-

malakiitti, vuorivihreä (karvasmantelivihreä)

[englanti malachite, copper green, green bice, Hungarian green, iris green, mineralgreen, mountain green, olympian green, verdeazzuro · saksa Berggrün, Kupfergrün, Malachitgrün · ruotsi berggrönt · ranska malachite, vert de montagne, verde antique · espanja malaquita · italia malachito, verde malachite, verde azzurro, verde azzurro di magna Grecia, verde azzurro di Spagna, verde minerale, verde tedesco, verde d'Alemagna, verdetto della Magna · venäjä gornaja zielen · puola ziele grska · japani rokusho · kiina shih l · tiibet bod ljang, spang (keskivihreä), spang chu (vaaleanvihreä maaliaine), spang ma, spang skya (toiseksi vaalein sävy), spang si (vaalein sävy), spang smug (tummin sävy)]

Cennini kutsui väriä sinivihreäksi verde azzurro. Kreikan malache viittaa lehtien vihreään väriin.

Sinertävän vihreä [PB30 (sama kuin sinisellä atsuriitilla), CI 77420]

puolikarkeaa malakiittijauhetta
hienojakoista malakiittijauhetta

Yläpuolella puolikarkeaa malakiittijauhetta ja alapuolella hienojakoista malakiittijauhetta. Pigmenttikuvat Iconofilen [www.iconofile.com] luvalla.

Orgaaninen kivennäisväriaine, emäksinen, vesipitoinen kuparikarbonaatti (CuCO3 · Cu(OH)2), (Cu2(OH)2CO3), puolijalokivi. Löytyy yleensä yhdessä atsuriitin kanssa. Malakiittia valmistetaan myös keinotekoisesti, jolloin sävy on intensiivisempi.

Pigmentti valmistetaan jauhamalla malakiittia; karkeista rakeista saadaan tummanvihreää väriä, hienoksi jauhetusta malakiitista transparentimpaa ja vaaleampaa sävyä. Cennino Cennini varoitti jauhamasta malakiittia liian hienoksi, jotta se ei muutu harmaaksi. Samanlaiset ominaisuudet kuin atsuriitilla: muuttuu öljyssä kellertävän vihreäksi, permanentti freskoissa sekoittuessaan kalkkiin ja sopii temperamaalaukseen. Ei ole normaaliväri. Myrkyllinen.

Malakiittia kaivettiin ennen Siinailta ja itäisestä Egyptistä, nykyään pääasiassa Uralilta ja myös Namibiasta, Zairesta, Etelä-Australiasta ja Arizonasta. Arizonan ja Namibian kaivoksista on mainattu erityisen hyvää malakiittia. Näistä kaivoksista löytyi myös suuria atsuriittikappaleita yhdessä malakiitin kanssa.

historia

Malakiittiä käytettiin ensimmäisenä Kiinassa ja Egyptissä. Malakiitillä ja okralla värjätyistä seinistä on löytynyt merkkejä jopa 9000 vuotta vanhojen vanhojen asutusten jäänteistä. Egyptiläisten hautojen seinämaalauksista malakiittia on löytynyt 3000-luvulta eaa ja egyptiläiset käyttivät väriä myös ehostukseen; silmäluomille siveltynä vihreänä ja kajalina käytettynä se auttoi häikäisevää auringonvaloa vastaan - ja samalla myrkytti käyttäjäänsä. Tutankhamonin (1300-l eaa) haudasta löytyi pieni maalirasia, joka sisälsi jauhettua kipsiä, orpimenttia, hematiittia ja malakiittia. Mineraalina malakiitti oli ilon symboli ja kuolemanjälkeistä ilon maata kuvattiin 'malakiittikentäksi'. Egyptiläisten Kuolleiden kirjan mukaan kuolleet muuttuvat haukoiksi, joiden siivet ovat vihreää malakiittia.

Läntisestä Kiinasta on löytynyt 800-900 -luvuilla tehtyjä maalauksia, joissa on käytetty malakiittiä. 1700-luvun kiinalaiset taiteilijat maalasivat karkeaksi jauhetulla malakiitilla Buddhan kuvien sädekehät.

