-

Viridiini, kromihydroksidivihreä, guignet'nvihreä, smaragdinvihreä, pannetierinvihreä, mittlerinvihreä, nrnberginvihreä

[englanti viridian, transparent oxide of chromium, emerald oxide of chromium, chrome transparent green, Casali's green, celedon green, emeraude green, French Veronese green, hydrated chromium oxide, Pannetier's green, smaragd green, Guignet's green, acanthus green · saksa Chromoxidhydratgrün, Guignetgrün, Mittlersgrün, Smaragdgrün, Pannetiersgrün · ranska vert meraude · italia verde mittler, verde ossido di cromo trasparente, verde pelletier, verde smeraldo, verde verginale, viridian, verde di Guignet · norja viridian · venäjä izumrudnaja zielen · puola ziele szmaragdowa, zielony chromotlenek swietlisty]

Nimen etymologiset juuret ovat latinan vihreää tarkoittavassa sanassa viridis.

[PG18, CI 77289]

HUOM! Sivulla olevat reseptit ovat vanhoja ja saattavat sisältää myrkyllisiä aineita. Reseptit ovat esillä vain kuriositeettina, eivät toteuttamista varten!

Viridiini

  1. 3 osaa boorihappoa
  2. 1 osa kaliumdikromaattia

Sekoita boorihappo ja kaliumdikromaatti, kuumenna punertavaksi. Happi ja vesi haihtuvat. Jäljelle jää suola. Saostettu aines kerätään ja pestään.
Kai

Syvä viileän vihreä; vihreät ja sinertävän vihreää. Epäorgaaninen Cr2O3 · 2H2O
Cr2O(OH)4
Cr4O3(OH)6.

Kromihydroksidivihreä, mutta eri kuin kromivihreä / kromioksidi / kromioksidivihreä. Sisältää pääasiassa kromioksidihydraattia / kromihydroksidia. Valmistetaan kuumentamalla boorihapon ja kaliumdikromaatin seosta (kromihydroksidi syntyy kromioksidista kidevettä hehkuttamalla). Hyvin kirkas, transparentti ja stabiili pigmentti. Molemmilla kromivihreillä on hyvä valonkesto ja ne kestävät hyvin myös emäksiä ja happoja. Kromihydroksidivihreä kestää kuitenkin hieman heikommin happoja ja kuumuutta kuin kromioksidi. Myrkytön, ympäristöystävällinen.

historia

Louis-Nicolas Vauquelin löysi kromin lyijykromaatista vuonna 1797. Viridiininkin keksijäksi nimetään usein Vauquelin (ja vuodeksi 1797). Joidenkin tutkimusten mukaan pigmenttiä on ainakin tunnistettu J.M.W. Turnerin maalauksesta vuodelta 1812 (!) ja myös George Field on kuvannut päiväkirjassaan pigmenttiä vuonna 1815 - mutta näitä tietoja on epäiltävä. Ensimmäisenä viridiiniä lienee valmistanut pariisilainen värinvalmistaja Pannetier (yhdessä Binet'n kanssa), joka esitteli läpikuultavan vihreän viridiinipigmentin Pariisissa 1838. Pannetierin kuoltua hänen partnerinsa Binet jatkoi värin valmistamista ja tekoprosessi onnistuttiin salaamaan vuosia. Patentin värille kuitenkin haki 1859 pariisilainen Charles-Edouard Guignet, joka onnistui valmistamaan pigmenttiä uudella tavalla.

Väri lienee ollut joidenkin taiteilijoiden käytössä melko pian, kun sitä alettiin valmistaa, mutta laajamittaisesti pigmentti esiteltiin taiteilijapigmenttinä 1862. Tällöin pigmentti tuli saataville mm. Englannissa. Gettenin mukaan Winsor & Newton kertoi vuoden 1930 katalogissaan, että oli alunperin lanseerannut viridiinin (kuten aureoliiniakin) taiteilijakäyttöön ja että vesivärimaalari Aaron Penley oli nostanut sen suosioon.

Guignetin patentin jälkeen väriä alettiin valmistaa huomattavasti suurempia määriä. Viridiini korvasi välittömästi etenkin paino- ja teollisuuskäytössä espanjanvihreän ja schweinfurtinvihreän.

nimiä

Mittlerinvihreä on viridiinin varientti.

Smaragdinvihreä - Ranskassa viridiinin nimi oli vert meraude, minkä vuoksi se sekoitettiin usein schweinfurtinvihreään, jonka nimi esimerkiksi Englannissa on emerald green.

Viridian glowing on viridiiniä, johon on valmistusprosessissa sekoitettu ftalosyaniinivihreää.

Sekoituksia: Usein viridiini sekoitetaan kadmiumkeltaisen kanssa, jolloin aikaan saadaan kadmiumvihreää. Sinkkikeltaisen kanssa sekoitettuna syntyy permanenttivihreää / viktorianvihreää. Viktorianvihreäksi nimitettiin myös viridiinivihreän ja muiden värien tai täyteaineiden sekoituksia.

käyttö

Normaaliväri, joka soveltuu kaikkiin maalausmenetelmiin. Hyvä sekä taiteilija- että teollisuuskäyttöön. Aiemmin kromihydroksidivihreää käytettiin mm. automaalina ja setelipainoissa. Muovin värjäyksessä sitä on käytetty etenkin PVCn värjäämiseen. Nykyään kromihydroksidivihreää löytyy mm. kontaktilinsseistä.

Hyvin kirkkaita ja valonkesto-ominaisuuksiltaan loistavia pigmenttejä on valmistettu sekoittamalla kromihydroksidivihreää joihinkin muihin kromipigmentteihin. Näin saatuja pigmenttejä on käytetty mm. ulkotilojen maalauksessa - mutta käyttö on ollut hyvin rajoitettua.

Lähteitä / lukemista
Gettens, Rutherford J & Stout, George L Painting Materials. A Short Encyclopaedia. D Van Nostrand Company, New York 1947
Seymor, Pip The Artist's Handbook. Grange Books, Arcturus Publishing Limited, Lontoo 2003
Will, Raymond & Kishi, Akihiro Pigments. CEH Marketing Research Report. Chemical Economics HandbookSRI International 2001