-

van dyken ruskea, vandyckin ruskea, rubensin ruskea (kölninruskea)

[englanti caste earth, Van Dyke brown, Czech dark, Cologne earth, Cullen earth, brown coal, Ruben's brown, soluble vandyke brown · ruotsi kasselbrunt, van Dyks-brunt, kölnisk umbra, spanskt brunt · ranska Brun van Dyck, brun de van Dyck · italia bruno van Dyck (caobine, nogaline) · espanja pardo van Dyck · hollanti Van Dijckbruin · saksa van Dyckbraun, Van-Dyck-Braun (Kasslerbraun, Kohlebraun, Kölnische erde, Saftbraun, Spanienbraun) · unkari Van-Dyck barna · venäjä koriczniowaja Wan Dejka · puola braz van dycka, braz kaselski · tsekki Van Dyckova hnd]

Ruskea kivennäisväriaine, hiiliväri [NBr8, CI 77727 tai PBr9, CI 77430]

öljyssä pigmentin sävy on syvä (lämminsävyinen, punertavasävyinen) mustanruskea, vesiväreissä pigmentillä on violetinruskea sävy. Pigmentti ei ole niin mineraalipitoista kuin muut maapigmentit, vaan on käytännössä orgaanista ainetta.

Van dyken ruskea on yleisnimitys kaikille humusta, savea, maakeapikeä ja/tai rautaoksideja sisältävilel pigmenteille. Toisin kuin monet muut maaperäiset pigmentit, van dyken ruskea sisältää pääasiassa, yleensä n. 90%, orgaanisia aineita, kuten humusta ja maapikeä [NBr8]. Nykyään Van Dyken ruskealla tarkoitetaan yleensä synteettistä ruskeaa rautaoksidia [PBr6] (vrt. marsruskea). Sillä tarkoitetaan joskus myös rautaoksidipitoisesta ruskohiilestä valmistettua pigmenttiä (vrt. kasselinruskea) [PBr9].

J. Järvelän 'Maalarin aine- ja ammattioppi' -kirjan (WSOY 1956) mukaan 'vandyckin ruskea' sisältää vaihtelevia määriä rautaoksidia ja ruskohiiltä... saadaan semmoisista luonnonpaikoista, joissa on rautapitoisia ruskohiilikerrostumia. Saman kirjan mukaan van dyken ruskea on peittävämpää kuin kasselinruskea ja pitää värinsä paremmin kuin se.

Seymorin mukaan van dyken pigmenttiä muodostuu lähes kaikista paikoista, joissa sijaitsee mangaanilähteitä. Väriaine valmistetaan kuumentamalla maa-ainesta kosteuden poistamiseksi ja sen jälkeen sitä on käsitelty maapigmenttien tapaan: jauhettu ja pesty. Pigmenttiä valmistetaan myös keinotekoisesti usein eri reseptein. Jotkut ovat lähempänä aidompaa orgaanista väriainetta (mm. sekoittamalla 80% orgaanista ainetta ja 20% mineraaliainesta), toisissa sekoituksissa orgaaniset aineet on korvattu kokonaan mineraaleilla (mm. keltaisen, punaisen ja mustan rautaoksidin sekoitukset).

Van dyken ruskean partikkelit ovat tasaisia niin kooltaan kuin koostumukseltaan; verrattuna muihin ruskeisiin maaväreihin kuten umbraan ja sienamaahan, sen partikkelit ovat peittävämpiä, eivätkä niin kristallimaisia. Väriaine on kauniin transparentti, minkä vuoksi jotkut taiteilijat edelleen suosivat väriä, vaikka pigmentti ei täytäkään taiteilijapigmentin vaatimuksia. Osittain öljyliukoinen ja valkoisen kanssa käytettynä sillä on taipumus muuttua harmaaksi. Kuivuu öljyväreissä hyvin hitaasti ja jää osittain aina kuivumatta. Jotkut yhdisteet haalistuvat.

Voimakkaalle valolle altistuessaan pigmentti haalistuu ja menettää lämpimän sävynsä ja siihen muodostuu kylmä, harmahtava sävy. Öljyssä väri muuttuu usein tummaksi ja halkeilee, mutta öljyssä väri on kuitenkin kestävämpi kuin vesiväreissä. Ei normaaliväri. Vesiväreissä ja pastelleissa on saatavana joitakin valoa kestäviä värejä.

historia

Väriä on joidenkin mainintojen mukaan käytetty keskiajalta lähtien, mutta ainakin se tuli suosioon 1600- - 1700-luvuilla, kun maalauksissa tulivat suosioon ruskeahkot taustat. Varhaisimmat pigmentin lähteet sijaitsivat Saksassa lähellä Kölniä ja Kasselia, josta pitkään saatiin suurin osa pigmenttiä. 1700-luvun lopulla 'terra di Colonia' tai 'terra di Cassel' -maaväri nimettiin uudelleen van dyke -ruskeaksi (vandyke brown) sitä runsaasti käyttäneen taiteilijan, flaamilaisen 1600-luvulla eläneen Anthony van Dyckin (Antoni van Dyke, kirjoitusasu vaihtelee lähteittäin) mukaan.

Tavataan mm. Rubensin teoksista (Rubens käytti kasselinruskeaa kultaokraan sekoitettuna). Myös Rembrandt ja todennäköisesti myös Velzquez käyttivät pigmenttiä.

nimiä

Kölninruskealla tarkoitetaan ajoittain kalsinoitua van dyken ruskeaa.

Rubensin ruskea (Ruben's brown) on vandykenruskean yksi muunnos. Nimeä on käytetty erityisesti 1800-luvun Belgiassa - Van Dyckin katsottiin saaneen oppinsa Rubensilta.

Poltetusta karmiinista (burnt carmine) puhutaan, kun Van Dyken ruskeaan sekoitetaan karmiinilakkaa.

Kasselinruskea sisältää puhdasta ruskohiiltä.

käyttö

Ei ole permanentti öljyvärikäytössä; joitakin valonkestäviä sävyjä on taiteilijakäyttössä vesiväreissä ja pastelleissa.

Käytetty aikanaan myös puun värjäykseen ja lisäämään kuviin kiiltoa.

muuta

Katso myös marsruskea, rautaruskea, kasselinruskea, van dyken punainen

Lähteitä / lukemista
Ball, Philip Bright Earth. The Invention of Colour. Penguin Books, Lontoo 2002
Gettens, Rutherford J & Stout, George L Painting Materials. A Short Encyclopaedia. D Van Nostrand Company, New York 1947
Järvelä, J Maalarin aine- ja ammattioppi. WSOY, Porvoo 1956
Seymor, Pip The Artist's Handbook. Grange Books, Arcturus Publishing Limited, Lontoo 2003