Lähi-idän alueilla malakiittia on käytetty talismaanina ehkäisemään onnettomuuksia. Euroopassa malakiittiä ei käytetty maalauksissa paljoakaan keskiajalla, mutta sitä on käytetty keskiaikaisten rukouskirjojen kuvituksissa (yhdessä mm. lapis lazulin - ultramariinin ja mönjän kanssa). Taidemaalarien tiedetään käyttäneen keinotekoista malakiittia (aidon rinnalla) jo 1400-luvulla; malakiittia löytyi mm. Cennino Cenninin paletista. Keinotekoisten kuparivihreiden valmistusohjeita alkoi ilmaantua 1600-luvulla. Malakiitti oli hyvin suosittua renesanssiajan maalaustaiteessa ja mineraalina empiren sisustustaiteessa. Japanissa aitoa malakiittiä on käytetty yleisesti vielä 1900-luvullakin.

Klassisissa ja keskiaikaisissa kirjoituksissa malakiittiin viitataan usein krysokollana (kreikan kielen sanoista 'kulta' ja 'liima'; käytettiin kullan juottamiseen); myöhemmin krysokolla liitettiin sinivihreälle kuparisilikaatille.

Maavihreän rinnalla malakiitti oli tärkein vihreä pigmentti 1800-luvulle saakka. Vuodesta 1764 malakiittia on valmistettu myös keinotekoisesti saostamalla kuparisuolaliuoksista emäksistä kuparikarbonaattia. Vuonna 1877 valmistettiin emäksistä malakiittivihreää, eli viktoriavihreää (Fisher) (kuuluu trifenyylimetaaniväreihin): trifenyylimetaanin emäksinen tetrametyylidiaminojohdannaisen suola; fuksiinin ja metyylivioletin lähisukulainen. Valmistetaan bentsaldehydistä.

nimiä

Kun atsuriitti tai malakiitti murskataan hienoksi jauheeksi, jauheesta tulee harmahtavaa. Näitä harmaita jauheita kutsutaan mm. nimillä English ashes, German ashes ja Haarlem ashes.

Green verditer, vert de terre, green bice ja copper green ovat keinotekoisesti valmistetun kuparivihreän, synteettisen kuparikarbonaatin, nimityksiä.

Synteettistä malakiittia kutsutaan myös nimellä bremeninvihreä sekä braunschweigin vihreä.

käyttö

Aiemmin käytetty yleisesti taidemaalauksessa. Seymor mainitsee, että historiallisissa maalauksissa malakiittia on joskus sekoitettu orgaanisten vihreiden kasviaineiden kanssa sekä maavihreän kanssa. Käytetään mm. puuvillan, silkin ja paperin värjäykseen.

&Öuml;ljy saa malakiitin muuttumaan vihreäksi. Seymorin mukaan malakiitti soveltuu parhaiten freskomaalaukseen ja esim. kaseiini, munanvalkuainen ja arabikumi säilyttävät malakiitin aidon sävyn.

Keskiajalla malakiitin uskottiin poistavan pahoinvoinnin ja suojaavan noidilta; pikkulapsia se suojasi vaaroilta. Malakiitin uskottiin pitkään karkoittavan pahoja henkiä - juuri tämän vuoksi mm. Plinius piti malakiittia arvossaan. Vielä 1700-luvun lopun Saksassa kiveä kutsuttiin nimellä Schreckstein - 'pelotuskivi'. Malakiitin uskottiin myös helpottavan naisten synnytystä. Jotkut uskovat yhä tänäkin päivänä, että malakiitilla on parantavia voimia.

Malakiitti on edelleen suosittu korukivi.

muuta

Joskus myös viktoriavihreä -nimistä värjäysainetta kutsutaan malakiitiksi.

Lähteitä / lukemista
Cennino Cennini The Craftsman's Handbook (Il Libro dell' Arte). Käännös englanniksi Daniel V. Thompson Jr. [www.noteaccess.com/Texts/Cennini | 03XII21]
Delamare, François & Guineau, Bernard Colors. The Story of Dyes and Pigments. Discoveries, Harry N Abrams Inc Publishers, New York 2000
Finlay, Victoria Colour. Travels Through The Paintbox. Sceptre; Hodder and Stoughton, Lontoo 2002
Järvelä, J Maalarin aine- ja ammattioppi. WSOY, Porvoo 1956
Seymor, Pip The Artist's Handbook. Grange Books, Arcturus Publishing Limited, Lontoo 2003