-

turkinpunainen

[englanti Turkey red, Adrianople red · ruotsi turkiskt rött, adrianopelrött]

Turkinpunainen on värimatarasta (Rubia tincotorum) (katso myös alitsariinipunainen) saatava kasviväri ja värilakka. Sisältää alitsariinia, peittana alumiinioksidia, lisäksi kalsium- ja tinsuoloja sekä öljyhappoyhdisteitä. Kestää valoa, pesuaineita ja mm. hikeä. Turkinpunaisella tarkoitetaan myös (pigmenteistä puhuttaessa) luonnon rautaoksidipunaa [PR102].

historia
Tiedot turkinpunaisen alkuperästä ovat epäselviä. Joidenkin tietojen mukaan turkinpunaisen tekoprosessi tunnettiin mm. muinaisessa Intiassa, Persiassa ja Egyptissä, josta se levisi Lähi-Itään 900-luvulla. Toisten tietojen mukaan turkinpunainen levisi islaminuskoisesta Lähi-Idästä Intiaan. Todennäköisimmin prosessi kehitettiin idässä (luultavimmin Kiinassa) ja saapui Eurooppaan Turkin kautta. Lähi-idässä prosessi tunnettiin joka tapauksessa jo varhain.

Sanotaan, että turkinpunainen tuli Eurooppaan 1200-luvulla, mutta sen tekoprosessia ei kuitenkaan tunnettu viiteen sataan vuoteen. Keskiajalta 1700-luvun puoleenväliin kemistit olivat yrittäneet löytää pysyvän punaisen värjäysaineen ja lopulta ranskalaiset kemistit saivat Turkissa selville turkinpunaisen salaisuuden. Toisten lähteiden mukaan turkkilaiset maahanmuuttajat keksivät valmistustavan Ranskassa 1600- tai 1700-luvulla ja heidän ansiostaan Elsassin ja Provencen värimataraviljely alkoi jälleen kukoistaa. Ensimmäisenä turkinpunaista alkoi käyttää värjäystehdas Rouenin lähellä 1747.

Toisten lähteiden mukaan puolestaan eurooppalaiset yrittivät pitkään urkkia värin valmistustapaa. Lopulta Ranskalaiset toivat maahan kreikkalaisia värjäreitä, jotka keksivät värin variaation valmistustavan 1745 Marseillessa, josta värintekotaito levisi yhä laajemmalle. Vuoden 1789 Ranskan vallankumouksen aikaan Rouenin kreikkaiset värjärit sanottiin irti ja he veivät värjäystietoutta yhä kauemmaksi. Turkinpunaisen värjäystaito levisi Sveitsiin, Saksaan ja Itävaltaan. Britanniassa turkinpunaisen valmistus aloitettiin 1780-luvulla. Vuonna 1785 lontoolainen George Mackintosh tutustui rouenilaiseen värjäriin Pierre Jacques Papilloniin, jonka otti mukaansa Glasgowiin. Samana vuonna David Dale suostutteli ranskalaisen värjärin Papillonin opettamaan hänelle turkinpunaisen värjäyksen salat. Mackintosh ja Dale rakensivat suuren värjäystehtaan Clyde-joen rannalle. 1800-luvun alussa turkinpunaisen valmistus keskittyi Englannissa Dumbartonshireen.


Oli miten oli, 1800-luvulle saavuttaessa turkinpunaisesta oli tullut Euroopassa suurta bisnestä. 1800-luvun alussa värjäysprosessi saattoi kestää yli kolme viikkoa. Värin valmistus oli kallista ja monimutkaista. Kun värjättävä puuvilla oli puhdistettu kasvikuiduista, sitä uitettiin lannassa, jotta väri pureutuisi kiinni. Sitten puuvilla öljyttiin ja pestiin lipeällä ja sitten kuituija uitettiin haaleassa soodavedessä, jotta rasva poistuisi. Sumakilla ja tammenterhoilla parkittiin materiaalia, alunoitiin, puretettiin, poistettiin aluna ja kiinnitettiin puretusaine. Värjäysvaiheessa uutteeseen lisättiin härän tai pässin verta, jonka jälkeen vyyhdin annettiin valua ennen pesua. Öljyä tai saippuaa lisättiin, jotta väri saatiin kirkastettua. Viimeistely tapahtui tinasuolaa lisäämällä ja sitten pesemällä puuvillaa kiehuvassa saippuavedessä. Värjäysmenetelmä oli yleinen vielä 1800-luvun alkupuoliskolla; vuosisadan loppupuoliskolla synteettisen alitsariinin käyttö oli vähitellen johtanut värimataran viljelyn loppumiseen ja tehnyt turkinpunaisen valmistuksesta yksinkertaisempaa. Värjäämistä helpotti myös se, että kemistit keksivät, millä tavoin väri kiinnittyi puuvillaan ja värjäämistoimenpiteet vähentyivät alunperin noin kahdestakymmenestä eri vaiheesta kuuteen.

