-

kadmiumkeltainen, jaune brilliant, aurorakeltainen, kadmoponi, loistokeltainen

[englanti Cadmium yellow · ranska jaune de cadmium · saksa Schwefelkadmium, Kadmiumgelb · hollanti Kadmiumgeel · ruotsi cadmiumgult · italia giallo di cadmio, giallo aurora, giallo brillante · espanja amarillo de cadmio · puola zlcie kadmowa · tsekki kadmium zlute · venäjä zoltyj kadmij
· latina cadmia]
Kreikk. kadmeia - löydettiin ensimmäisen kerran Theban läheltä, jonka perusti foinikialainen prinssi Kadmos.


Useita keltaisen sävyjä sitruunankeltaisesta oranssihtavaan keltaiseen.

PY35 [CI 77205] Kadmiumkeltainen, kadmiumsinkkisulfidi
[englanti cadmium zinc yellow, cadmium zinc sulfide, cadmium yellow light, primrose yellow, lemon yellow]
Kirkas, vaalea keltainen. Kaupallinen valmistus alkoi 1846.

PY35:1 [CI 77117?] Kadmiumkeltainen
[englanti cadmium-barium yellow light, cadmium zinc yellow lithopone]
(kadmiumkeltainen, bariumvalkoinen ja sinkkisulfidi tai litoponikadmiumkeltainen ja bariumvalkoinen) Samanlainen värjäysvoima, valonkesto ja kirkkaus kuin kadmiumkeltaisella PY35, edullisempi vaihtoehto. Maalatessa saattaa menettää väriään lyijypigmenttien läheisyydessä. Käytetty ensimmäisen kerran 1926?
PY37 [CI 77199] kadmiumkeltainen, kadmiumsulfidi
[englanti cadmium yellow medium, cadmium sulfide, cadmium yellow deep]
Syvä keskikeltainen. Orient yellow on värin tumma variaatio.

PY37:1 kadmiumkeltainen (1842)
[englanti cadmium lithopone, cadmium barium yellow medium, cadmium barium yellow deep]
Samanlainen värjäysvoima, valonkesto ja kirkkaus kuin kadmiumkeltaisella PY37, edullisempi vaihtoehto. Maalatessa saattaa menettää väriään llyijypigmenttien läheisyydessä.

Epäorgaaninen, kallis kivennäisväri. Peittävä. Hyvä värinkesto, kuivuu nopeasti. Kadmiumsulfidi (CdS) tai kadmiumsinkkisulfidi (CdS + ZnO); valmistetaan hehkuttamalla kadmiumoksidia tai -karbonaattia rikin kera tai saostamalla kadmiumsuolaliuoksista. Vihertävät sävyt voivat olla kadmiumsinkkisulfidia.

Hyvä peittävyys, hieno, transparentti väri. Kohtalaisen myrkyllinen.

historia
Kadmiumpigmenttien valmistuksen ajankohdasta on useita eri tietoja, mutta useimpien lähteiden mukaan kadmiumkeltainen (kadmiumkeltaiset) olivat ensimmäisiä kadmiumpigmenttejä ja ensimmäisen kadmiumkeltaisen kehitti Stromeyer vuonna 1817. Kadmiumkeltaista öljyväriä valmistettiin joidenkin lähteiden mukaan jo 1819, joidenkin tietojen mukaan vasta 1829. Mm. 1820-luvun lopulle ajoittuvista saksalaisista ja ranskalaisista öljymaalauksista on löytynyt kadmiumkeltaista, mutta yleisesti kadmiumpigmenttien valmistus viivästyi raaka-aineiden valmistusongelmien vuoksi noin vuoteen 1840. Ne esiteltiin Englannissa 1846 (tai 1851, jolloin ainakin Winsor and Newton valmisti kadmiumkeltaista pigmenttiä).

Joidenkin tietojen mukaan aurora yellow (aurorakeltainen) esiteltiin vuonna 1889, kadmiumseleenipigmenttien (CdSe) kaupallinen valmistus alkoi vasta 1910 jälkeen ja kadmiumlitoponien ja kadmiumbariumien 1920-luvulla.

Monet 1800-luvun maisemamaalarit (mm. Claude Monet) suosivat kadmiumkeltaisia niiden kirkkaiden ja puhtaiden värien vuoksi.

Kadmiumin korkea hinta saattaa olla osasyy siihen, miksi taiteilijoiden kadmiumin käyttö pysyi verrattain vähäisenä vuoteen 1917 saakka - tuolloin alan teollisuus alkoi voimistua nopeasti ja pigmenttiä alettiin tuottaa nopeasti. Vuoteen 1920 se oli lunastanut paikkansa hyvänä pigmenttinä, jota sai useina erisävyinä. Myöhemmin samalla vuosikymmenellä hinnat alenivat enemmän, kun kadmiumlitoponit esiteltiin.



n i m i ä

Nimellä jaune brilliant (ransk. kirkkaankeltainen) tarkoitetaan sekä kadmiumkeltaista että napolinkeltaista. Loistokeltainen, briljanttikeltainen ovat vanhoja nimityksiä kadmiumkeltaisen ja kremsinvalkoisen tai sinkkivalkoisen seokselle.

Cadmium citron on vanha kauppanimi kadmiumkeltaisen ja sinkkisulfidin sekoitukselle.

Kadmiumokra [cadmium ocher, greenockite] Yleensä mineraali on (oranssin)keltainen tai rusehtava (kadmiumsulfaatti, CdS). Värisävy vaihtelee mineraalin epäpuhtauksien mukaan. Kyseessä on ainoa kadmiummineraali. Englannissa mineraalia on löytynyt mm. Glasgowin lähistöltä. Mineraalin kuvasivat ensimmäisinä Jameson ja Connell vuonna 1840 Englannissa lähellä Glasgowta. Mineraalin nimi ei viittaa vihreään väriin, vaan nimensä mineraali sai lordi Greenockitelta, jonka mailta mineraali löytyi. Mineraali on harvinainen, joten tuskin luonnonmineraalin pigmenttikäyttökään on ollut merkittävää. kuitenkin mainitsee, että mineraalin synteettistä muotoa (kadmiumkeltainen/kadmiumsulfaatti) on käytetty aiemmin pigmenttinä. Nykyään pigmenttikäyttö on harvinaista aineen myrkyllisen kadmiumpitoisuuden vuoksi.

Kadmoponi koostuu kadmiumsulfidista ja raskassälvästä.



k ä y t t ö

Käytetään mm. öljy-, vesi- ja akryyliväreissä.
Kadmiumkeltaista käytettiin Suomessakin esimerkiksi värillisen lasin valmistuksessa 1960-luvulla (mm. Timo Sarpanevan suunnittelemissa Pisaranrengas-laseissa), mutta nykyään sen käyttö on kielletty.

Lähteitä / lukemista
Ball, Philip Bright Earth - The Invention of Colour. Penguin Books, Lontoo 2001
Faithfull, John Greenockite [hmag.gla.ac.uk/John/huntmin | 15VII05]
Järvelä, J Maalarin aine- ja ammattioppi. WSOY, Porvoo 1956
Ralph, Jolyon Greenockite mineral data [mindat.org | 15VII05]
Seymor, Pip The Artist's Handbook. Grange Books, Arcturus Publishing Limited, Lontoo 2003