-

karmiini, kokenilli, kokkiniili | karmiinihappo

[englanti carmine genuine, carmine, crimson, crimson lake, Munich lake, Venetian scarlet, coch, cochenille · uuslatina coccionella · italia coccinigla · saksa Koschenille · hollanti cochenille · ruotsi karminsyra · norja karminsyre, kochenillerd · tanska cochenillerd · islanti karmn · ranska cramoisi, qermez crimson, kermes; carmin; vanha ranska crimoisin · espanja carmesí, cochinilla · arabia qermazi · aymara (inkat) chupica, makhnu, laascoa (kokenillilakka) · quechua (inkat) llankapuca, puca · nahuatl (azteekit) nochetzli · japani shoenji · apteekkinimiä Grana kermes, Grana alkermes]
tulevat latinan sanasta kermesinus, carminium carmesi'nus - joka puolestaan liittyy kermes-hyönteiseen, (cochineal) grana; sanskritin punaisesta väriainetta tarkoittavasta krmija- sanasta; krmi = mato ja latinan minium viittaa sinooperiin ja punaiseen lyijyyn

Syvän punainen - sinipunainen, aito luonnonkarmiini [NR4, E120, CI 75470]

Karmiinihappo: C22H 20O13
C22H 22O13

Karmiinihappo on pääasiallinen väriaine (antrakinoni) sekä karmiinissa että vähemmän puhtaassa kokenillissa. Peräisin Meksikossa ja keski- ja Etelä-Amerikassa kasvavissa erilaisissa kaktuksissa (Opuntia coccinelliferia, Nopalea cochenellifera) asuvista millimetrin pituisista kokenillikilpikirvoista (Dactylopius coccus (costa), coccus cacti). Kiloon kokenillipunaista tarvitaan 150 000 kuivattua naaraspuolista kuoriaista. Vesiliukoinen väri. Käytetään esim. alunan ja sinkkisuolojen kanssa veteen liukeamattomana maalivärinä; puretteen väri vaikuttaa värisävyyn. Karmiinilakka on punaista lakkaväriä, jota alettiin valmistaa 1800-luvulla. Violettia lakkaa valmistetaan lisäämällä karmiinilakkaan kalkkia. Karmiinilakkojen kestävyyttä ei pidetä kovin hyvänä. Karmiini-alumiinilakkojen värisävyä voi muuttaa alumiinin määrää vaihtelemalla vaaleankeltaisesta violettiin ja punaiseen. Synteettistä kokenillia ei osata vielä valmistaa niin, että se olisi taloudellisesti kannattavaa.

1700-luvun lopulle saakka kokenillia viljeltiin lähinnä Keski- ja Etelä-Meksikossa ja muutamissa muissa Väli-Amerikan maissa (esim. Guatemala ja Honduras). Nykypäivänä tärkeimmät luonnollisen kokenillin lähteet ovat Kanariansaaret, Lanzarote, Fuerteventura, Meksiko, Intia, Guatemala ja Peru sekä Chile, jossa kokenillin viljely aloitettiin vasta 1988.

historia

Azteekit kutsuvat karmiinia nimellä nocheztli, joka tarkoittaa 'tonnikalan verta'. Sillä osoitettiin kunnioitusta kuninkaille. Karmiininpunainen oli kuninkaiden väri - kokenillilla värjättyjä vaatteita ovat käyttäneet mm. azteekki- ja inkakuninkaalliset. Edelleenkin joissakin paikoissa ruumiit kiedotaan kokenillinpunaiseksi värjättyihin kankaisiin. Kokenillia käytettiin paitsi värjäysaineena, myös kosmeettisena väriaineena, maaliaineena (esim. käsikirjoituksien piirroksissa ja esineiden koristeluihin) ja myös lääkkeenä.

Ennen espanjalaisten saapumista kokenillia viljeltiin laajalti läntisessä ja eteläisessä Meksikossa ja sillä käyty kauppa oli melko suurimittaista. Azteekkikuningas Montezuma keräsi osan veroista kokenillina. Azteekit neuvoivat espanjalaisille, kuinka väri saatiin murskaamalla kokenillikilpikirvoja. Kirvat paistettiin uunissa, jolloin niistä tuli hopeanvärisiä (Grana jaspeada); kuivattiin auringossa, jolloin niistä tuli harmaita (Grana grisea) tai keitettiin, jolloin ne muuttuivat punertavan mustiksi tai tummanruskeiksi (Grana negrilla). Karmiinin hienoin muoto on hopeakokenilli (plateada).

