-

schweinfurtinvihreä, keisarinvihreä, kasselinvihreä, pariisinvihreä, myrkynvihreä, veronesenvihreä, peittovihreä (smaragdinvihreä)

[englanti Schweinfurt green, African green, Basel green, copper acetoarsenite, emerald green, emperor green, English green, French green, imperial green, kaiser green, Leipzig Green, meadow green, moss green, Munich green, new green, Neuwied green, Paris green, parrot green, patgreen, patent green, poison green, powder green, Vienna green, Würtzberg green, Zwickau green · ranska vert Veronese, vert Paul Vronse, vert de mitis, vert de Bâle · saksa Baseler Grün, Brixener Grün, Deckgrün, Eislebener Grün, Emeraldgreen, Kaisergrün, Lackiergrün, Leobschtzer Grün, Mitisgrün, Münchener Grün, Neugrün, Neuwieder Grün, Originalgrün, Papageiengrün, Pariser Grün, Saalfeldgrün, Schönes Grün, Uraniagrün, Wiener Grün, Wrzburger Grün, Zwickauer Grün · ruotsi schweinfurtgrönt, kejsargrönt · italia verde di Schweinfurt, verde di Basilea, verde di Lipsia, verde di Parigi, verde Persiano, verde di Vienna, verde Imperiale, verde Metis, verde Mitis, verde nuovo, verde Pappagallo, verde natentato, verde reale · puola ziele paola veronese'a · venäjä zielonaja Pol Wieroniez · unkari schweinfurti zöld, mitiszzöld, rzarzenit-acett]

[PG21, CI 77410]

Kirkas vihreäk ivennäisväri (kupariasetoarsenaatti Cu(CH3COO)2 · 3Cu(AsO2)2) tai (Cu(C2H3O2)2· 3Cu(AsO2)2) tai (Cu3(AsO4)2 · 4H2O tai C4H6As6Cu4O16).

Myrkyllinen kupariasetoarsenaatti, kupariarseniitin ja kupariasetaatin sekoitus, kuparin ja arsenikin kristallinen suola. Myrkyllisin kaikista väreistä. Hyvin kirkas vihreä, jolle on vaikea löytää vastinetta. Muuttuu kuumennettaessa mustaksi ja haisee valkosipulille.

Ei hyvää värinkestoa, sekoitettuna muihin väreihin tummentaa niitä ja on äärimmäisen myrkyllinen. Ei kuulu normaaliväreihin.

Väriä valmistetaan liottamalla espanjanvihreää lämpimään etikkaan, minkä jälkeen siihen sekoitetaan arsenikkioksidiseosta hitaasti, mikä synnyttää vihreän saoksen. Saos keitetään puhtaassa etikassa, jolloin saadaan kirkkaanvihreä väri.

historia

Tiedot värin keksijästä vaihtelevat. Ensimmäisen kupariarsenaattivihreän keksi Carl Wilhelm Scheele. Vuonna 1778 keksitty scheelenvihreä innosti useita yrittäjiä keksimään sen pohjalta parempaa versiota. Väriä valmistettiin arsenikista ja espanjanvihreästä ensimmäisen kerran vuonna Wienissä (Mitis?) noin vuoden 1800 paikkeilla; toisten lähteiden mukaan Russ ja Sattler olisivat valmistaneet väriä ensimmäisen kerran 1700-luvun lopulla ja joidenkin tietojen mukaan sitä valmistettiin vuonna 1808. Ainakin nimensä schweinfurtinvihreä sai schweinfurtilaiselta (Johann-Christian-) Wilhelm Sattlerilta (Schweinfurter Farbenfabrik), joka toi parannellun kupariasetoarsenaattipigmentin markkinoille 1814 (yhdessä Russin kanssa). Tämä pigmentti oli aiempiin värin versioihin verrattuna huomattavasti parempi laadultaan ja ominaisuuksiltaan - toisin kuin aiemmat vihreät pigmentit, se ei tummunut tai harmaantunut joutuessaan kosketuksiin ilman kanssa.

Vuonna 1822 Justus von Liebig ja Andr Braconnot julkaisivat molemmat värin valmistusprosessin.

Vuonna 1867 väri esiteltiin ensimmäisenä kemiallisena hyönteismyrkkynä - nimellä Pariisinvihreä (Paris green). Hyönteismyrkkynä pariisinvihreä osoittautui erittäin toimivaksi kaikenlaisia ötököitä kohtaan ja monilla pelloilla sekä Euroopassa että Amerikassa sitä suihkutettiin huoletta peltoon - uskottiin, että sade huuhtelee myrkyt pois. Mm. Ympäristöhallinnon (VYH) mukaan keisarinvihreää (kupariasetaatti-meta-arseniitti) käytettiin vielä 1940-luvulla torjunta-aineena kasvihuoneissa: Satu Jaakkosen esiselvitys toimintansa lopettaneiden kauppapuutarhojen maaperän pilantuneisuudesta kertoo, että Suomessa kupari- ja arseeniyhdisteiden käyttö alkoi yleistyä 1920- ja 30-luvuilla ja pariisinvihreää sekä lyijy- ja kalsiumarsenaattia käytettiin tuhohyönteisiä vastaan.

