-

kobolttisininen, kuninkaansininen, thnardinsininen, wieninsininen, kobolttiultramariini, kobolttiarsenaatti, dresdeninsininen, gahninsininen

[englanti cobalt blue, cobalt ultramarine, cobaltous aluminate, Gahn's blue, Hungary blue, king's blue, Leithner('s) blue, Leyden blue, new blue, olympia blue, porcelain blue, regal blue, ultramarine of cobalt, Vienna blue, Vienna ultramarine, Viennese blue, Thenard's blue · ruotsi koboltblått · saksa Kobaltblau · hollanti kobaltblauw · ranska bleu cleste, bleu Thnard , bleu de cobalt · puola blekit kobaltowy · venäjä kobaltowaja sinaja · espanja azul de cobalto · italia azzurro di cobalto, blu di cobalto · iran sang-e lājavard (sininen kivi, myös lapis lazulista ja ultramariinista), lājavard-e kāšī ("keramiikkasininen"), lājavard-e solaymānī (Solaymān -sininen)]

Kobolttisininen, kobolttialumiinioksidi, kobolttialuminaatti

[englanti cobalt aluminium oxide, cobalt aluminate]

[PB28, CI 77346] (CoO · Al2O3 tai Co3O4 · 2Al2O3) Vaaleampi kuin PB35. Löydetty 1777.

Vaaleansininen (sinivihreät, siniset), keskisininen. Värinsävy vaihtelee riippuen valmistustavasta ja epäpuhtauksista.

Epäorgaaninen kivennäisväri, kobolttialuminaattia (CoAl2O ), (CoAl2O4, thnardinsininen CoO · Al2O3), (4CoO · 3Al2O3). Valmistetaan alumiinihydroksidista ja kobolttifosfaatista; sisältää kobolttialuminaattia ja usein myös sinkkiä. Läpikuultava. Kirkas väri, hyvä valonkesto. Kestää lämpöä 950C asteeseen. Koboltti on kallis väri; Zaire on suurelta osin riippuvainen kobolttikaivauksistaan ja säätelee koboltin hintatasoa. Usein kobolttisinisen vaihtoehdoksi tarjotaankin imitaatiokobolttisinistä, ultramariinin kobolttisävyä, josta ei kuitenkaan saada samaa sävyä.

Muita kobolttisinisiä

Kobolttisinkkialuminaatti, kobolttisinkkisininen

[englanti cobalt zinc aluminate, cobalt zinc blue · saksa Cobaltzinkblau bleihaltig]

[PB72, CI 77347] (sisältää usein lyijyä, (Co,Zn)Al2O4) 1991

Kobolttisilikaatti

[englanti cobalt silicate blue, mazarine blue]

[PB73, CI 77264] (Co2SiO4) 1991

Kobolttisinkkisilikaatti

[englanti cobalt zinc silicate, cornflower blue, silicate blue phenacite]

[PB74, CI 77366] ((Co,Zn)SiO4) Käytetään mm. muovin värjäämiseen

historia

1500-luvulla kaivosmiehet nimesivät kobolttimineraalin nimellä kobelt (kobold) - 'peikko'. Kobolttimineraali välkehteli useissa kaivoksissa kaivosmiesten lampuista lähtevän valon hohteessa.

Kobolttisuolojen käyttö värjäystarkoitukseen on tunnettu Egyptissä noin 1500 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Myös Kiinassa kobolttisininen otettiin värjäys- ja värinainekäyttöön Tang-dynastian aikana (618 - 906). Vaikka kobolttisinisestä lasista tehtyä smalttia oli käytetty Egyptin ajoista ja runsaasti mm. keskiajalla, 1800-luvun alussa markkinoille tullut kobolttisininen oli huomattavasti laadukkaampaa.

