-

kromivihreä, kromioksidi, kromioksidivihreä, sinooperivihreä, silkkivihreä

[englanti Oxide of chromium, Olive green, Oxide of chromium green, Chromium oxide green, acanthus green, Anadonis green, Arnaudon's green, Dingler's green, green rouge, Plessy's green, Schnitzer's green, ultramarine green · saksa Chromoxidgrün, Arnaudonsgrün, Casalisgrün, Dinglersgrün, Plessysgrün, Schnitzers Grün · hollanti chroomoxydgroen · ruotsi kromoxidgrönt · norja kromoxydgrünn · ranska oxide vert de chrome, oxide de chrome · espanja oxido de cromo verde · italia opaco, verde arnaudan, verde ossido di cromo, verde di cromo inglese, verde plaessy, verde turco, verde naturale, ossido cromo verde · venäjä zielonyj okis chroma · tsekki chromoxid tup · puola chromoksyd, zielony chromotlenek kryjacy]


Harmahtava vihreä [PG17, CI 77288]

Epäorgaaninen, likainen väri. Kromiseskvioksidi (puhdas alfa- Cr2O3 tai CrPO4 · 4H2O). Valmistetaan pelkistämällä kaliumdikromaattia korkeissa lämpötiloissa. Peittävä, värjäysvoima heikko. Erittäin kestävä. Ei muutu kuumuudessa. Kuuluu normaaliväreihin. Koska kromi on kolmearvoisena, sillä ei ole kuusiarvoisen kromin myrkyllisyyttä; sitä kuitenkin arvellaan karsinogeeniseksi.

historia
Värin keksijäksi nimetään yleisesti Vauquelin (1809).

Kromi-mineraali havaittiin ensimmäisen kerran 1770 Siperian kultakaivauksilla, joskaan sitä ei tunnistettu. 1797 pariisilainen kemisti Louis Nicholas Vauquelin eristi luonnon lyijykromaatin ja kutsui sitä kromiksi sen aikaansaamien erilaisten värisävyjen vuoksi. Kromi tulee kreikan väriä tarkoittavasta sanasta. Vauquelinin tutkielmat edistyivät hitaasti, kunnes Ranskassa avattiin uusi mineraalikaivos 1800-luvun alkuvuosina. Vauquelin julkaisi tutkielmansa lyijykromaattien (erityisesti kromikeltaisen (2PbSO4 · PbCrO4) valmistuksessa 'Annales de Chimie IXX' -julkaisussa 1809. Vauquelinin mukaan kromivihreä oli jo tuolloin käytössä keramiikkalasitteissa mm. Sevresin posliinitehtaassa. Kromivärien tuotanto oli vähäistä siihen saakka, kunnes vuonna 1820 Pohjois-Amerikasta löytyi uusi kromikaivos ja suuremman luokan tuotanto saattoi alkaa.

Kromivihreää käytettiin jo 1809 emalimaalina. Useissa lähteissä on mainittu, ettei kromivihreää olisi käytetty maalauspigmenttinä ennen vuotta 1862, mutta muutamista maalauksista on löydetty merkkejä kromivihreästä. Käytetään lasin värjäyksessä, painovärinä ja mm. öljy- ja vesiväreissä (soveltuu kaikkiin maalausmenetelmiin). Kromaatit ovat ainoita halpoja taiteilijavärejä, joilla on peittokykyä.

nimiä
Arnaudon's green, Plessy's green (CrPO4, chromium(III) phosphate) ovat kromioksidivihreän variantteja.

Schnitzer's green ja Dingler's green ovat kromioksidivihreän variantteja.

Viridian mat on yksi kromioksidivihreän nimitys. Guignet kehitteli kaksiosaisen prosessin kemikaalin valmistukseen, tuloksena oli viridiinivihreä; myös Pannetierin sanotaan kehitelleen viridiinin.

käyttö
Kromioksidi absorboi lähes täysin samoja taajuuksia kuin klorofylli. Siksi kromioksidi on hyvin suosittu pigmentti erilaisissa naamioväreissä. [Susanna Viljanen]

Käytetään taiteilijaväreissä ja ennen sitä käytettiin enemmän myös yleismaalina. Myös jonkinverran käyttöä ulkoisissa kosmetiikka- ja saniteettituotteissa, mm. puutereissa, saippuoissa ja kylpyvaahdoissa.

muuta
Kromitrioksidi (CrO3) on syövyttävä, vaarallinen myrkky.

Katso: kromi