Espajalaisten mukana väri kulkeutui Euroopaan 1500-luvun alkupuolella (monien lähteiden mukaan espanjalaisten ensimmäinen kokenillilasti rantautui Eurooppaan 1523); ensimmäisenä karmiininpunaisen kuvaili Mathioli 1549. Espanjalaisille (ja yleensäkin eurooppalaisille) kokenillipunainen oli ennennäkemättömän kirkas ja syvä väri ja sen värjäysvoima oli eurooppalaiseen kermekseen nähden suuri. Kokelliiniväristä tuli kullan ja hopean ohella Espanjan tärkein tuontiartikkeli. Espanja sai kokenillikaupastaan suuret voiton, kun puolestaan Englannin (joka tuolloin oli Espanjan vihollinen) tekstiiliteollisuus kärsi huomattavasti. Värin valmistustapa pidettiin salaisuutena - annettiin ymmärtää, että se valmistettiin siemenestä. Lopulta hollantilainen Antonie Philips van Leeuwenhoek havaitsi mikroskoopillaan, että "siemen" olikin pieni hyönteinen. Ensimmäisen kerran kokenillivärjäysohjeita julkaistiin Espanjassa 1656.

Espanjalaiset antoivat kokenilli(karmiini)tuotannon säilyä intiaaneilla. Yllättäen pienet maanomistajat rikastuivat kokenillia tuottamalla, mikä järkytti suuria maanomaistajia, jotka pelkäsivät kilpailua ja sosiaalisen asemansa muutosta alemman yhteiskuntaluokan rikastuessa. Suuret maanomistajat yrittivät estää pieniä maanomistajia kaikin keinoin (mm. yrittämällä rajoittaa kirvojen käyttämien kaktusten saantia).

Vasta 250 vuoden jälkeen espanjalainen kokenillimonopoli murtui, kun ranskalainen luonnontieteilijä salakuljetti meksikolaisia kaktuksia Haitille 1777. Myöhemmin kaktuksia vietiin mm. Etelä-Amerikkaan, Intiaan ja Portugaliin. Mm. Australiassa uusien kaktusten maahantuonnilla oli kohtalokkaat seuraukset: vuoteen 1925 mennessä vieras kaktuslaji oli valloittanut maa-alasta noin 30 miljoonaa hehtaaria.

1820-luvulla kokenillihyönteisiä alettiin kasvattaa Kanarian saarilla. Hyönteisiä tuotiin Espanjaan, Pohjois-Afrikkaan, Italiaan - maihin, joissa kaktusta voitiin kasvattaa. Eniten kokenillia alettiin tuottaa nimenomaan Kanarian saarilla, josta vielä vuonna 1870 tuotiin 3000 tonnia kokenillia. Pienen ajan kuluttua alkoi aniliinivärien tuotanto taiteelliseen käyttöön ja luonnon kokenilli vedettiin markkinoilta.

Kokenillia käytettiin 1800-luvulla laajasti punaisten maalivärien ja marmorointivärien tuotannossa ja niiden lisäksi myös villan ja silkin värjäyksessä.

Ure mainitsee tietosanakirjassaan, että alumiinin vaikutus väriin on merkittävä. Alumiinia käytettiin kokenillimaalivärin valmistuksessa ja mikäli alumiinilla saostus tehtiin "atmosfäärin" lämpötilassa (tulkittavissa varmaankin huoneen lämpötilaksi), tuloksena oli kaunis punainen lakka, mutta mikäli alumiiniliuos oli kuuma, väri muuttui hyvin nopeasti violetiksi lämpötilan kuumuuden mukaan.

1700-luvulla lounaisessa USAssa navajot (jotka eivät alkuperäisissä kudonnaisissaan käyttäneet punaista lainkaan), ostivat kokenillilla värjättyjä huopia (bayetas) espanajalaisita sotilailta, purkivat ne ja käyttivät navajo-kudonnaisissa.

Kokenillia käytettiin värjäykseen myös Suomessa. Se mainitaan Alina Hellenin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla (1905): Kokhenilli (konsionel), kilpitäi, joka elää useissa kaktuskasweissa (coccus cacti). Paras laji on hopeanharmaa tai tummanharmaa. Pienet kuiwatut eläimet sisältäwät punaista wäriainetta (karmiinia). Vuoden 1919 täydennetyssä painoksessa kokenillia nimitetään myös nimillä koncionelli, karmiini, kilpikirvo.

