Aniliinisininen, spriisininen

[englanti aniline blue, aniline blue WS, anthracene blue, China blue, ink blue A, marine blue, roseaniline blue, spirit blue, soluble blue 3M | 2R, water blue · saksa Anilinblau, Anthracenblau · hollanti aniline blauw · ranska bleu d'aniline, bleu d'aniline soluble l'eau, bleu anthraquinone, Bleu de Lyon · espanja colorante de anilina · portugali azul de anilina · italia blu d'anilina]

Ensimmäisessä CI-luokituksessa numero oli 707, toisessa ei ole lainkaan numeroa.

AB93, SB3 [CI 42780]
[CI 42735]

Water blue I [AB22, CI 42755] (C₃₂H₂₅N₃O₉S₃Na₂) Vesiliukoinen aniliinisininen.

Aniline Blue (Alcohol Soluble) AB22 [CI 42755]

Trifenyylirosaniliinin ja difenyylirosaniliini trisulfonaattien seos. Valmistetaan fuksiinia, aniliinia ja bentsohappoa kuumentamalla. Aniliinisininen on alkoholiin liukenematonta, mutta siitä voidaan tehdä vesiliukoista aniliinisinistä.

Nimiä

Aniliini, fenylamiini, on väritön amiini, jota käytetään mm. atsoväriaineiden valmistuksessa. Sana "aniliini" (aniline) tulee indigokasvin nimestä anil, joka puolestaan juontuu sanskriitin sanasta nila ("sininen" tai "indigo").

Bleu de Mulhouse saadaan keittämällä emäksistä shellakkaliuosta aniliinipunaisen kanssa. Värin keksivät vuonna 1861 Shaeffer ja Gros Renaud.

Historia

Aniliinisinistä valmistivat ensimmäisinä Girard ja Laire. He patentoivat väriaineen tammikuussa 1861. Vuonna 1862 Nicholson huomasi onnistui valmistamaan ensimmäiset liukenevat siniset aniliinit (aniline blue WS = water soluble). Techno-Chemica -lehdessä (5-6, 1928) tästä kerrotaan näin: Tärkein tämän ajan keksinnöistä oli kuitenkin Hoffmann'in oppilaan Nicholson’in havainto, että useat näistä alkoholiin liukenevista väriaineista kuten esim. anilinisini, saatiin veteen liukeneviksi jos niihin saatiin sulforyhmä sijoitetuksi.

Muuta

Katso aniliinivärit

Katso myös: aniliinikeltainen, aniliinimusta