Kobolttisinisen ja sen variaatioiden kehittelyssä on ollut mukana useita ihmisiä. Ruotsalainen kemisti Brandt tunnisti koboltin smaltista 1700-luvun puolessa välissä (alussa) ja huomasi, että juuri koboltti sai aikaan kirkkaansinisen värin. Vuonna 1777 Gahn (Falun) ja Wenzel (Freiberg) löysivät kobolttialuminaatin. Wieniläinen Leithner kehitti kobolttiarsenaatin jo vuonna 1775.

Nykyisen kobolttisinisen varsinaisena kehittäjänä on pidetty ranskalaista Louis-Jacques Thnardia. Ranskan hallituksen ministeri Chaptal pyysi Thnardia ja Mrimetä etsimään taiteilijavärien parannuskeinoja. Thenard kehitteli uuden kobolttisinisen Sevresin posliinitehtaassa tekemiensä huomioiden perusteella. Hän julkaisi huomionsa vuoden 1803 loppupuolella otsikolla 'Sur les couleurs, suives d'un procd pour prparer une couleur bleue aussi belle que l'outremer.' Joidenkin lähteiden mukaan Thnard julkaisi tekoprosessin jo vuonna 1802. Thenardinsinisen tuotanto alkoi Ranskassa 1807, taiteilijapigmenttinä sitä oli saatavilla reilut kymmenen vuotta myöhemmin.

1800-luvulla kobolttisinistä myytiin taiteilijavärinä smaltin korvikkeeksi.

nimiä

Koboltti ultramariini cobalt ultramarine Kobolttisinisen ultramariinisävy tunnetaan myös gahninsinisenä Gahn's blue. Se on pysyvä transparentti pigmentti, joka keinotekoisessa valaistuksessa vaikuttaa violetihtavalta. Gahninsinisellä viitataan myös kobolttisiniseen, jota pidetään thenardinsinistä huonompilaatuisena ja mm. moniin kobolttisinisen jäljitelmiin.

Leithnerinsininen - wieniläisen Leithnerin kehittämää sinistä käytettiin maaliaineena jo 1700-luvun lopulla, mutta laajemmin vasta, kun Thnardinsininen oli yleistynyt.

käyttö

Kobolttivärejä käytetään pääasiassa lasin ja emalin värityksessä sekä posliinimaalauksessa. Kuuluu normaaliväreihin ja soveltuu kaikkiin maalausmenetelmiin. Maalauksissa vernissaamaton koboltti vaalenee ajan kuluessa, mutta säilyttää värisävynsä vernissatessa. Myös ftalosyaniinisinistä tai ftalosyaniinisinisen ja ultramariinin sekoitusta myydään kobolttisinisen nimellä. Nykyään kobolttisinistä käytetään mm. seteleissä.

muuta

Katso myös muut kobolttivärit: kobolttiturkoosi, kobolttikeltainen, kobolttivioletti, kobolttivihreä, kobolttioksidivihreä, seruliini

smaltti

ohjeita

[! Huomaa, että ohjeet voivat olla vanhoja ja saattavat sisältää myrkyllisiä aineita. Niiden valmistus voi olla vaarallista.]

1 gr kobaltti(II)kloridia ja 5gr alumiinikloridia sekoitetaan morttelissa, laitetaan koeputkeen ja kuumennetaan kaasuliekillä 3-4 minuuttia. [Kai]

Lähteitä / lukemista

Ball, Philip Bright Earth - The Invention of Colour. Penguin Books, Lontoo 2001
Delamare, François & Guineau, Bernard Colors. The Story of Dyes and Pigments. Discoveries, Harry N Abrams Inc Publishers, New York 2000
Finlay, Victoria Colour. Travels Through The Paintbox. Sceptre; Hodder and Stoughton, Lontoo 2002
Järvelä, J Maalarin aine- ja ammattioppi. WSOY, Porvoo 1956
Seymor, Pip The Arti st's Handbook. Grange Books, Arcturus Publishing Limited, Lontoo 2003