Marskeltainen, synteettinen keltainen rautahydroksidi

[englanti mars yellow · saksa Marsgelb, Eisengelb · ruotsi marsgult, järngult · ranska Jaune de Mars, Jaune de Fer · italia giallo di marte, giallo ossido · puola zlcie marsowa · venäjä zoltyj mars · crocus martis]

[PY42, E172, CI 77492, 51274-00-1, 1345-27-3, 20344-49-4, 52357-70-7]

Marskeltainen on synteettinen epäorgaaninen keltainen rautahydroksidipigmentti Fe₂O₃ · H₂O + Al₂O₃), käytännössä keinotekoista keltaokraa.

Marskeltainen on luonnon keltaokraa on puhtaampi, voimakkaampi ja peittävämpi. Keinotekoisesti valmistetun pigmentin sävy voidaan säätää halutuksi kirkkaankeltaisesta rusehtavankeltaiseen. Aito maaväri ei ole kallista, mutta keinotekoinen väri on tasalaatuisempaa, minkä vuoksi monet maalivalmistajat suosivat sitä. Pigmentti on erittäin yleinen kaikenlaatuisissa taidemaaleissa sekä pastelleissa ja värikynissä.

Historia

Marskeltainen oli ensimmäinen synteettisesti valmistettu rautaoksidipigmentti. Muita marsvärejä valmistetiin kuumentamalla marskeltaista: kuumenemisen myötä pigmentti kuivui, ja muuttui sen myötä ensin oranssiksi, sitten punaiseksi, violetiksi, ruskeaksi ja mustaksi. Marsvärejä valmistettiin viimeistään 1700-luvulla, mutta luonnonokrat päihittivät sen suosiossa ainakin taidekäytössä vielä pitkään. Vasta 1900-luvun alussa marskeltainen alkoi löytyä useammin taiteilijoiden paleteilta.

Nimet

Kultaokra (gold ochre) on lämminsävyistä rusehtavankeltaista rautaoksidia. Se voi olla myös luonnonpigmentti, mutta yleisemmin se on keinotekoista. Joskus synteettisten kultaokrapigmenttien rakennetta muokkaamalla väriin on saatu kevyt hohto, joka lisää kullan vaikutelmaa.

Synteettisiä rautaoksidipigmenttejä kutsutaan nimellä mars- alkemistien rautaoksidista käyttämän Crocus Martis -nimen mukaan.

Muuta

Katso myös okra, keltaokra