Turkinpunaista valmistavissa tehtaissa työ oli raskasta ja päivät pitkiä. Yleensä päivät kestivät 12 tuntia ja tehtaassa oli kuuma. Noin puolet työntekijöistä oli naisia ja lapsia. Englannissa turkinpunaista valmistettiin sekä oman maan tarpeisiin että ulkomaankauppaa varten. Suurin osa turkinpunaisella värjätyistä tuotteista viestiin ulkomaille - ei vain Eurooppaan, vaan päämarkkina-alueena oli Intia ja Malesia. Tämä on mielenkiintoista: Britanniasta vietiin turkinpunaisella värjättyjä kankaita maihin, joista tekniikka oli alun alkaen kotoisin. Britannialla oli kuitenkin etunaan kehittynyt teollisuus: se pystyi valmistamaan tekstiilejä suurella volyymilla ja kilpailemaan siksi hinnalla.



Aluksi osattiin valmistaa vain yksivärisiä tekstiilejä, mutta vuonna 1810 kehitettiin tapa, jolla saatettiin tehdä kuvioita. Käytettävien värien määrä oli rajallinen: kromikeltainen, preussinsininen, sinipuusta saatu musta ja vihreä, jota saatiin sekoittamalla sinistä ja keltaista. Kankaan kuviointi ei ollut helppoa, koska väri kiinnittyi nopeasti; 1800-luvun alkupuolella kuvioiden tekemiseen käytettiin erilaisia valkaisuaineita.

Turkinpunainen oli alunperin tietyllä värjäystekniikalla värjätyn tekstiilin nimi: 'turkinpunainen' - kangas oli kuulu kirkkaista ja monimutkaisista kuvioistaan. Turkinpunaisia värjäyskuvioita kutsuttiin englanninkielisessä maailmassa nimellä redworks. Värjäyskuvioita käytettiin pääasiassa puuvillan koristeluun. Tekniikka kulkeutui Amerikkaan saksankielisen väestön mukana. 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa kuviointitekniikka oli hyvin suosittua Pohjois-Amerikassa. Kaupoista saattoi ostaa valmiita kuvioita yhdellä sentillä (josta termi penny squares). Kun puuvillaan tarttuvien värien määrä kasvoi, turkinpunaisen merkitys kuvioinnissa laski.

1800-luvun loppupuolella alettiin nopeasti valmistaa uusia synteettisiä punaisia värejä, joiden valonkesto oli kuitenkin aivan onneton, eikä niistä ollut kilpailijaa turkinpunaiselle. Vuonna 1914 kehitettiin kuitenkin uusi väri: Naphthol AS, jolla saatiin yhtä kirkkaita ja kestäviä punaisia kuin turkinpunainenkin oli. Ensimmäinen maailmansota esti värin leviämisen, mutta 1920-luvulla turkinpunaisesta tuli tarpeeton. Seuraavalla vuosikymmenellä turkinpunaisen valmistus loppui lähes kokonaan.

nimiä
'Turkinpunainen' -nimi on tullut sitä, että värjäysmetodia käytettiin perinteisissä turkkilaisissa matoissa tai koska turkinpunaisen valmistusmetodi kulki Eurooppaan Turkin kautta. Turkinpunainen oli suosittu ja kallis väri. Suosittu siksi, että turkinpunaisella värjätty kangas oli laadukasta: väri ei haalistunut pestessä eikä auringonvalolle altistuttuaan. Kallista siksi, että värjäysmetodi oli monimutkainen ja aikaavievä.

Turkinpunaöljy on sulfinoitua risiiniöljyä, jota aikanaan käytettiin puuvillakuitujen peittaukseen turkinpunavärjäyksessä.

muuta
Turkinpunaisella tarkoitataan myös punaista rautaoksidipigmenttiä

Muinaiset kreikkalaiset valmistivat purppuraa mataran juurista ja kutsuivat sitä 'turkkilaiseksi punaiseksi'.