-

'sapenvihreä'

[englanti verde vessie, sap green, verd de Vessie, bladder green · saksa saftgrün · hollanti sapgroen · ranska vert de vessie · espanja verdevejiga · italia verde vescica · puola zielen soczysta · venäjä sokowaja zielen]

[NG2 (kemferoli CI 75650, ksantorhamiini CI 75700), NY13 (rhamnatsiini CI 75710)]

"Sapenvihreä" on termi, jolla viitataan paitsi kellertävän vihreään värisävyyn, myös useisiin kasviperäisiin vihertäviin väreihin. Se on tarkoittanut melko yleisesti kasveista saatua vihreää sävyä, mutta vakiintunut tarkoittamaan melkeipä yksinomaan orapaatsaman (Rhamnus cartharticus) marjoista valmistettua vihreää väriä.

Orapaatsaman (Rhamnus cartharticus) kypsien marjojen mehusta tehdään arabikumiin ja kalkkiveteen sekoittamalla yhtä sapenvihreää nopeasti haalistuvaa kasvipigmenttiväriä (engl. lake). Joissakin lähteissä väriä sanotaan valmistettavan raaoista marjoista, mutta todennäköisemmin väri tulee nimenomaan kypsistä marjoista. Jos väriä valmistetaan ennenkuin marjat ovat kypsiä, saadaan keltaista väriä (kts. sapenkeltainen). Marjojen pääasiallinen väriaine on kemferoli.

Orapaatsaman marjoista valmistettu väriaine on maalatessa lämpimän vihreää, mutta kuivuu keltaruskeaksi. Väri kestää erittäin huonosti valoa ja muuttuu valon vaikutuksesta nopeasti rusehtavan vihreäksi.

Sapenvihreää on valmistettu myös sekoittamalla mm.
preussinsinistä ja jotakin keltaista
ftalosyaniinivihreää ja isoindolinonikeltaista.

historia

Keskiajalla väriä valmistettiin paksuna sekoituksena, jota myytiin nestemäisissä muodoissa rakoissa (engl. bladder), ei jauheena, kuten useimpia pigmenttejä. Finlayn mukaan 'sapenvihreää' vesiväriä alettiin valmistaa paatsaman marjoista vasta 1600-luvulla.

Miller (1700-l) mainitsee, että Verd-de-vessie oli erityisesti miniatyyrimaalareiden suosiossa.

nimet

Saksankurjenmiekan (Iris germanica) kukista valmistettua vihreää lakkaväriä on kutsuttu nimillä iris green ja sap green. Väriä käytettiin mm. keskiaikaisten käsikirjoitusten maalaamisessa. Kukista puristettiin purppuraista mehua, johon lisättiin alunaa, joka muutti nesteen vihreäksi.

Entisajan taiteilijat saivat sävyn aikaan sekoittamalla mm. sipulia, persiljaa ja sammalta. Väri oli ensin kellertävän vihreää, mutta ajan myötä muuttunut ruskeaksi.

ohjeita

Orapaatsaman kypsiä (jo hieman tummuneita) marjoja murskataan ja liotetaan alunaveteen. Marjat voi ennen murskaamista jättää likoamaan tavalliseen veteen muutamaksi tunniksi. Liotuksen jälkeen marjat murskataan ja murska sekoitetaan alunaveteen. Alunavettä marjoineen kiehautetaan 15-30 minuuttia, jonka jälkeen liuos valutetaan tiheähkön kankaan läpi. Kankaan pinnalle jäävää marjamössöä käytetään sellaisenaan vesivärinä.

Uren sanakirjassa A Dictionary of Arts (1847) ohjeistetaan, että marjojen annetaan fermentoitua astiassa 8 päivää, jonka jälkeen ne puristetaan, mehuun lisätään hieman alunaa ja tiivistetään haihduttamalla. Lopulta se laitetaan sian rakkoon, "jossa se kuivuu ja muuttuu kovaksi".

muuta

Katso myös: vegetable green, kiinanvihreä, lokao

Lähteitä / lukemista
Finlay, Victoria Colour. Travels Through The Paintbox. Sceptre; Hodder and Stoughton, Lontoo 2002
Miller, Philip Gardeners Dictionary. 8. painos, Lontoo 1768
Seymor, Pip The Artist's Handbook. Grange Books, Arcturus Publishing Limited, Lontoo 2003
Ure, Andrew A Dictionary of Arts, Manufactures, and Mines; containing A Clear Exposition of Their Principles and Practice. 1847, Appleton & company, New York.