Kun verdigris-värin tilalle etsittiin lämpimämpää ja pysyvämpää väriä ja scheelenvihreän tilalle parempaa väriä, monet taiteilijat kokeilivat schweinfurtinvihreää. Pariisinvihreässä oli kirkkautta toisin kuin muissa kuparivihreissä, mutta sillä oli taipumus tummua. Sitä ei voinut sekoittaa kadmiumkeltaisen, sinooperin tai ultramariinin kanssa, koska kemiallinen reaktio muodosti väriksi ruskean. Schweinfurtinvihreää löytyi mm. Paul Cézannen paletista.

Synteettisten värien keksimisen jälkeen pariisinvihreästä tuli hyvin muodikas väri ja sitä käytettiin erittäin paljon sisustustarkoituksiin. Esimerkiksi tapettivärinä sekä schweinfurtinvihreän että scheelenvihreän suosio kasvoi, kun huomattiin, että seinillä normaalisti mönkivät pikkuötökät kuolivat - väri oli siis aikakauden ihmisten mielestä äärimmäisen hygieeninen. Myöhemmin huomattiin tapeteissa käytettyjen arsenikkipohjaisten pigmenttien ja useiden hämärien sairastumisien ja kuolemantapauksien välinen yhteys - schweinfurtinvihreää väriä alettiin nimittää myrkynvihreäksi. Silti sen käyttö jatkui valtavalla volyymillä. Arsenic in Paper-Hangings. -artikkelissa vuodelta 1858 (Journal of the Society of Arts, 307) mainitaan, että yksi lontoolainen tapettivalmistaja käytti yksinään kaksi tonnia arsenikkia viikossa vihreän pigmentin valmistamiseen. Kirjoittaja suosittelee, että arseenipitoisten tapettien sijaan valittaisiin muita, vaikka sitten suuremmalla hinnalla, ja mikäli vihreän arseenivärin valmistus jatkuisi, pitäisi tapetteihin liimata myrkkysymboli, kallo sääriluineen, moton memento mori kera - jotta tieto tapetin myrkyllisyydestä varmasti kulkeutuisi sille, joka tapettia ripustaa.

Suomessa senaatille huomautettiin jo 1841 värien vaarallisuudesta [Lue lisää:scheelenvihreä / historia] Myös Napierin kerrotaan vuonna 1875 ihmetelleen, miksi arsenikkipitoinen vihreä on vielä käytössä - se kun myrkyttää tekijänsä, kankaan käsittelijät ja ihmisen, joka tekstiiliä käyttää.

Aika ajoin esille on myös noussut teoria siitä, että scheelenvihreällä tai schweinfurtinvihreällä olisi jotain tekemistä Napoleonin kuoleman kanssa. [Lue lisää:scheelenvihreä / Napoleon]

Suomen teollisuuslehti kirjoitti vuonna 1884 näin:

[...]Arseniikiwärit owat todellisia myrkkyjä. Sisään hengitettyinä ne waikuttawat äkillisesti ja woiwat tuoda kuolemankin. Tämänkaltaiset siwellykset käytettyinä asuin- ja makuuhuoneissa synnyttäwät ilmaan haihtuvia arseniikiyhdistyksiä, joiden sisäänhengittämisestä seuraa wähitellen terveyden heikontuminen, kuihtuminen ja kuolema.
Schweinfurt'in wiheriän ja muiden tämänkaltaisten wärien käyttäminen on siis kokonaan hylättäwä. Useammissa waltakunnissa ne owatkin kielletyt ja pannaan takawarikkoon. Talonisäntien pitäisi siis koettaa karttaa niiden käyttämistä asuin- ja makuuhuoneissa; waan koska heillä ei ole kykyä päättämään niiden myrkyllisyydestä, niin maalarien pitäisi olla welwollisia pitämään huolta siitä, ett'ei heidän lähimmäistensä terweys niiden kautta tulisi pilaantumaan.
Itsestään ymmärrettäwää on, ett'ei nämä maalit wähissä määrin käytettyinä woi olla asujille sanottawaksi haitaksi, waan ainoastaan maalin walmistajille. Ken arseniikisekaisen wäripölyn sisäänhengittämisestä tuntee pahoinwointia, tekee wiisaasti, että hän, jos lääkärin apua ei saada paikalla, kohta juo erästä rautaruosteensekaista lääkettä, jonka tieteellinen nimi on 'Oxysulphuretum Ferri Cum Magneisa'.[...]

nimiä

Baselin vihreä on Tavarasanakirjan (Helsinki 1922) mukaan kromikeltaisella väärennettyä schweinfurtinvihreää. Käytetty peittavärinä.

Väri tunnetaan englanninkielisessä maailmassa ja nimenomaan Amerikassa nimellä emerald green, Euroopassa nimellä Schweinfurt green. Värin englanninkielinen nimi emerald green (smaragdinvihreä) aiheutti aiemmin sekaannuksia, kun viridiiniä myytiin Amerikassa sen ranskalaisella nimellä vert emeraude.