Vielä viime 1900-luvun alussa tietosanakirjat tiesivät kertoa, että kokenillikirvasta karmiinia valmisti ensimmäisenä eräs fransiskaanimunkki Pisassa ja värin valmistus alkoi 1650...

[Lue lisää: Dactylopius coccus (costa)]

nimiä

Karmiinialumiinilakkojen väriä voidaan säädellä alunan määrää vaihtelemalla. Väri saadaan muuttumaan vaaleankeltaisesta erilaisiin punaisiin ja violettiin.

Crimson -nimi tunnettiin Englannin hovissa viimeistään Edvard VI:n aikana 1500-luvun alkupuolella. Crimson viittaa terminä myös alitsariinipunaiseen.

Color Kufflerianus syntyi, kun hollantilaiselle kemistille, Cornelis Jacobszoon Drebbelille kävi vuonna 1620 (1630?) vahinko. Hän oli valmistanut kokenillia termometriä varten ja tuohon kokenilliin putosi hänen kädestään tinan ja kuningasveden (aqua regia; happoseos, jossa on väkevää vetykloridihappoa ja typpihappoa seostettuna 3 : 1) sekoitusta. Lopputuloksena syntyi hyvin kirkas punainen. Drebbel tajusi keksintönsä arvon ja kertoi siitä tyttärensä miehelle, Abraham Kufflerille, jonka omistama värjäämö alkoi valmistaa väriä - color Kufflerianus. Uusi kirkas karmiiniväri otettiin pian käyttöön pariisilaisen erikoisuutena Gobelliinin tehtaalla. Tekstiiliteollisuus käytti värjäystekniikkaa hyvin kauan, sillä värjättiin mm. brittiarmeijan punaiset takit vuoteen 1952.

Müncheninlakka on karmiinilakkaa, mutta välillä nimitystä käytetään myös punapuulakasta.

Nacarat carmine tai Carmin Naccarat on laaduikkain saatavilla oleva väri [NR4:1].

Poltettu karmiini (burnt carmine) on hyvin tumma ja syvä pigmentti, yleensä sillä tarkoitetaan Van Dyken ruskeaa, johon on sekoitettu karmiinilakkaa.

Wieninlakka Viennese lack, pariisinlakka Parisian lack, venetsianlakka venetianer lack ja firenzenlakka ( Florentinerlack) ovat karmiinilakan nimityksiä.

käyttö

Väriä käytetään mm. ehostusvärinä ja taiteilijaväreihin. Karmiinilakat sopivat öljy-, tempera-, vesi- ja liimapohjaisiin väreihin, liidussa sen kestävyys ei ole hyvä ja se kellastuu valon vaikutuksesta.

Karmiinituotteet on hyväksytty sekä elintarvike- että kosmetiikkateollisuuden käyttöön (mm. poskipunana). Elintarvikevärinä (mm. punaisessa Camparissa - E120) kokenillia pidetään jossain määrin vaarallisena ja se aiheuttaa mm. yliherkkyyttä ja hyperaktiivisuutta. Sen käytölle on asetettu useissa maissa rajoituksia. Mm. tanskalainen meetwursti sai aiemmin punaisen värinsä nimenomaan kokenillista, mutta EU kielsi väriaineen käytön makkarassa. USAssa kokenillin käyttö elintarvikkeissa on kielletty kokonaan.

muuta

Myös kermes-väriin viitataan usein karmiinina. Katso myös karmosiini.

Kokenillin kaltaista väriä on saatu myös Puolan, vähä-Aasian ja kaukasuksen alueella (Porphyrophora polonia, engl. Polish cochenille) ja Armenian ja Azerbeitsenian alueella (Porphyrophora hameli; engl. Armeniche cochenille), mutta näitä värejä on kutsuttu kermekseksi.

Lähteitä / lukemista
Greenfield, Amy Butler A Perfect Red: Empire, Espionage, and the Quest for the Color of Desire. Harper Collins Press, New York 2005.
Ure, Andrew A Dictionary of Arts, Manufactures, and Mines; containing A Clear Exposition of Their Principles and Practice. 1847, Appleton & company, New York.
Pigmenttikuva Iconofilen [www.iconofile.com] luvalla