, Helsinki 1919
Reinholm, H. A. Suomalaisia kasvu-nimejä. Suomi, Tidskrift i fosterländska ämnen. 1850. Finska Litteratur-Sällskapets Tryckeri, Helsinki 1851