Imperial green on smaragdinvihreä, johon on lisätty täytepigmenttiä.

käyttö

Käytettiin aiemmin vesi- ja öljyväreissä sekä painovärinä; löytyy useista 1800-luvun ja 1900-luvun alun maalauksista ja tapettivärinä se oli varsin suosittu. Väriä käytettiin paitsi maaliaineena, myös vaatteiden ja paperin värjäykseen. 1800-luvulla pigmenttiä käytettiin huoletta myös mm. makeisten värjäämiseen. Useissa maissa schweinfurtinvihreä kiellettiin jo 1920-luvulla. 1960-luvulla väri vedettiin Euroopassa lopullisesti markkinoilta sen korkean myrkkypitoisuuden vuoksi. On käytetty myös hyönteismyrkkynä ja mm. Pariisin viemärien rotanmyrkkynä; pigmenttinä etenkin laivoissa ja sukellusveneissä - ja aiemmin sillä myös parannettiin ihosairauksia.

J. Järvelä kertoo kirjassaan Maalarin aine- ja ammattioppi (WSOY 1956): ...Keisarinvihreällä ei myrkyllisyytensä vuoksi ole maalivärinä sanottavaa merkitystä muualla kuin laivanpohjavärinä vesikasvillisuutta ehkäisevänä myrkkynä. Se, mitä kaupoissa myydään ns. keisarinvihreän nimellä, ei ole puhdasta, vaan runsaasti laimennettua.

Stevens Point Journalin artikkelissa (Paris green was fashionable, effective and often lethal) ei unohdeta myöskään muita myrkyn käyttötapoja: kuinkahan monta ihmistä teki itsemurhan tai myrkytettiin värin avulla... Sama lehti kertoo, että jotkut historioitsijat epäilevät, että bluesin isäksikin tituleerattu Robert Johnson kuoli, kun ihailijan mustasukkainen aviomies terästi pariisinvihreällä herran viskiä.

ohjeita

[! Huomaa, että ohjeet voivat olla vanhoja ja saattavat sisältää myrkyllisiä aineita. Niiden valmistus voi olla vaarallista.]

HUOM! tämä väri on erittäin myrkyllistä! Liota pieneen määrään kuumaa vettä 6 osaa kuparisulfaattia. Toisessa astiassa keitä 6 osaa arsenikkioksidia ja 8 osaa potaskaa, kunnes hiilihappoa ei enää muodostu. Sekoita asteittain tämä kuuma sekoitus ensimmäisen kanssa, hämmennä jatkuvasti kunnes poreilu on täysin lakannut; syntyy likaisen vihreänkeltainen seos. Lisää siihen noin 3 osaa etikkaesteriä; saostettu aines hupenee massaan asteittain ja muutamassa tunnissa pohjalle muodostuu itsestään kokonaan värinsä menettänyt liemi sekä rakenteeltaan hieman kristallinen ja hyvin kaunis vihreä jauhe; jälkeenpäin kelluva liemi erotetaan.
toinen ohje: Valmistetaan uuttamalla espanjanvihreää etikkaan, jonka jälkeen uutos lämmitetään. Valkoista veteen liuotettua arsenikkia lisättiin, kunnes vihreä liuos alkoi muodostua. Väriä korjailtiin lisäämällä etikkaa ja liosta keitettiin, kunnes siitä muodostui sinivihreää sakkaa. [Kai: vanhat ohjeet laatikon pohjalta]

muuta

Katso myös veronanvihrea

Lähteitä / lukemista
Bonsdorff, W & Hintikka, S V & Katara, Pekka & Stigell, R V & Kauppi, Juho Tavarasanakirja. Kirja-osakeyhtiö Tieto, K. F. Puromiehen kirjapaino, Helsinki 1922
Carlson & Krill Pigment Analysis of Early American Watercolors And Fraktur. Journal of The American Institute For Conservation, 1 / 18 1978
Järvelä, J Maalarin aine- ja ammattioppi. WSOY, Porvoo 1956
Lynn, Catherine Colors And Other Materials Of Historic Wallpaper. Journal of The American Institute For Conservation, 2 / 20 1981
Takala, Antti Suomen väriteollisuus: Suomen väriteollisuuden koko kuva vuoteen 2002. Väriteollisuusyhdistys, Tammer-paino, Tampere 2003
Ure, Andrew A Dictionary of Arts, Manufactures, and Mines; containing A Clear Exposition of Their Principles and Practice. 1847, Appleton & company, New York.
Stevens Point Journal: Paris green was fashionable, effective and often lethal [www | 9VIII 03]
Arsenic in Paper-Hangings. (Kappaleita Alfred S. Taylorin lehden ilmestymisen aikaan julkaisemattomasta kirjasta "On Poisons".) Julkaisussa: Journal of the Society of Arts 307, 8.10.1858.
Paints Made of Copper. Schweinfurter green. Manufacturer and builder 5, 1871
Paints Made of Copper. Mineral green, Paris Green, or Emerald Green. Manufacturer and builder 3, 1871
Paints Made of Copper. Manufacture of Paris or Emerald Green from Blue Vitriol. Manufacturer and builder 6, 1871